Kävelen öisen Funchalin keskustassa Madeiralla, kun Filipe huikkaa minulle kadun toiselta puolelta. Hän ylittää kadun, kertoo olevansa koditon ja pyytää rahaa. Filipen Simba-koira nuuskii kenkiäni vimmatusti. Minulla ei ole käteistä, joten tarjoan hänelle savukkeen. Filipe kertoo olevansa koditon. Vuokranantajat suhtautuvat koiriin nihkeästi, minkä lisäksi vuokrat ovat korkeita ja alati nousussa. Kysyn, johtuuko hintojen nousu turismista. Hän vastaa kiusaantuneena, ettei tiedä. Näen häneen ilmeestään, että hän ei kehtaa vastata todenmukaisesti.
Vaikka hintojen nousu on vain yksi turismin tuomista ongelmista, madeiralaisten näkemyksen mukaan se on suurin niistä. Madeiran ja Varsovan yliopistojen kyselytutkimuksen mukaan muita ongelmia ovat kiinteistöjen ja tonttien hintojen nousu, vuokrien nousu, kyvyttömyys kontrolloida jakamistalouden alustoja kuten Airbnb:tä, hotellien turmelema maisema ja luonto sekä turismista saatujen tuottojen valuminen varakkaiden sijoittajien taskuun.
Turismilla on tietenkin myös positiivisia vaikutuksia – se luo työpaikkoja ja nostaa paikallisten elintasoa. Joskus turismi myös edesauttaa historiallisten paikkojen restauroimista ja säilyttämistä sekä kulttuuriperinteiden elävöittämistä. Hyödyt kuitenkin vaihtelevat suuresti paikkakohtaisesti.
Valtaosa maailman turisteista on rikkaista maista, ja valtaosa turistien kuluttamista rahoista palaa niihin monikansallisten yhtiöiden kautta. Rahavuoto on maakohtaista. Intiassa 40 prosenttia rahoista poistui ulkomaille. Karibian alueelta jopa 80 prosenttia. Vuodon takia turismi on kannattavampaa globaalissa pohjoisessa kuin etelässä.
Ongelmia on pyritty ratkomaan kestävän turismin keinoin. Käsitteestä on tullut teollisuuden mantra, jonka taakse piilotetaan turismista syntyvää ympäristöllistä, taloudellista ja yhteiskunnallista taakkaa. New York Timesin mukaan alalla on noin 180 erilaista sertifikaattileimaa, joista jotkut ovat silkkaa viherpesua.
Kestävän turismin konsepti kehitettiin osana YK:n kestävän kehityksen tavoitteita. Mukana työssä ovat YK:n alaisen Maailman Turismijärjestö UNTWO:n lisäksi useat kansalaisjärjestöt sekä Kansainvälinen Valuuttarahasto IMF ja Maailman Kauppajärjestö WTO.
Kestävää turismia tutkineet Martin Mowfort ja Ian Munt ovat huomauttaneet, että IMF:n ja WTO:n rakennesopeutusohjelmat köyhille maille painostavat hallituksia uusliberaaliin talouspolitiikkaan, kuten purkamaan sääntelyä, yksityistämään yrityksiä ja edistämään vientiä. Esimerkiksi Honduras ja Panama joutuvat tarjoamaan turismiyrityksille vapaan kaupan vyöhykkeitä. Mowfortin ja Muntin mukaan kestävän kehityksen säännöt sanellaan hegemonisesti ylhäältä päin ja tuotot valuvat ylikansallisille yhtiöille.
Vallitsevan taloudellisen epätasa-arvon juuret ovat kolonialismissa. 1970-luvulla huomattiin, ettei turismi ollutkaan ihmelääke globaalin etelän maiden talouskasvulle, sillä jo silloin suurin osa turismiteollisuudesta oli rikkaiden maiden ylikansallisten yhtiöiden omistuksessa.
Turismitutkimukseen ryhdyttiin soveltamaan riippuvuusteoriaa, jonka mukaan maailmantalousjärjestelmä on epätasa-arvoinen resurssien ja vallan jakautumisessa – periferia, eli köyhät maat, tuottavat keskustalle, eli rikkaille maille. Kolonialistisen riiston vuoksi alikehittyneet maat pysyvät alikehittyneinä kapitalistisen ”kehityksen” luoman riippuvuuden vuoksi.
Paikallisen asukkaan ja turistin välistä suhdetta kutsutaan isäntä–vieras-suhteeksi, jossa paikallinen on isäntä. Isännän tunteet vieraita kohtaan laskevat sitä mukaa mitä enemmän heitä on. Toisin sanoen, liikaturismi aiheuttaa vastakkainasettelua, kuten turistiloukuissa ympäri maailman on huomattu.
Mowfort ja Munt argumentoivat, että turistien ja paikallisten suhde toisintaa kolonialistista isäntä–palvelija-suhdetta, jossa turisti on isäntä ja paikallinen palvelija. Globaalien valtarakenteiden myötä turisti muuttuu paikallisen silmissä historiallisen sorron symboliksi ja arvostus työtä kohtaan vähenee, koska palveluammattia ei erota palvelijuudesta.
Globaalin valtajärjestelmän rakenteet näkyvät myös turistien käytöksessä. Matkailun tutkija Tom Selänniemi on huomauttanut turistisen kulttuurin luoman paikattomuuden ja ulkopuolisuuden tunteen mahdollistavan turistille tilan, jonka hurmoksessa arkielämän käyttäytymiskoodistot unohtuvat hetkellisesti. Turismitutkija Peter Tarlow kirjoitti, että koska monet matkailijat nauttivat anonymiteetin tunteesta, he ovat valmiita tekemään laittomia tai lähes laittomia röyhkeyksiä, joita eivät kotonaan tekisi.
Kaiken muun turistien aiheuttaman tuhon päälle hurmioituneiden sekoilijoiden paimentaminen lienee omiaan herättämään mielikuvat lain yläpuolella rötöstelevistä siirtomaaherroista.
Mowfortin ja Muntin kritiikki ei koske pelkästään massaturismia – uudetkin turismin muodot saavat osansa. ”Traveller”-käsite rantautui Suomeen Madventures-matkailuohjelman myötä, ja siitä saakka sana on tarkoittanut lungia ja tiedostavaa reppureissaajaa, jota nolojen Samsonite-turistien aktiviteetit eivät voisi vähempää kiinnostaa.
Heidän mukaansa paikallisten alamaissuhde ei katoa vaihtoehtoisen turismin myötä, se vain ilmenee eri muodoissa: matkailijoiden halutessa autenttisuutta, siitäkin tulee kauppatavaraa. Köyhyys muuttuu kulutettavaksi kuvastoksi ja irstaimmillaan kohtaamiset ”koskemattoman” alkuperäisväestön kanssa ovat kuin vierailu eläintarhassa – ihmistä kuvaston takana ei kohdata.
Osallistuin hiljattain kestävän turismin koulutukseen Madeiralla. Tehdessäni kenttäanalyysiä turismin vaikutuksista Madeiralla huomasin, että paikalliset eivät puhuneet turismin negatiivisista vaikutuksista ulkomaalaisille – paitsi jos joku paikallisista kurssikavereistani kysyi asiasta.
Sama toistui kodittoman Filipen kanssa. Vierailijoille ei haluta puhua vierailun aiheuttamista haitoista. Järjestelmä vieraannuttaa ihmiset toisistaan.
”Matkailusosiologit analysoivat kyllä perusteellisesti turististen tuntemusten koko kirjon, mutta kohteen paikallisväestön kokemukset turismista tuntuvat jäävän marginaaliin,” Katja Kastinen kirjoittaa kestävän turismin realititeetteja käsittelevässä pro gradussaan.
Gradussa lainatun tutkimuksen mukaan paikalliset suhtautuivat turisteihin sitä positiivisemmin, mitä enemmän nämä näkivät vaivaa ja tutustuivat paikallisiin tapoihin, opiskelivat paikallista kieltä ja osoittivat kiinnostusta kulttuurisia nähtävyyksiä kohtaan.
Se ei ole liikaa pyydetty.
