Euroopan harteita painaa monikriisi: Ukrainan sota, nousevat korot ja EU:n geopoliittinen rooli Yhdysvaltojen ja Kiinan puristuksessa. Talous on poliittista, joten kriisit näkyvät myös EU:n talouspolitiikassa. Miten käy vihreiden linjausten?
”Nyt palataan hyvin kireään finanssipolitiikkaan, jossa nimenomaan ympäristöministeriöt kaikkialla Euroopassa tulevat olemaan häviäjiä,” sanoo poliittisen talouden tutkija Antti Ronkainen. Hän on erikoistunut EU:n talouskysymyksiin.
Euroopan keskuspankki EKP on nostanut viime vuosina ohjauskorkojaan, ja nyt ne ovat neljän prosentin tuntumassa, mikä on korkeampi taso kuin vuosikymmeniin. Valtiot joutuvat siis käyttämään kasvavia summia velanhoitoon, ja samalla Yhdysvalloista tulee painetta siihen, että NATO-maiden pitää lisätä puolustusmenoja kahteen prosenttiin bruttokansantuotteesta.
”Jos jännitteinen tilanne jatkuu, puolustusbudjetit voivat kasvaa vielä senkin yli. Kylmän sodan aikana ne olivat 3-4 prosenttia BKT:sta”, Ronkainen sanoo.
Myös tärkeää EU:n vakaus- ja kasvusopimusta ollaan uudistamassa, mikä rajoittaa jäsenmaiden liikkumavaraa. Sopimus laitettiin hyllylle pandemian aikana, jotta valtiot selviäisivät terveyskriisistä, mutta nyt EU-maiden pitää noudattaa sitä jälleen. EU kehottaa tiukentamaan vyötä.
Miten jäsenmaat priorisoivat menoja?
”Joko tekemällä budjettiin leikkauksia tai korottamalla verotusta, mikä on poliittisesti erittäin epäsuosittua. On [poliittisesti] helpointa jättää julkiset ympäristöinvestoinnit tekemättä”, hän arvioi.
Petteri Orpo ehdotti velkakattoa
Yleiseurooppalaiseen ilmapiiriin sopii myös pääministeri Petteri Orpon ehdotus, jonka mukaan Suomeen pitäisi säätää velkakatto. Talouskuria korostava mekanismi rajoittaisi valtion velkaantumista ylivaalikautisesti.
”Euroopassa ajatellaan edelleen, että suurin taloudellinen ongelma on velkaantuminen, eikä ajatella, että pitäisi huolehtia sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta tai vihreästä siirtymästä. Säännöt ovat hyvin staattisia, EU on asettanut jonkin numeerisen arvon kuten kolmen prosentin alijäämän tai kuudenkymmenen prosentin velan, jota tavoitellaan, mutta valitettavasti ei laajempia yhteiskuntapoliittisia tavoitteita.”
Näyttää siltä, että EU:ssa ei muisteta 2010-luvun eurokriisin opetuksia. Silloin etenkin Etelä-Euroopassa valtiot pakotettiin leikkaamaan julkista sektoria niin, että monille alueille syntyi humanitaarinen kriisi. Asiaa tutkinut Ronkainen muotoilee asian näin: ”Euroopassa on päätetty toistaa kaikki eurokriisin virheet, mutta steroideilla ja vakavassa geopoliittisessa tilanteessa.”
Radikaalit kansanliikkeet kuitenkin haastavat vanhaa ajattelua.
”EU:lla on valtava ilmastovelka harteillaan”
Euroopan vihreän kehityksen ohjelma linjaa, että EU:n pitää pyrkiä samanaikaisesti sekä vihreään siirtymään että talouskasvuun. Onko tämä mahdollista?
”Kiistely siitä, onko irtikytkentää vai ei, ei ole relevantti kysymys. Jos oltaisiin 1980-luvulla, voisimme ehkä keskustella asiasta, mutta se mahdollisuus on menetetty jo kauan sitten”, Topi-Matti Heikkola sanoo. Hän on Elokapinan aktivisti, joka kirjoittaa pro graduaan ympäristö- ja luonnonvarataloustieteestä. Heikkola sanoo, että näyttöä tarpeeksi nopeasta irtikytkennästä ei ole.
”Vihreä kasvu on myytti. Täytyy tunnustaa, että rikkaissa ja hyvinvoivissa maissa talous ei voi enää kasvaa”, hän sanoo.
Kehittyvissä maissa talouskasvu saa kuitenkin jatkua, koska EU, tai laajemminkin globaali pohjoinen, on niille suuressa ilmastovelassa, joka koostuu globaalin pohjoisen maiden valtavista historiallisista ilmastopäästöistä. Sen vuoksi rikkaiden maiden on ajettava globaalin etelän valtionvelkojen mitätöimistä Kansainvälisessä valuuttarahasto IMF:ssä ja Maailmanpankissa ja lisättävä velatonta ilmastorahoitusta, Elokapinan vaatimuslista esittää.
”Kehittyvissä maissa on tuettava kestävää ympäristö- ja ja sosiaalipolitiikkaa sen sijaan, että ne ovat lukittuna nykyiseen uuskolonialistiseen velkaloukkuun.” Hän viittaa kehittyvien maiden ylivelkaantumistilanteeseen ja riippuvuuteen ulkomaisista yrityksistä.
”Nykyisten ilmastoneuvotteluiden vaatimuskehikko, jossa ajatellaan, että kaikki valtiot vähentävät tietyn prosenttiosuuden nykyisistä päästöistään, on naurettava lähtökohta.” Se on epäsuhtainen, koska globaalin pohjoisen valtiot ovat historian saatossa aiheuttaneet ilmastopäästöjä ja luontokatoa eniten.
Sitä paitsi EU ulkoistaa hiilipäästöjään. Nykyisessä laskentamallissa EU näyttää mallioppilaalta, mutta todellisuudessa EU ulkoistaa omia ilmastopäästöjään rajojensa ulkopuolelle. Kun unionin alueelle tuodaan tavaraa tai raaka-aineita, niiden tuottamisesta aiheutuvat päästöt näkyvät tuottajamaiden päästötaseessa.
”Tämä ei tietenkään ole moraalisesti kestävää, vaan meidän täytyy ottaa vastuu omasta kulutuksestamme riippumatta siitä, missä se valmistetaan.”
Lue, miten Euroopan vihreä siirtymä siirtää fossiilipäästöt EU:n rajojen ulkopuolelle.
Pitääkö eurooppalaisten siirtyä maakuoppiin asumaan, kuten ilmastonmuutosdenialistit ilkkuvat?
Ei, Heikkola vastaa. EU-maiden kansalaisten ei tarvitse madaltaa elintasoaan kurjuuteen, vaikka murros alkaa. ”Euroopan pitäisi investoida kestävään infrastruktuuriin ja välttää ylikulutusta, jolloin tämä voi tarkoittaa joillekin vihreille toimialoille kasvua. Ei mikään talouslama vie meitä kohti aidosti kestävää yhteiskuntaa, vaan intentionaalinen, kestävän murroksen mahdollistava politiikka.”
Pitää aloittaa ekologinen jälleenrakennus, jossa yhteiskunta sopeutetaan planetaaristen rajojen sisään, Heikkola sanoo. EU:n verotuet pitää suunnata uudelleen, pois fossiilitaloudesta. EU-maat voisivat esimerkiksi kieltää lyhyet reittilennot ja asettaa proggressiivisen lentoveron toistuvalle lentomatkustamiselle.
Miten radikaalit vaatimukset on mahdollista toteuttaa, kun ottaa huomioon nykyiset realiteetit? EU on poliittinen ja taloudellinen liitto, jonka säännöt kahlitsevat jäsenmaita.
”Kyse on yhteiskunnan resurssien priorisoimisesta miljardeja ihmisiä koskettavan eksistentiaalisen kriisin edessä.”
”Tutkimusten mukaan ihmisillä on valtavasti halua ja valmiutta toimia ilmastokriisin suhteen, ja yhteiskunnallisilla liikkeillä on mahdollisuus laukaista tämä muutospotentiaali jotta talousjärjestelmän suuria vipuja, esimerkiksi EU-tason sopimuksia, saadaan vihdoin käännettyä. En lähde sanomaan, kuinka todennäköistä tämä on, mutta yrittämättä jättäminen tietäen sen vaikutukset olisi järjetöntä ja moraalitonta. Joskus yhteiskunnallisten muutosten keikahduspisteen läheisyyttä on vaikea nähdä ennalta.”
Kollektiivinen kansalaistottelemattomuus on yksi Elokapinan käyttämä konkreettinen keino. Marraskuussa 2020 Britannian Elokapina kehotti ihmisiä velka- ja verolakkoon, rahakapinaan, ja ottamaan lainaa ilman aikomusta maksaa takaisin. Ihmiset voisivat näin pakottaa pankit ja hallituksen toimiin. Liikkeen mukaan säästyneet rahat ohjattaisiin ympäristönsuojeluun.
Artikkelin kirjoittamista on tuettu Eurooppatiedotuksen valtionavustuksella osana ajatus- ja toimintapaja Creaturan EU-hanketta.
