Kuva: Safari-näyttely (1972) / Gallen-Kallelan Museo
“Viheliäiset ongelmat” ovat nimensä mukaisesti vaikeita, joskus myös synkkiä ja ristiriitaisia.
“Termi on peräisin ilmastonmuutoskeskustelusta”, kertoo tutkija Mari Viita-aho. Hän analysoi väitöskirjassaan museoalan “viheliäisiä kulttuuriperintöongelmia”: osallisuuden kysymyksiä, kolonialismia ja ilmastonmuutosta.
Osallisuutta käytetään museoalalla esimerkiksi tiedonkeruussa, joukkorahoituksissa ja ottamalla ihmiset mukaan tekemään taidetta. “Mutta mikä oikeasti edistää ihmisen osallisuutta oman kulttuuriperintönsä luomiseen?” Viita-aho kysyy.
“Osallistaminen ei ole tasa-arvoista eikä demokraattista. Museot ovat aina hierarkkisia valtarakenteita, jotka nojaavat asiantuntijuuteen.“
TOISAALTA OSALLISTAMISTA ON KÄYTETTY purkamaan kolonialismia, joka on monen museokokoelman taustalla.
“2000-luvulla on otettu enemmän huomioon, mistä museoihin tulleet esineet ovat peräisin. Näiden lähdeyhteisöjen edustajia on otettu mukaan miettimään, miten niitä pitäisi esittää”, Viita-aho kertoo. Näin tehtiin esimerkiksi Gallen-Kallelan Museossa, kun Paluu Keniaan -näyttelyä rakennettiin yhdessä Suomessa asuvien kenialaisten kanssa.
Myös ilmastokriisi näkyy museoissa. Kun aihe alkoi näkyä kuvataiteessa 2000-luvun alussa, keskusteltiin siitä, kuuluuko se taidemuseoon. “Taide käsittelee tunteita ja uusia tapoja ajatella, ja niitä ilmastonmuutoksen ratkaisuun tarvitaan”, Viita-aho huomauttaa.
Museot voivat auttaa ratkaisemaan muitakin yhteiskunnallisia ristiriitoja. “Ne säilyttävät tietoa menneistä tunteista, arvoista, toimintatavoista ja siitä, miten aiemmat murrosvaiheet ovat tapahtuneet. Näin ne auttavat ymmärtämään nykyisiäkin.
