Onko käsityksemme ihmiskunnan historiasta liian lineaarinen, liian itseriittoinen tai liian yksinkertaistava? Ja toisaalta, sisältääkö se ajatusrakennelmia, joille ei lopulta löydy havaintoihin perustuvaa näyttöä? Näin väittävät antropologi David Graeber ja arkeologi David Wengrow teoksessaan Alussa oli… Ihmiskunnan uusi historia.

Graeber menehtyi yllättäen vuonna 2020. Hänet muistetaan laajasta ja värikkäästä akateemisesta tuotannostaan – muun muassa massiivisesta velan historiaa käsittelevästä tutkielmastaan – sekä yhteiskunnallisesta aktivismistaan, kuten keskeisestä roolistaan Occupy Wall Street -liikkeessä.

Ihmiskunnan uusi historia julkaistiin Graeberin kuoleman jälkeen. Hänen kollegansa ja hyvä ystävänsä Wengrow on sittemmin kiertänyt ympäri maailmaa tilaisuuksissa, jotka ovat seuranneet kirjan saamaa laajaa huomiota ja sen useita käännöksiä. Suomessa Wengrow vieraili syksyllä 2022, samaan aikaan kun kirjan suomennos julkaistiin. Vierailun yhteydessä arkeologi antoi haastattelun Voiman talousliitteelle.

Teemme maailman itse

Liitteen teemaan sopii hyvin Graeberin usein lainattu lausahdus: maailman varjelluin totuus on se, että me teemme maailman itse, ja voisimme yhtä hyvin tehdä sen toisin. Wengrow’n mukaan peruskoulutus jättää ihmisille usein sellaisen kuvan, että olemme jo löytäneet vastauksen kaikkiin ihmiskunnan historiaa koskeviin suuriin kysymyksiin. Graeberin ja Wengrow’n kirjan keskeisin viesti on, ettei tämä pidä paikkaansa.

On esimerkiksi ollut tapana ajatella, että maatalouden synty jollain tavalla määritti sen, minkälaisissa yhteiskunnissa meidän on nykyään elettävä.

”Tämä ei kuitenkaan pidä tutkimuksen valossa paikkaansa. Todellisuus on sekä monimutkaisempi että kiehtovampi”, Wengrow toteaa.

Maininta maataloudesta viittaa esimerkiksi historiantutkija Yuval Noah Hararin teoksissa toistuvaan käsitykseen siitä, että maatalouden, paikallaan pysyvän asutuksen ja suurempien ihmisyhteisöjen vakiintuminen on edellyttänyt yhteisöjen hierarkkisempaa organisaatiota.

Tuhansia vuosia tutkimusmateriaalia

Graeberin ja Wengrow’n kirjassa käydään läpi arkeologista ja antropologista tutkimusaineistoa, joka valottaa ihmisyhteisöjen historiaa tuhansien vuosien ajalta.

Wengrow ei usko, että tämänkaltaisen työn tekeminen olisi ollut mahdollista esidigitaalisessa maailmassa. Tai ainakin siihen olisi mennyt koko elinikä.

”Massiiviset digitoidut arkistot olivat työn kannalta tärkeitä.”

Kirjoittajat päätyvät osoittamaan, että ihmisyhteisöjen sosiaalinen organisointi ei useinkaan riipu esimerkiksi Hararin toistamista tekijöistä.

“Usein melko tyhjiksi ymmärrettyjen vuosituhansien aikana tapahtui oikeastaan hyvin paljon.”

Historiasta löytyy suuria tasa-arvoisia yhteisöjä ja pieniä äärimmäisen hierarkkisia yhteisöjä. Elinkeinot eivät myöskään ole määrittäneet sosiaalisen järjestäytymisen muotoa.

Graeberin ja Wengrow’n havainnoista piirtyy kuva itsestään, tavoistaan ja järjestelyistään tietoisesta ihmisestä historian eri vaiheissa. Kauan sitten eläneet ihmiset ovat tehneet asioita ja muokanneet sosiaalisia olosuhteitaan jopa tarkoituksellisemmin kuin nykyihmiset.

Ilmiöiden alkuperästä

Wengrow kertoo, että suurimmalta läpimurrolta kirjan pitkän kirjoitusprosessin aikana tuntui sosiaalisten ilmiöiden alkuperän ymmärtäminen uudella tavalla.

”On usein virhe ajatella, että asioilla on alkupiste, kun puhumme sosiaalisista ilmiöistä, kuten monarkiasta, yksityisomaisuudesta tai valtiosta. Tämänkaltaiset asiat ovat usein olleet jossain mielessä olemassa ihmiskokemuksen piirissä ennen sitä muotoa, jossa me ne nykyään ymmärrämme. Nykyään eri tavalla ilmeneviä sosiaalisia ilmiöitä on voinut olla olemassa esimerkiksi rituaaleissa, väliaikaisesti, kausittaisesti, leikin tai teatterin muodossa. Ennen oikeita kuninkaita on ollut leikkikuninkaita. Löydämme omaisuuden käsitteitä pyhien tai uskonnollisten kokemusten piiristä ennen kuin löydämme niitä laajemmin yhteiskunnasta.”

Graeber ja Wengrow pitivät näitä havaintoja tärkeinä, sillä ne muuttavat alkuperää koskevan kysymyksen luonnetta.

“Usein ajatellaan, että ennen valtiota tai yksityisomaisuutta ihmiset olivat tietämättömiä niihin liittyvistä ilmiöistä. Että elimme jonkinlaisen viattomuuden tai tyhmyyden tilassa. Sen sijaan arkeologinen ja antropologinen todistusaineisto osoittaa, että asia on todellisuudessa päinvastoin. Ihmiset ovat olleet hyvinkin tietoisia näistä asioista”, Wengrow kertoo.

Hänen mukaansa ihmiset ovat tarkoituksella rajanneet tunnistamiaan ilmiöitä  vain tietyille elämän osa-alueille.

“Usein melko tyhjiksi ymmärrettyjen vuosituhansien aikana tapahtui oikeastaan hyvin paljon. Voimme havaita paljon erilaisia kekseliäitä tapoja hillitä vallan eri muotoja, joiden esiintymisen otamme tänä päivänä annettuna.”

Mitä opimme historiasta

Arkeologipiireissä tutkijaduon työ on otettu mielenkiinnolla vastaan. Graeberin mukaan kirjan yksityiskohdista ja tulkinnoista on erimielisyyksiä hänen kollegoidensa keskuudessa, mutta yleisesti ottaen ihmiset ovat olleet innostuneita. Yksi syy saattaa olla se, että historiaan liittyvien meriittien lisäksi Graeberin ja Wengrow’n työllä on yhteiskunnalliseen keskusteluun liittyviä seurauksia.

Kirjoittajien mukaan nykyiset hyvin hierarkkiset yhteiskunnalliset järjestelyt eivät historian valossa ole väistämättömiä, olemme ainoastaan jääneet niihin jumiin. Olemme vetäneet historiasta vääriä johtopäätöksiä.

“Ihmisten elämää vaikeuttavaa politiikkaa perustellaan avoimesti taloudeksi kutsutun asian suojelemisella.”

Esimerkiksi Tehuacánin laaksossa nykyisen Meksikon alueella siirryttiin väkivaltaisesta ja erittäin hierarkkisesta järjestelmästä erittäin tasa-arvoiseen järjestelmään ajanlaskumme alun tienoilla. Yhteisö lopetti keskusrakennusten ja monumenttien valmistamisen ja keskittyi asuntokannan kehittämiseen. Alueelle muodostui hyvin organisoitu sosiaalisen asumisen järjestelmä, joka vaikuttaa sijoittaneen lähes kaikki kaupungin asukkaat olosuhteisiin nähden laadukkaisiin asumuksiin.

Siirtymä vaikuttaa arkeologisen materiaalin perusteella tapahtuneen ilman väkivaltaista kansannousua.

“Vastaavia esimerkkejä ihmisten tietoisesta siirtymisestä pois hierarkkisista yhteisön järjestämistavoista on paljon pitkin historiaa.”

Nykyajan ajatusvinoumat

Wengrow’n mukaan meidän on tärkeää yrittää rikkoa virheellisiä käsityksiä, jotka organisoivat tietoa. Hän mainitsee ajankohtaisena esimerkkinä talouden fetisoinnin kaiken politiikan ajurina.

“Tällä hetkellä ihmisten elämää vaikeuttavaa politiikkaa perustellaan avoimesti taloudeksi kutsutun asian suojelemisella. Mistä tämä ajatus on tullut, mitä taloudella tarkoitetaan, ja ketä se hyödyttää? Akateemisella maailmalla on suuri vastuu tällaisten kysymysten purkamisessa osiin.”

Kysyn lopuksi, aikooko Wengrow jatkaa alunperin Graeberin kanssa useamman kirjan sarjaksi suunniteltua tutkimusprojektia.

“Jos se tuntuu edelleen hauskalta!” hän nauraa vastaukseksi.

Lue myös Tuomas Soilan kirjoittama kirja-arvio:

Yllättävän kiinnostava historiankirja – Alussa oli… -teos kysyy parempia kysymyksiä.