Koronakriisi on kasvattanut hyvinvointivelkaa, ja elinkustannusten nousu vaikuttaa monen kohdalla arjessa selviämiseen. Suomessa elää köyhyys- tai syrjäytymisriskissä lähes 800 000 ihmistä. Hintojen nousu syksyllä 2022 pudotti jopa 62 000 uutta kotitaloutta köyhyyteen ja nosti lasten köyhyysastetta yli kolmella prosentilla. Leikkaukset sosiaali- ja terveyspalveluista tai sosiaaliturvasta heikentävät hyvinvointia etenkin jo entuudestaan heikommassa asemassa olevien keskuudessa.

Myös ympäristökriisien vaikutukset uhkaavat erityisesti jo valmiiksi heikommassa asemassa olevien hyvinvointia. Maailman terveysjärjestö WHO on varoittanut luontokadon ja ympäristön tuhoutumisen vaikutuksista kaikkien ihmisten terveyteen.

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen talouspolitiikka on kestämätöntä. Sen nykyinen ohjaus ei tue tarpeeksi hyvinvoinnin kasvua. Ilman hyvinvointitaloudellista talouden ohjausta hyvinvointi ja ympäristö eivät koskaan ole poliittisen päätöksenteon keskiössä.

Hyvinvointitalous tuo sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden talousjärjestelmän keskiöön. Siinä ihminen ja ympäristö tulevat ensin: toiminnalla tuotetaan ja vahvistetaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta sekä ympäristön elinvoimaisuutta – siis mahdollistetaan hyvä elämä kaikille. Jotta päätöksenteko olisi kestävää, siinä tulee sekä turvata tämänhetkinen hyvinvointi että ennakoida tulevaa hyvinvointia.

Hyvinvointi edellyttää investointeja

Hyvinvointi-investoinnit ovat pitkäjänteisiä panostuksia niille yhteiskunnan alueille, jotka parhaiten mahdollistavat kansalaisten ja ympäristön hyvinvoinnin kasvattamisen pitkällä aikavälillä. Investointien avulla on tarkoitus vahvistaa niin inhimillisiä, sosiaalisia kuin ekologisiakin voimavaroja, jotka puolestaan auttavat ennaltaehkäisemään erilaisten kriisien pitkittymisen. Esimerkkejä hyvinvointi-investoinneista on mm. Terapiatakuu, nuorten harrastuspalvelut, päihdehuoneet ja kehitysvammaisten työllisyyspalvelut.

Vaikka hyvinvointi on yksi tavoite jo itsessään, hyvinvointi-investoinnit lisäävät myös taloudellista kestävyyttä ja lujittavat hyvinvointivaltion edellytyksiä. Hyvinvointi-investoinneilla ennaltaehkäistään kustannuksia, jotka rapauttavat julkista taloutta.

Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD on esimerkiksi arvioinut, että Suomen terveydenhuollon epätasa-arvoisuus ja pitkät hoitojonot lisäävät osaltaan työttömyyttä ja sen pitkittymistä. Oikeudenmukainen terveydenhuolto on paitsi ihmisoikeus myös avain toimivaan työmarkkinaan.

Oikeudenmukainen terveydenhuolto myös säästäisi kustannuksia. Mieli ry:n mukaan suomalaisten työkyvyttömyyseläkkeistä mielenterveysperusteisia on 53 prosenttia. THL:n arvion mukaan mielenterveysongelmat maksavat yhteiskunnalle noin 11 miljardia euroa vuodessa. Mielenterveyspalveluihin panostaminen voisi siis tuoda isot säästöt.

Sosioekonomisten terveyserojen tasaaminen nostaisi kansanterveyttä ja toisi terveydenhuollon menoihin 1,5–2 miljardia euroa suoria säästöjä. Sairauspäivärahapäivissä laskettuna säästö olisi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen eli THL:n mukaan 1,3 miljoonaa päivää.

Työllistämisen työkalupakki

Hyvinvointi-investointeja, joilla on työllisyyttä parantava vaikutus, olisi syytä tehdä jo nyt. Työttömyyden rakenteellistuminen on selkeästi näkyvissä. Yli kaksi vuotta työttömänä olleiden määrä on noussut yli 50 000 henkilöön.

Pääsy tarpeenmukaisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin vahvistaisi ihmisten työ- ja toimintakykyä sekä työmarkkinoille osallistumista. Työllistämistä edesauttaisivat myös osa-aikatyön parempi mahdollistaminen, investoiminen yksilökohtaiseen palvelutarpeen arviointiin työllisyyspalveluissa ja panostukset aktiivisen työvoimapolitiikan palveluihin.

Kokonaistyöllisyyden nostaminen vaatii näiden kaikkien toimien edistämistä rinnakkain.

Hyvinvoinnin vaikutusarviointi päätöksenteon keskiöön

Hyvinvointitalouden ohjaukseen on sitouduttu esimerkiksi Uudessa-Seelannissa, Islannissa, Ruotsissa, Walesissa ja Kanadassa. Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen kattojärjestö SOSTE julkaisi 2.3.2023 oman ehdotuksensa hyvinvointitalouden ohjausmalliksi, ja Marinin hallitus on vienyt hyvinvointitalouden edistämistä eteenpäin erityisesti hyvinvointitalouden ohjausryhmässä ja jaostossa, jota johtaa sosiaali- ja terveysministeriö. Vielä on paljon tehtävää.

Tarvitaan mittareita, jotka tuovat talouspolitiikan hyvinvointivaikutukset näkyviin.

Suomessa tarvitaan mittareita, jotka tuovat talouspolitiikan hyvinvointivaikutukset näkyviin. Kustannuksiin keskittyvän tarkastelun sijaan tulee keskittyä siihen, miten toimet vaikuttavat hyvinvointiin.

Erityistä huomiota mittaamisessa tulee kiinnittää terveyden ja hyvinvoinnin epätasaiseen jakautumiseen ja hyvinvoinnin lisäämiseen siellä, missä se on matalinta. Hyvinvointi-indikaattoreiden avulla voidaan paikantaa ja priorisoida näitä kohteita sekä mitata investointien ja talouspoliittisten päätöksien vaikuttavuutta.

Uusia mittareita BKT:n tilalle

Bruttokansantuote eli BKT mittaa ainoastaan kansallista tuotannon ja kuluttamisen määrää. Se ei huomioi tulojen epätasaista jakautumista yhteiskunnassa tai kerro perustarpeiden täyttymisestä tai työllisyydestä. Taloutta ohjaavana mittarina BKT:stä tekeekin ongelmallisen se, että se ei kerro kasvun laadusta – hyvinvoinnille haitallinenkin toiminta kasvattaa BKT:tä. Yleisesti voi sanoa, että mitä nopeammin BKT kasvaa, sitä kestämättömämpää taloudellinen kehitys on, sillä nopean kasvun hakeminen kannustaa luonnonvarojen tuhlaamiseen tai epäinhimilliseen työhön.

Suomessa BKT:n kasvu ei ole pitkään aikaan korreloinut hyvinvoinnin kasvun kanssa, päinvastoin. Esimerkiksi Uusi-Seelanti on jo luopunut BKT:sta talouden mittarina ja perustanut talouden ohjauksen hyvinvointibudjetoinnille. Suomessa pitäisi tehdä samoin.

BKT:n ongelmat tiedostetaan jo laajasti ja vaihtoehtoisia yhdistelmäindikaattoreita on otettu käyttöön. Aidon kehityksen indikaattori GPI ottaa kattavammin huomioon talouskasvun aiheuttamien sosiaalisten ja ekologisten ongelmien kustannukset. Se osoittaa kasvavien tuloerojen, talouden elämänlaatua heikentävien vaikutusten sekä ympäristöhaittojen lisääntymisen heikentäneen hyvinvointia Suomessa aina 80-luvulta asti. Saman tuloksen osoittaa myös kestävän taloudellisen hyvinvoinnin indikaattori ISEW, joka mittaa BKT:ta paremmin kuluttajien hyvinvoinnin tasoon vaikuttavia tekijöitä.

Suomessa BKT:n kasvu ei ole pitkään aikaan korreloinut hyvinvoinnin kasvun kanssa, päinvastoin.

Indikaattoreita on mahdollista hyödyntää osana erilaisia kustannusvaikuttavuusarviointeja, mutta se edellyttää ennen kaikkea hyvinvointivaikuttavuuden arvioinnin rakenteiden kehittymistä ja kehittämistä. Ehdottamamme hyvinvointitalouden ohjausmalli perustuu tämänhetkiseen parhaaseen tietoon ja sitä tulee kokeillen kehittää.

Tieto toimijoilta, ohjakset valtiovarainministeriölle

On ratkaisevan tärkeää julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyden sekä ekologisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin kannalta, että hyvinvointitalous tulee osaksi tietoon perustuvaa päätöksentekoa. Hyvinvoinnin tulee tavoitteena olla yhteiskunnan rakentamisen ytimessä.

Kansalaisyhteiskunnan toimijoiden asiantuntijuus siitä, mistä koettu hyvinvointi rakentuu, on valtava voimavara hyvinvointitiedon tuottamisessa. Useat toimijat Suomessa ovat edistäneet hyvinvointitaloudellisen ajattelun kehittymistä, mutta varsinainen muutos tapahtuu konkreettisten askeleiden kautta.

Jotta hyvinvointitalous saadaan osaksi valtionhallinnon tärkeimpiä talouden ohjauksen prosesseja, sen omistajuuden tulee olla selkeästi valtiovarainministeriössä. Sosiaali- ja terveysministeriössä hyvinvointitalouden ohjaus on liian irrallaan talouden ohjauksen prosesseista. Jos hyvinvointitaloutta ei saada osaksi kaikkia valtiovarainministeriön julkisen talouden prosesseja, sillä ei ole konkreettista vaikutusta talouden ohjaukseen.

Samalla hyvinvointitalouden ohjauksen tulee läpäistä kaikkien ministeriöiden työ. Jotta valtiovarainministeriö pystyy koordinoimaan hyvinvointitaloutta, tarvitaan Ruotsin tapaan siilojen poistoa valtionhallinnosta ja lisää poikkihallinnollista yhteistyötä ministeriöiden välillä.

Kirjoittaja on SOSTE:n pääekonomisti.

Korjaus 5.4.2023 klo 15:45: Tarkennettu kohtaa, joka käsittelee THL:n arviota mielenterveysongelmien kustannuksista yhteiskunnalle.