Jimmy Walesin ja Larry Sangerin vuonna 2001 perustama Wikipedia on avoimen informaation jättiläinen, jonka ketterä vapaaehtoisverkosto tuottaa ja valvoo sisältöjä. Wired-verkkomedian ”internetin viimeiseksi parhaaksi paikaksi” kutsuman verkkotietosanakirjan artikkeleita on yli 65 miljoonaa 340 kielellä.
Lokakuun 28. päivänä 2025 ilmestyi Walesin teos Seven Rules of Trust, ”seitsemän luottamuksen sääntöä”, joka kertoo Wikipediasta, sen toimintaperiaatteista ja demokratiasta. Walesin mukaan perustavanlaatuinen edellytys valtavalle yhteisölliselle operaatiolle on keskinäinen kunnioitus, luottamus ja lähtöoletus siitä, että kaikki kirjoittajat, jopa tumpelot noviisit, ovat liikkeellä hyvin aikein.
Artikkeleiden perusvaatimuksia ovat neutraalius, tiedon lähteytys ja todennettavuus. Muokkaushistoria on läpinäkyvä, sillä yhteisön keskustelut jäävät talteen sivukohtaisiin lokeihin.
Jimmy Wales ei väitä Wikipedian olevan täydellinen tai erehtymätön. Perustajan mukaan se on mainio paikka lähteä tutkimaan asioita, mutta artikkeleiden loppuun merkityt lähteet ovat niitä, joita kannattaa viime kädessä tarkastella ja joihin viitata.
Vapaa ja demokraattinen tiedonvälitys ei tunnetusti miellytä kaikkia. Yhdysvaltojen trumppilainen laita ja muiden maiden samanhenkiset entiset sananvapauden airuet ovat käyneet vapaan journalistisen median lisäksi nyt myös Wikipedian kimppuun. Disinformaatiota ahkerasti levittävä Elon Musk on syyttänyt sitä äärivasemmiston kontrolloimaksi ja vaatinut, että sen rahoitus pitäisi leikata – mikä on Jimmy Walesin New York Timesin haastattelun mukaan vain lisännyt lahjoitusten varassa toimivan Wikipedian tuloja. Se ei myöskään ole kaupan.
Varsinainen piikki lihassa siis. Muskilla on kuitenkin ratkaisu tähänkin ihmiskunnan ongelmaan: Grokipedia, tekoälyn tuottama verkkosanakirja, joka julkaistiin samana päivänä kuin Jimmy Walesin kirja.
”Wikipedia on vanha ja hidas. Ihmiset kirjoittavat sitä käsin ja riitelevät päiväkausia. Joskus faktat ovat pielessä viikkoja. Grokipedia kirjoittaa artikkeleita sekunneissa ja hyödyntää tuoretta dataa X:stä ja internetistä”, kehui eräs käyttäjä Medium.comissa.
”Etene nopeasti ja riko asioita”, kuten Metan Mark Zuckerberg on sanonut. Naulan kantaan. Teknologiajättien valta on nimenomaan rikkovaa, polarisoivaa – ja käsikynkässö autokratian kanssa.
Yhdysvaltalainen toimittaja Gil Duran kirjoittaa aiheesta teosta Nerd Reich – The War on Global Democracy. Duran kertoi Guardianin haastattelussa, että teknologiateollisuudessa työskentelevän lähteen mukaan Saksan kolmanteen valtakuntaan viittaava ”nerd reich” on ollut jo vuosia yleisessä käytössä alalla.
Rahavallan ylivoimainen keskittyminen muutamien teknokraattien käsiin on kietonut heidät kaikkivoipaisuuden ja paremmuuden harhaan, Duran analysoi. Hän kuvaa ilmiötä ”teknologian, maskuliinisuuden, valkoisuuden ja ennen kaikkea vaurauden ylivallaksi”.
Parempaankin pystyttäisiin. Jimmy Walesin mukaan eräässä tutkimuksessa tarkasteltiin, miten liberaalit ja konservatiiviset Wikipedian muokkaajat työskentelevät keskenään. Yhdessä syntyvät tekstit ovat laadultaan parempia kuin samanmielisten kirjoittamat. Erimielisten yhteisössä jäsenet joutuvat pohtimaan aihetta perinpohjaisesti, pysymään asiassa ja argumentoimaan täsmällisesti.
Taiwanissa jotain samankaltaista on testattu demokraattisessa päätöksenteossa. Maan ensimmäiseksi digiministeriksi vuonna 2016 nimitetty hakkeri ja kansalaisaktivisti Audrey Tang kehitti virtuaalisen osallistuvan demokratian alustan massaäänestyksiä ja -keskusteluja varten. Ensiksi kerätään tietoa ja todisteita, sitten keskustellaan ja kolmanneksi päädytään konsensukseen, jonka pohjalta kyetään tekemään repivistäkin aiheista yhteisiä suosituksia lainsäätäjille.
Ehkäpä menestyksen salaisuus onkin: etene hitaammin, keskustele ja korjaa asioita. Myös verkossa.
