YhteiskuntaKirjoittanut Ilona Iida SimesKuvat Pinja Nikki ja Pertti Salolainen

Emeritusministeri Pertti Salolainen vaatii ikimetsien tehokasta suojelua – heti

Hömötiainen on yksi aivan liian monista lajeista, jotka ovat katoamassa, jos luonnon tuhoaminen jatkuu. Ilman kontrolloivia mekanismeja markkinatalous ei säilytä korvaamattoman arvokasta ympäristöä.

Lukuaika: 3 minuuttia

Emeritusministeri Pertti Salolainen vaatii ikimetsien tehokasta suojelua – heti

Voit kuunnella tämän artikkelin! Ääniraita löytyy myös Spotifystä ja muista äänentoistopalveluista.

”Hömötiaiset ovat uhanalaisia.” Pertti Salolainen (s. 1940) esittelee ottamaansa kuvaa linnusta.  ”Ja tässä kanahaukka on saanut saaliikseen heinäsorsan.” Kanahaukka ei onneksi ole erityisen harvinainen petolintu, mutta syntyperäisestä helsinkiläisestä on merkittävää, että sen on päässyt kuvaamaan pääkaupungin ytimessä, Töölönlahdella. Usein kuvausmatkoillaan hän etsiytyy ikimetsiin, Lapin tuntureille tai kaukaisten mantereiden sademetsiin.

Kuvaaja näkee kameran linssin läpi lumoavaa eläin- ja kasvikuntaa, mutta hommalla on varjopuolensa. Lajikato eli luonnon monimuotoisuuden kaventuminen tulee päivänselväksi. Sen takia hän on mukana Luonnonperintösäätiön kampanjoissa.

”Mulla on jo ruohonleikkuri ja porakone. Jos joku haluaa ikinä ostaa mulle lahjoja, ostakoon ikimetsää. Vanhat metsät pitää suojella NYT!”, Salolainen jyrisee ja kopauttaa nyrkillä pöytää. ”Tällä asialla on kiire!”

Erittäin uhanalainen hömötiainen Mustiossa. Kuva: Pertti Salolainen.

Etelä-Suomen vanhoista metsistä on suojeltu alle kolme prosenttia. Se on aivan liian vähän. Lajikato etenee, jos metsiä hakataan lisää. ”Ja hakataanhan niitä”, hän kuittaa tuskaisena.

”Metsähallituksen omistamiin vanhoihin metsiin pitää saada hakkuukielto. Tänä päivänä.”

Joku on myös syyllinen tähän tilanteeseen: ”Hallitus. Kaikki hallitukset.”

Poliitikot ovat asettaneet Metsähallitukselle tavoitteet, ja jotta se täyttäisi ne, sen pitää hakata myös arvokkaita metsiä. Siksi Salolaisen mielestä pelkkä Metsähallituksen kritisoiminen on ”kuin haukkuisi väärää puuta”.

Kokoomuksen outo lintu 

Salolaisen tie politiikassa on vakuuttava. Ekonomi ja YLEn toimittaja – ensin uutisten lukija ja kohta Lontoon-kirjeenvaihtaja – valittiin 29-vuotiaana eduskuntaan vuonna 1970.  

Hän oli pitkäaikainen kansanedustaja sekä ulkoasiain- ja ulkomaankauppaministeri 1987–1991 Harri Holkerin (kok.) hallituksessa ja ulkomaankauppaministeri Esko Ahon (kesk.) hallituksessa 1991–1995.

Kansanedustajakauden alussa Salolainen perusti Suomeen WWF:n. Sen toiminta alkoi 1972. 

Vuonna 1979 hän perusti Eduskunnan ympäristö- ja luontoryhmän.

”Se edisti koskiensuojelulakia ja UKK:n kansallispuistoa. Monia hyviä asioita.”

Salolaiselle kokoomus tuntui oikealta vaihtoehdolta.

”Mä en ollut kommunisti. Enkä sosialisti. Mutta siinä kokoomuksessa oli mulle kyllä aika paljon vierasta.”

Saimaannorppa Puumalassa. Kuva: Pertti Salolainen.

Oman puolueen väki ei suinkaan aina ihaillut Salolaisen luonnonsuojeluharrastusta.

”Mähän olin todella outo lintu silloin, kun mä tulin kokoomukseen 1969: ’mikä ihmeen viherpiipertäjä tänne kokoomukseen on oikein tullut?’ Kokoomus ei kyllä ollut mikään luonnonsuojeluystävällinen puolue. Se taas johtui siitä, että luontoasiat miellettiin vasemmistolaiseksi toiminnaksi. Partaradikaalien jutuiksi.”

Vuonna 1969 radikalismi oli partaveikoillakin vielä tuolloin luontoasioissa piilossa. Legendaariset Koijärven ja Kessin barrikadit järjestettiin paljon myöhemmin 1979–1980. Eduskunnassa oli vasemmistolla enemmistö, ja ”luonnonsuojeluliittoakin pidettiin vasemmistolaisena järjestönä”, Salolainen muistuttaa.

Salolainen ei ole puoluevalintaansa katunut:

”Kun liittyi 1969 kokoomukseen, ei takuulla ollut opportunisti. Wahlrooskin oli silloin vasemmistolainen.”

Salolaisella on ollut kannattajansa, sillä vuonna 1991 hänet valittiin kokoomuksen puheenjohtajaksi Ilkka Suomisen seuraajaksi. Hän toimi tehtävässä vuoteen 1994, jolloin häntä seurasi Sauli Niinistö.

Iän ja elämänkokemuksen myötä kiukuttelut Salolaiselle ovat laantuneet. Entiset nokkapokkaa ottaneet puoluetoverit tulevat nykyään taputtelemaan olalle: ”’Kyllä sä olit oikeassa’, ne juntturat sanovat”, nauraa Salolainen.

Mutta silti: ”ei kokoomus ole vieläkään sellainen luonnonsuojelupuolue, kuin mitä mä haluaisin.”

Pussaavat kuukkelit Ylläksellä. Kuva: Pertti Salolainen.

Luonnonsurma on suuri rikos

Maailman hitaammin uusiutuvia metsiä ovat sademetsät. Metsien kadotessa myös ihminen on vaarassa. Salolainen pohtii, miten arvokkaita kasveista saatavat lääkkeet olisivat vaikka syövän hoidossa. Kaikkia kasveja ei vielä edes tunneta.

Ympäristötuhoja voisi ehkäistä. Salolaisen mukaan tarvitaan sääntelyä ja sanktioita:

”Markkinatalous on hyvä renki, mutta huono isäntä. Jos eri talousmuotoja verrataan keskenään, markkinatalous on epäilemättä paras. Se hyödyntää resursseja tehokkaimmin. Mutta sillä ei ole riittävää kuria ja hallintaa. Markkinatalous vaatii kovan lainsäädännön, kovan hallinnan.”

Luonnon riistäminen on tehnyt Salolaisesta pessimistin.

”Ihmiskunta on menossa kohti helvettiä, mutta tämä sukupolvi matkustaa sinne vielä ensimmäisessä luokassa.” Hän viittaa omaan sukupolveensa luksusikäluokkana.

Synkät ajatukset eivät estä toimintaa. Salolainen toimii aktiivisesti ”luonnonsurman” saamiseksi kansainvälisen rikostuomioistuimen toimivaltaan. Sen halutaan tulevan tuomioistuimen viidenneksi rikosryhmäksi. Muita ovat esimerkiksi kansanmurhat ja sotarikokset.

Jos hanke etenee, ainakin Brasilian siekailematon sademetsiä polttava presidentti saisi tuomion.

Bolsonaro olisi jo telkien takana.”

Kalasääksi kalastaa. Kuva: Pertti Salolainen.

 

  • 14.3.2022
  • Kirjoittanut Ilona Iida Simes
  • Kuvat Pinja Nikki ja Pertti Salolainen