Amazonia kärsii. Maailman suurin sademetsä Etelä-Amerikassa on kestänyt ilmaston vaihtelua 65 miljoonan vuoden ajan, mutta nyt aluetta koettelevat ennennäkemättömät vitsaukset: kuivuus, ilmaston lämpeneminen, tulipalot ja hakkuut, jotka ulottuvat aina sademetsän syvimmille alueille.
”Varoitan, että olen sitten hiukan kyyninen”, perulainen David Alegria sanoo videopuhelun välityksellä Perun pääkaupungista Limasta ja hymähtää.
Alegria on työskennellyt Perun Amazonialla kansalaisjärjestöjen ympäristönsuojeluprojekteissa vuosien ajan.
Työ vaatii tekijältään suurta kärsivällisyyttä, hän sanoo.
Kiirettä pitää
Kohtaa, jonka ylittyessä ihmisen aiheuttamat ympäristömuutokset ovat peruuttamattomia ja itseään ruokkivia, kutsutaan keikahduspisteeksi.
On arvioitu, että Amazonian keikahduspiste ylittyy, kun metsäkato kasvaa 20–25 prosenttiin. Tällä hetkellä sademetsäalueesta ainakin 17 prosenttia on kokonaan hävinnyt, ja uusimpien ilmastomallien mukaan lopullinen keikahdus voisi tapahtua jo vuonna 2050, Nature-lehdessä viime vuonna julkaistu tutkimus arvioi. Seurauksena olisi laajamittainen ekosysteemin romahdus. Se olisi peruuttamaton: jos sademetsä kerran häviää, se ei yleensä kasva takaisin, toisin kuin vaikkapa havupuumetsä.
Amazonian keikahduksella olisi vakavia seurauksia koko maapallon ilmastolle, joka on jo nyt järkkynyt. Metsä voi alkaa hiilensidonnan sijasta vapauttaa hiiltä ilmakehään, mikä lisää ilmaston lämpenemistä. Ilmaston lämpeneminen puolestaan ruokkii Amazonian metsäkatoa, sillä mitä lämpimämmäksi ilmasto muuttuu, sitä kuivemmaksi sademetsäalue käy. Syntyy feedback loop eli takaisinkytkentä. Se on ilmastojärjestelmän palauteilmiö, jossa muutos vahvistaa itseään.
Vuosi 2024 oli mittaushistorian lämpimin suurimmalla osalla mantereista. Se oli ensimmäinen vuosi, jolloin maapallon keskilämpötila ylitti esiteollisen tason 1,5 asteella, EU:n ilmastontutkimuspalvelu Copernicus on vahvistanut.
YK:n pääsihteeri António Guterres sanoitti tilanteen jo vuonna 2022: ”Planeettamme lähestyy nopeasti keikahduspistettä, jonka jälkeen ilmastokaaosta ei voi peruuttaa. Ajamme moottoritietä kohti ilmastohelvettiä, ja jalkamme on kaasupolkimella.”
Ympäristöjärjestöt yrittävät kuitenkin painaa jarrua.
Tällä hetkellä David Alegria koordinoi Amazonian suojeluun keskittyvää hanketta Britannian suurlähetystössä. Merkittävä osa rahoituksesta tulee globaalista pohjoisesta, etenkin Euroopasta ja Yhdysvalloista, jotka painottavat tällä hetkellä Amazonian suojelua.
Perun politiikassa puhutaan ympäristön sijaan muista aiheista, Alegria kertoo.
”Vaalit ovat tulossa, mutta ympäristö ei ole minkään puolueen kärkiteema. Ei ole poliittista tahtoa.”
Ympäristönsuojelijat ovat turhautuneita, sillä heidän viestinsä jää muiden teemojen jalkoihin: kansallinen turvallisuus, korruptio ja talous puhuttelevat äänestäjiä enemmän.
Ihmiskunta ajaa jalka kaasupolkimella kohti keikahduspistettä. Ympäristönsuojelijat painavat jarrua.
Kolonialismin perintöä ja maailmankauppaa
Pikakatsaus poliittiseen historiaan valottaa Amazonian vaikeaa tilannetta.
Etelä-Amerikan maiden hallinnolliset ja taloudelliset rakenteet periytyvät kolonialismin ajoilta. Tuolloin eurooppalaiset pitivät Amazoniaa lähinnä raaka-ainevarastonaan. Vaikka maailmanjärjestys on muuttunut, koloniaaliset valtasuhteet ovat säilyneet. 1990-luvulla Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto pakottivat Amazonian alueen hallitukset talouskuriohjelmiin eikä ympäristön kestävyydestä välitetty. Kehittyvät valtiot tarvitsivat tuloja, ja niitä revittiin sademetsäalueilta.
Nykyään eurooppalaiset yritykset ostavat mineraaleja Amazonian laittomista kaivoksista ja tuovat alueelta soijaa ja naudanlihaa. Yritysvastuu rakoilee.
Euroopan unioni ja Mercosur-maat eli Argentiina, Brasilia, Bolivia, Paraguay ja Uruguay solmivat hiljattain vapaakauppasopimuksen, jota muun muassa Greenpeace pitää katastrofaalisena. Ympäristöjärjestöt pelkäävät, että lihaa ja muita maataloustuotteita alkaa virrata EU:hun etenkin Brasiliasta, jossa sademetsän hävitys maatalouden tieltä etenee laillisesti.
Oikeusvaltio takaa suojelun
Perussa merkittävämpi ongelma on rikollinen toiminta: laittomat mineraalikaivokset, puukauppa ja huumekauppa, David Alegria sanoo.
”Ympäristörikokset ovat tämänhetkisen keskustelun hot topic.”
Hän muistuttaa paikallisesta todellisuudesta. Kylät, joissa hän on Perun Amazonialla työskennellyt, ovat köyhiä, eikä ihmisillä ole peruspalveluita, terveydenhuoltoa tai mahdollisuutta kouluttautua.
Jos kansallinen minimipalkka on alle 300 dollaria kuukaudessa ja mafian ylläpitämällä kultakaivoksella päiväpalkka jopa 100 dollaria, kukapa ei menisi sinne töihin, Alegria kuvaa.
Ympäristöongelmat ja sosiaaliset ongelmat kietoutuvat toisiinsa. Kun paikalliset ihmiset saavat peruspalvelut ja kestäviä toimeentulon muotoja, ympäristönsuojelukin on mahdollista. Rikollisuutta voidaan torjua paitsi sosiaalipolitiikalla, myös kriminaalipolitiikalla. Suurimmat ongelmat ovat rakenteellisia, joihin ympäristönsuojelijoiden on yksin vaikea vaikuttaa.
”Ilman oikeusvaltiota ympäristönsuojelu on todella vaikeaa, vaikka olisi rajaton määrä rahoitusta ja hyvää tahtoa.”
Luonnonsuojelurahat eivät korruption vuoksi aina päädy oikeaan osoitteeseen.
”Mutta on täältä hyviäkin uutisia”, Alegria kiirehtii lisäämään.
Kun instituutiot toimivat ja on poliittista tahtoa, luonnonsuojelu etenee.
Rahoitusta suoraan alkuperäiskansoille
Brasilian hallitus on ratkaisijan asemassa, sillä maan alueella sijaitsee noin 60 prosenttia Amazoniasta. Äärioikeistolaisen Jair Bolsonaron presidenttikaudella metsäkato eteni ennätysvauhtia. Kun Lula da Silva astui valtaan vuonna 2023, hän lupasi pysäyttää laittomat metsähakkuut vuoteen 2030 mennessä.
Brasilian avaruustutkimusinstituutin mukaan lupauksella näyttäisi olevan katetta. Satelliittidatasta käy ilmi, että metsäkato on vähentynyt selkeästi Lulan kaudella. Maan ympäristöministeriön mukaan tämä johtui hallituksen panostuksista: se antoi lisää resursseja ympäristönsuojeluviranomaiselle, joka on tunnistanut laittomia metsäkatoalueita ja sakottanut maanomistajia. Karjaa on takavarikoitu, jos niiden laidunmailta on laittomasti hävitetty metsää.
Toisin sanoen kun instituutiot toimivat ja on poliittista tahtoa, luonnonsuojelu etenee.
Myös ulkomaiset rahoittajat vaativat tehokasta suojelua. Norja, Saksa ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat sopineet Kolumbian kanssa rahoituksesta metsäkadon torjuntaan. Maa saa tulosperusteista rahoitusta: sen pitää esittää rahoittajille konkreettisia virstanpylväitä tekemissään suojelutoimissa, jotta saisi aina seuraavan rahoituserän.
Järjestelyä pidetään lupaavana, sillä se pyrkii ehkäisemään korruptiota, mutta ehtoja kritisoidaan myös uuskolonialismista: vauraat maat rahoittavat Amazonian suojelua, kehittyvät maat sopeutuvat ehtoihin. Samalla globaali pohjoinen jää yhä kauemmas omista ilmastotavoitteistaan.
Usein paikallisten yhteisöjen tarpeet ovat jääneet jalkoihin. Alkuperäiskansojen järjestöt ovat toistuvasti kritisoineet luonnonsuojeluprojekteja siitä, että heidän oikeutensa unohdetaan. Alkuperäiskansojen hallinnoimilla alueilla elonkirjo on säilynyt parhaiten kaikkialla maailmassa.
”Viime aikoina alkuperäiskansoja on mielestäni kuultu suojeluhankkeissa paremmin, mutta muutos on kovin hidasta”, David Alegria sanoo.
Latinalaisen Amerikan kehityspankilla on meneillään uusia hankkeita, joissa se kanavoi avustusvaroja alkuperäiskansojen järjestöille ilman välikäsiä.
”Tämä on ensimmäinen kerta ikinä”, Alegria sanoo varovaisen toiveikkaana. Varat päätyvät ehkä todennäköisemmin tehokkaaseen käyttöön.
”Meillä on historiallista velkaa alkuperäiskansoille, joka meidän pitää maksaa.”
Artikkelia varten on haastateltu myös emeritussuurlähettiläs Mikko Pyhälää.
Jutun kirjoittamista on tuettu Koneen säätiön Metsän puolella -apurahalla.
