Kuvituksessa harmaita kerrostaloja, joiden ikkunoissa rahasymboleita.

KuolemaKirjoittanut Julius HalmeKuvat Kai Talvinen

Ihmiset eivät ole tasa-arvoisia kuolemassakaan – hyvätuloinen saa helpommin hyvän kuoleman

Maailmassa on vain kourallinen valtioita ja osavaltioita, jotka sallivat kuolinavun antamisen. Nykytutkimuksen valossa oikeus kuolemaan ei kuitenkaan ole tasa-arvoinen.

Lukuaika: 4 minuuttia

Ihmiset eivät ole tasa-arvoisia kuolemassakaan – hyvätuloinen saa helpommin hyvän kuoleman

Saattohoitolääkäri Juha Hänninen on kolmekymmenvuotisella urallaan hoitanut noin kymmentätuhatta kuolevaa potilasta. Potilaan kuoleman hetki on yleensä rauhallinen. Suunnattomassa kärsimyksessä ja odotuksessa vellominen tuottaa tuskaa. Hännisen mielestä oikeus kuolemaan on ihmisoikeus, jolla vältetään turhaa kärsimystä.

Hänninen on myös Oikeus arvokkaaseen kuolemaan -järjestön (OAK Ry, entinen Exitus Ry) puheenjohtaja. Yhdistyksen päätavoitteena on myötävaikuttaa aktiivisen eutanasian sallivaan lainsäädäntöön Suomessa.

Hänninen käyttää eutanasiasta ja avustetusta itsemurhasta termiä kuolinapu (assisted death). Lääkäriliiton mukaan kuolinapu-termiä ei pitäisi käyttää, koska se on ”ongelmallinen eikä sen sisältö ole yksiselitteinen”. Liiton mukaan termi voidaan sekoittaa myös palliatiiviseen eli oireenmukaiseen hoitoon, jossa ei ole kyseessä kuoleman tuottaminen.

Tässä artikkelissa kuolinapu-termiä käytetään eutanasiasta ja lääkäriavusteisesta itsemurhasta.

Kansa puoltaa, Lääkäriliitto vastustaa

Juha Hänninen katsoo kameraan, taustalla betonipylväs.
Juha Hännisen mielestä oikeus kuolinapuun on ihmisoikeus. Kuva: Pinja Nikki

Suomessa lääkäreillä ei ole oikeutta suorittaa eutanasiaa. Itsemurhassa avustamista ei ole Suomessa kriminalisoitu, eikä ennakkotapauksia lääkäriavusteisesta itsemurhasta ole. Lääkäriliiton vuonna 2020 teettämässä kyselyssä puolet työikäisistä lääkäreistä kannatti eutanasian laillistamista, puolet vastustivat.

Lääkäriliiton valtuuskunta äänesti kannastaan eutanasian laillistamiseen joulukuussa 2020. Äänestys päättyi puoltamaan kielteistä kantaa äänin 38–12. Äänestys oli kuitenkin ensimmäinen, jossa eutanasiaa puoltavia ääniä oli enemmän kuin yksi.

Helsingin Sanomien vuonna 2017 teettämässä kyselyssä kolme neljäsosaa suomalaisista kannatti eutanasian sallimista parantumattomasti sairaille.

Eduskunnan vuonna 2018 hylkäämä kansalaisaloite eutanasian sallimisesta johti sosiaali- ja terveysministeriön selvitykseen lainsäädännön muuttamistarpeesta. Asiantuntijatyöryhmä ei päässyt yksimielisyyteen siitä, millaista muutosta esittäisi.

Työryhmässä mukana ollut Hänninen on pettynyt lopputulokseen. ”Meillä oli iso, monialainen ja maailmankatsomukseltaan hyvin laaja työryhmä, jolla ei ollut mitään mahdollisuuksia saada yksimielisyyttä asiaan”.

Lain muutos toisi uusia kysymyksiä. Jokaikinen pykälä vaatisi selvityksen vaikutuksistaan muihin lakeihin, kuten terveydenhuolto- ja rikoslakiin. Lainsäädännöllä, valvonnalla ja organisoimisella tulisi myös turvata kaikille tasa-arvoinen hoito, jotta kukaan ei päädy kuolinapuun esimerkiksi muun hoidon puutteessa. Täytyisi järjestää lääkäreiden ja hoitajien koulutus.

Rikkaiden kärsimyksiä pidetään pahempina

Tutkimukset ja tilastot maailmalta osoittavat, että kuolinavun saajat ovat yleensä hyvätuloisia.

Sveitsissä eutanasia on laitonta, mutta avustettu itsemurha on sallittua. Maassa toimii yhdistyksiä, jotka järjestävät avustettuja itsemurhia. Yksi näistä on Dignitas-klinikka, jonne suomalaisiakin on hakeutunut.

Esitteessään Dignitas kertoo avustetun itsemurhan maksavan 7500–10 500 Sveitsin frangia, riippuen siitä hoitaako potilas itse viranomais-, hallinnollis- ja hautajaiskulunsa. Summa vastaa noin 7600–10 700 euroa. Keskimääräiseksi kustannukseksi OAK Ry:n entinen puheenjohtaja Kari Viholainen arvioi noin 15 000 euroa tai yli Iltalehdelle vuonna 2017 antamassaan haastattelussa.

”Kuolemakin on eriarvoista. Rikkailla helpompaa kuin köyhillä”, Viholainen toteaa blogissaan.

Näkökulmaa puoltavat myös tutkimukset maista, joissa kuolinapu on sallittua.

Yhdysvalloissa kuolinapua saavat potilaat olivat korkeammin koulutettuja ja taloudellisesti paremmin toimeentulevia verrattuna väestön keskiarvoon.

Yhdysvalloissa kuolinapua saavat potilaat olivat korkeammin koulutettuja ja taloudellisesti paremmin toimeentulevia verrattuna väestön keskiarvoon. Alankomaissa potilaat kuuluivat todennäköisemmin ryhmiin, jotka nauttivat suhteellisista sosiaalisista, taloudellisista, koulutuksellisista, ammatillisista ja muista etuoikeuksista. Sveitsissä potilaat asuivat yleensä varakkailla alueilla. Belgiassa potilailla oli korkeampi koulutus.

Toronton yliopiston tutkijaryhmä toteutti kyselytutkimuksen, jossa lääkäreitä ja hoitoalan henkilökuntaa pyydettiin arvioimaan kuinka paljon tietty tapahtuma lisäisi potilaan tuskaa, asteikolla 1–10.

Lomakkeita oli kaksi erilaista. Molemmissa kuvailtiin identtiset tapahtumat, kuten ”hoitohenkilökunta ei muista potilaan nimeä” tai ”huoneessa oleva vuotava lavuaari”. Ainoa ero lomakkeissa oli potilaiden taloudellinen tausta. Toinen potilas oli ”rikas, joka on tottunut mukavuuksiin ja luksukseen”, toinen puolestaan oli ”köyhä, elänyt vaikean elämän ja tottunut vastoinkäymisiin”.

Vastaajat arvelivat tapahtumien häiritsevän rikasta potilasta enemmän kuin köyhää.

Tuloksia selittävät muun muassa tiedostamattomat ennakkoluulot. Tutkimuksissa on todettu että, potilaan sosiaalinen asema vaikuttaa lääkärien ja potilaiden väliseen vuorovaikutukseen. Huono-osaisiin sosiaaliryhmiin kuuluvien potilaiden todettiin saavan ylempiä sosiaaliryhmiä vähemmän tietoa sairaudestaan, olevan harvemmin osallisina hoitopäätöksen teossa ja keskustelun olevan pitkälti lääkärijohtoista.

Tutkimuksissa on todettu että, potilaan sosiaalinen asema vaikuttaa lääkärien ja potilaiden väliseen vuorovaikutukseen.

”Eutanasiaa osaa pyytää paremmin koulutettu ja paremmassa sosiaalisessa asemassa oleva. Siksi tulisi lisätä informaatiota, että kaikilla olisi tasavertainen mahdollisuus. Hollannissahan on juuri näin, että paremmassa asemassa olevat ei-marginalisoidut ryhmät ottavat toimet ensin käyttöön”, Hänninen toteaa.

Ennakkoluulot herättävät huolta

Lääkäreiden, hoitohenkilökunnan ja opiskelijoiden ennakkoluuloja on mitattu IAT-testeillä (Implicit Association Test). Vaikka testi mittaa vastaajan tiedostamattomia ajatusmalleja, ei se välttämättä kerro tämän käytöksestä merkittävästi. Jotkin assosiaatiot ovat merkittävämpiä kuin toiset. Pienet ilmiöt kasvavat kuitenkin suuriksi yhteiskunnallisessa mittakaavassa. Lääkäreiden parhaista tarkoitusperistä huolimatta ennakkoluulot voivat vaikuttaa hoitotilanteeseen sekä siihen, millaista hoitoa potilas saa tai ei saa.

Health Affairs -lehdessä julkaistun kyselytutkimuksen mukaan 80 prosenttia yhdysvaltalaisista lääkäreistä arvioi invaliditeettien omaavien potilaiden elämänlaadun huonommaksi kuin ei-vammaisten potilaiden. Tutkimusten valossa potilaat eivät itse pidä elämiään yhtä traagisina.

Eräät vammaisjärjestöt ovat esittäneet huolensa lääkäreiden ennakkoluuloista myös kuolinavun kohdalla.

”Tämä on perusteltu huoli, ja tulee pitää selkeänä kriteerit, joiden perusteella kuolinapuun mennään. Sama huoli pätee muutoinkin hoidossa, missä terveet ihmiset arvioivat sairaan ihmisen elämänlaatua. Myös saattohoidossa. Aina kyse on ihmisen toistetusta ja autonomisesta omasta tahdosta ja omasta arviosta”, Hänninen toteaa.

Tutkimus lääketieteen tiedostamattomien ennakkoluulojen kanssa on alkanut korostaa feministisen teorian, kuten intersektionaalisuuden asiaankuuluvuutta.

Omega-lehdessä julkaistussa Kanadan kuolinapujärjestelmää käsittelevässä artikkelissa tohtori Tina Sikka nostaa marginalisoitujen ryhmien kohtaamiksi esteiksi kuolinavun saamisessa rakenteelliset ongelmat, kuten tulo- ja koulutustason sekä maan- ja väestötieteelliset eriarvoisuudet. Tämän lisäksi hän painottaa, että terveysalan ammattilaisten tiedostamattomat ennakkoluulot, jotka koskevat muun muassa rotua, sukupuolta, luokkaa, seksuaalisuutta, vammaisuutta ja etnisyyttä, kaipaavat huomattavasti lisätutkimusta potilaiden näkökulmasta.

”Hoidon saannin tasa-arvoistaminen yleensäkin vaatii eri ryhmien tarpeiden tunnistamista ja informaation kohdistamista aukkoalueille. Jos sosiaalinen eriarvoisuus, sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen tai muu seikka estää saamasta palvelua, sen tarjontaa ja tietoutta sen mahdollisuudesta tulee suunnata sinne”, kommentoi Hänninen.

Oikaisu 21.11.2022: paperilehden (Voima 9/2022) artikkelissa luki virheellisesti, että Helsingin Sanomien julkaisema kysely tehtiin vuonna 2016. Tosiasiassa kysely teetettiin vuonna 2017. Virhe on korjattu tähän verkkoartikkeliin julkaisun yhteydessä.