Älkää käsittäkö väärin. Miehenä olemisessa tai miehisessä ylpeydessä ei ole mitään lähtökohtaisesti myrkyllistä.
Myrkyllisyys tulee mukaan kuvaan vasta, kun mies vaientaa muita, vie muilta tilaa tai kun miesvaltainen konservatismi muuttuu toisia johdonmukaisesti alistavaksi valtarakenteeksi. Ja nimenomaan naisviha voi olla tappavan vaarallinen voima.
Raskaasti sukupuolitettu kulttuuri on kautta aikain painottanut miesten ja naisten eroja. Feminismin aate alkoi 1900-luvulla jalostua tilanteessa, jossa naisten asema romahti suuren takaiskun takia Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Sotien aikaan naiset olivat hoitaneet rintamalla olevien aviomiestensä, isiensä ja veljiensä bisneksiä ja pitäneet yhteiskuntien rattaat pyörimässä. Kun sota loppui, miehet vaativat naisten katoamista pois työelämästä. Vaikka naiset olivat juuri vuosikausia todistaneet, että he pystyivät paljon enempään, sekä mies- että naispuoliset misogynistit, naisvihaajat, vaativat naisia palaamaan kotihommiin keittiöön ja lastenhoitoon.
Ensimmäinen askel pois misogynistisesta yhteiskunnasta on misogynian tunnistaminen. Tämä kannattaa ottaa huomioon erityisesti vaalien aikaan.
Konservatiivinen patriarkaatti kontrolloi naisen tilaa ja seksuaalisuutta kaikkialla maailmassa. Kontrolloimiseen osallistuvat myös naiset, joille miesten hyväksynnän saaminen voi olla koukuttavaa. Ahtaita normeja vastaan ja oikeuksiensa puolesta taisteleva nainen tai muunsukupuolinen on konservatiiviselle, myrkylliselle mieheydelle suuri uhka, joka pitää vaientaa.
Nainen piiloutuu söpöilyyn peittääkseen oman ammatillisen kovuutensa ja ollakseen vähemmän uhkaava. Naispuoliset uutistenlukijat ja meteorologit niin Suomessa kuin Venäjällä tai Yhdysvalloissakin pukeutuvat kirkkaisiin väreihin ja mekkoihin, mutta miehet käyttävät perinteisiä pikkutakkeja ja housuja. Nainen värikkäässä mekossa ei uhkaa misogyynistä mieskatsojaa silloikaan, kun hän puhuu kovaa faktaa maailman tilasta.
Sinatran naiset eivät häirinneet
Sarjahurmaaja Frank Sinatran elämäkerrasta paljastui, miten rakkaudesta suloisesti luritteleva tähti rentoutui parhaiten vain miesten kesken:
“Niin paljon kuin Frank Sinatran elämään naisia kuuluikin – tähtösiä ja laulajattaria, tarjoilijoita ja maksullisia seuralaisia – hän suosi aina miesten seuraa. Erityisesti nyrkkeilijöiden ja otteluiden katsomisesta nauttivien miesten. Joka perjantai hän kävi Madison Square Gardenissa otteluissa. Yksikään nainen ei koskaan häirinnyt tätä viikoittaista rituaalia. Ottelut edustivat paljon enemmän, kuin pelkkää raa’an väkivallan esitystä. Tapaamisissa samanmieliset kaverit nauttivat urheilusta ja siihen syvästi kuuluvasta väkivallasta.”
Ehkä moni Sinatran naisseuralaisista ei olisi välittänytkään nyrkkeilymatseista. Silti tapa, miten elämäkerturi Kitty Kelley kirjoittaa Sinatran illanvietoista ilman “häiritseviä” naisia, on perinteisen jähmeä. Naisia ja seksiseikkailuja rakastavan miehen iloitteluissa ei ole tilaa naisille, kun aikeena on poikien hauskanpito. Sinatran naisen paikka ei ollut urheilukatsomossa eikä miesten kaveriporukassa. Hän tarvitsi naista vasta matsin jälkeen illallis- tai seksiseurana.
Miesselittäjä tietää paremmin
Myrkyllisen mieheyden lievimpiä ilmiöitä on yhdysvaltalaisen kirjailijan Rebecca Solnitin tunnetuksi tekemä “miesselittäminen”, mansplaining.
Solnit keksi termin, kun hän kohtasi kutsuilla erään miehen, jolle Solnit esiteltiin kutsuilla kuuluisana kirjailijana. Solnit kertoi, mitä hänen uusin kirjansa käsitteli. Miesselittäjä keskeytti Solnitin nopeasti, ja alkoi suositella aiheesta juuri ilmestynyttä uutuutta kertoen, että Solnitille tekisi hyvää lukea juuri se kirja. Solnit vaikeni ällistyneenä ja mies jatkoi suosikkiteoksestaan – eikä lopettanut luentoaan edes silloin, kun Solnitin ystävä yritti puuttua keskusteluun kertoen, että mies puhui nimenomaan Solnitin kirjoittamasta teoksesta.
Solnit lähti rakentamaan teoriaa nimenomaan miehisestä piirteestä, jolla mies valtaa tilaa käyttäen sisäsyntyistä, itse itselleen olettamaansa arvovaltaa. Toisin sanoen, selittämisintonsa keskellä miehen on vaikea tajuta, että nainen tietää aiheesta enemmän.
Miehen tapa puhua naisen päälle on erityisen myrkyllinen piirre “ei tarkoittaa ei” -ongelmassa, joka edeltää mahdollista raiskausta. Kun nainen sanoo seksille “ei”, on mahdollista, ettei naisen “ei” tarkoita miehelle mitään.
Raiskatun naisen puhe saattaa kadota misogynistisen jaarittelun alle myös oikeuslaitoksessa, jossa uhrin – naisen – on yhä uudestaan vakuutettava ensin poliisit, sitten syyttäjä ja tuomari.
Myrkyllinen mies inhoaa vahvaa naista
Moraalifilosofan tutkija ja feministi, yhdysvaltalainen Kate Manne kirjoittaa teoksessaan kirjassaan Down Girl – The Logic of Misogyny, ettei misogynismi ajattele naista olentona, “being”, vaan antajana, “giver”, joka on olemassa erityisesti miestä varten. Mies haluaa ja nainen antaa huomiota, tunnustusta, tukea, ihailua ja hyväksyntää. Ja seksiä.
Jos nainen ei ymmärrä antaa näitä asioita, vaikeuksia on luvassa. Pahempaa on, jos nainen rikkoo kaavaa pyrkien itse valta-asemaan.
Misogynisti ei yleensä vihaa tai halveksi kaikkia naisia, Manne muistuttaa. “Naisvihaaja kykenee rakastamaan äitiään, sisariaan, tyttäriään ja sihteereitään.” Naisviha kohdistuu naisiin, jotka misogynisti kokee uhaksi. Tällaisia ovat julkisuudessa äänekkäät eli vahvoina esiintyvät naiset.
Yhdysvaltain politiikka on tarjonnut erinomaisia esimerkkejä tästä. Kun vuonna 2016 maassa käytiin presidentinvaalikampanjaa, misogynistinen puhe oli valtavirtaa republikaanien ehdokkaan Donald Trumpin ansiosta. Kun naispuolinen tv-toimittaja kysyi Trumpilta liian vaikeita kysymyksiä, Trump väitti hänen olleen raivosta sekaisin kuukautisten takia. Toista pääehdokasta, Hillary Clintonia, Trump vaati vangittavaksi monenlaisista huijauksista, joissa ei kuitenkaan ollut perää. Clintonin ulkonäön arvostelemisesta misogyyniset konservatiivit riemastuivat, ja hänestä levitettiin hirviömäisiä kuvia pitkin nettiä. Trump voitti vaalit – mutta Clinton sai 2,8 miljoonaa ääntä enemmän, ja siksi Trump haukkui Clintonia pitkään vielä vaalien jälkeen.
Miehillä on paljon töitä
Misogynistinen yhteiskunta kontrolloi naisia eniten lisääntymisterveyden kautta. Juuri nyt konservatiivien ja erityisesti Trumpin ajama uudistus etenee, kun Yhdysvaltain korkein oikeus on lähes kieltämässä aborttia.
Naisen kehoa ja seksuaalisuutta kontrolloidaan myös pakottamalla nainen avioliittoon, raiskaamalla hänet (parisuhteessa tai sen ulkopuolella), estämällä naisen oikeuden saaminen (raiskauksen jälkeen) tai kontrolloimalla ehkäisyvälineiden saatavuutta, sillä edelleenkin kautta maailman ehkäisy on useammin naisen harteilla kuin seksiin osallistuvan miehen.
Tehtävää on paljon Suomessakin. Kirjassa Sukupuolen politiikka (Otava 2006) tutkijat Jeff Hearn ja Hertta Niemi kirjoittivat, että “suomalainen sukupuolipolitiikka nähdään yhä enimmäkseen naisten ongelmana, joka naisten tulisi ratkaista. Sukupuolten tasa-arvo voi olla kansalaisille ja yhteiskunnalle hyväksyttävä tavoite, mutta tämän ei nähdä koskettavan miehiä, vaativan miehiä muuttumaan eikä vaativan miesten taholta tapahtuvia muutoksia. Miesten sukupuolitietoinen järjestäytyminen ei ole kovin kehittynyttä. Vielä vähemmän ovat sen feminismiä tukevat muodot.“
Hearn ja Niemi kirjoittivat tästä yli 15 vuotta sitten, mutta valitettavan vähän asiat ovat parantuneet:
“Miehet ovat suurena enemmistönä johtotehtävissä erityisesti yksityisellä sektorilla, ja miesten naisiin kohdistuva väkivalta on yleistä. Perinteisen patriarkaalisen miehenä olemisen tavat ovat säilyneet ”neutraalin” kansalaisuuden rinnalla. [- -] Tilanteen muuttamiseksi ja todellisen sukupuolten välisen tasa-arvon saavuttamiseksi miesten on tehtävä vielä paljon töitä.”
Lähteet
Rebecca Solnit: Miehet jotka selittävät minulle asioita. Suom. Pauliina Vanhatalo. S&S 2019
Kitty Kelley: His Way. The Unauthorised Biography of Frank Sinatra. Bantam Books 1986
Kate Manne: Down Girl. The Logic of Misogyny. Oxford University Press 2018
Anna Moring (toim.): Sukupuolen politiikka. Naisten äänioikeuden 100 vuotta Suomessa. Ote Jeff Hearnin ja Hertta Niemen luvusta ”’Miesliikkeet’ ja feminismi Suomessa”. Otava 2006
