Pienlehtien, omakustanne- ja nettisarjakuvien tapahtuma Helsinki Zine Fest järjestetään viime vuoden tapaan etänä. Päätapahtuma koostuu kahtena päivänä YouTubessa julkaistavista seitsemän tunnin videostriimeistä, joiden sisältöön voi osallistua kysymyksillä ja kommenteilla ensiesityksen aikaan, tai katsoa palvelusta myöhemmin.
Tarjolla on sarjakuvafestivaaleille tyypilliseen tapaan haastatteluja, paneelikeskusteluja ja livepiirtämistä. Haastateltavina ovat esimerkiksi vallan luonteesta albumitrilogian piirtänyt Jiipu Uusitalo ja Pohjoismaisessa sarjakuvakilpailussa palkittu Maryam Abuzaid-Ryu. Paneeleissa keskustellaan polyamoriasta, perhesarjakuvista ja romansseista sarjakuvissa. Etälivepiirtämisessä ruudulla näkyy livestriimiä piirtäjän näytöltä ja samalla piirtäjä keskustelee yleisön kanssa.
Pienlehdet, omakustannesarjakuvat ja netissä julkastut sarjakuvat sopivat samoille festivaaleille.
“Zineilyssä on tärkeintä tee se itse -henki, ei tuotteen muoto”, tapahtuman tekninen vastaava Pii Anttonen tiivistää.
Zine Festin keskustelukanavalla Discordissa tapahtuu keskiviikosta sunnuntaihin. Sen kautta järjestetään iltaklubi sarjakuvavisoineen. Päivisin on ammattilaisille tarkoitettua ohjelmaa, jota ei tallenneta myöhemmin katsottavaksi.
“YouTube on päälava, Discord festaribaari”, Zine Festin tuottaja H-P Lehkonen havainnollistaa.
“Etätapahtuma on paikan päällä järjestettävää saavutettavampi, mukaan pääsee kunhan saa YouTuben auki. Se on myös livekohtaamista vuorovaikutteisempi, ihmiset kysyvät enemmän chatissa kuin katsoessaan esitystä paikan päällä”, vertaa Anttonen.
Pandemia näkyy silti henkilökohtaisiin kohtaamisiin nojanneessa zinekulttuurissa. Festivaalit ovat tärkeä kaikenlaisen sarjakuvien myyntipaikka, ja siksi Helsingin sarjakuvafestivaalit ja Helsinki Zine Fest suunnitellaan pidettäväksi Kaapelitehtaalla marraskuussa.
“Moni on jättänyt zinet tekemättä, kun ei ole ollut myyntipaikkoja. Olen rohkaissut tekemään ja myymään julkaisuja ensin pdf-tiedostoina, niin kuin omat sarjakuvakirjani teen”, Digicomix-kustantamoa pyörittävä Lehkonen kertoo.
Kriisin pitkittyessä alalla kehitetään verkkokauppaa. Tänä vuonna Helsinki Zine Fest tekee yhteistyötä Taidekuja.fi -sivuston kanssa. Virtuaaliselta taidekujalta löytää linkkejä omakustantajien ja käsityöläsiten verkkokauppoihin.
Pienlehtien, omakustannesarjakuvien ja verkkosarjakuvien alakulttuuri tunnetaan hlbt-ystävällisyydestään.
“Pienlehtiä ja nettisarjakuvia voi tehdä juuri niistä aiheista, joista haluaa. Kukaan ei vahdi, mitä saa julkaista. Sellainen antaa tilaa vähemmistöille, mikä taas houkuttelee lisää samanhenkistä porukkaa”, Lehkonen kertoo.
Helsinki Zine Fest Discordissa 1.–5.9.21 ja YouTubessa 4.–5.9.2021
Kepeästi kuoleman kanssa
Miten edetä, kun riiaa itse Kuolemaa? Hänellä on aina kiire ja takana villi menneisyys. Onneksi voi tarjoutua kissavahdiksi.
Surrealistisessa, kirpeällä huumorilla kuorrutetussa sarjakuvatarinassa viehättävät vuorotellen arkiset sanailut suhteen aloittamisen vaikeudesta ja kauniisti piirretyt helsinkiläiset miljööt. Hauskinta tarinassa ovat silti levotonta läppää heittävät kurittomat karvalelut.
Kaksitoista pientä ruutua A5-kokoisella sivulla ei tee oikeutta kerronnan hienovireisyydelle, jota korostaa harmaasta ruskeaan ja punaiseen laajeneva värimaailma. Lukiessa kannattaa pysähtyä hiljaisten ruutujen tunnelmiin ja ihastella piirrosten yksityiskohtia silloinkin, kun kuplatus ohjaisi lukemaan nopeammin eteenpäin. Tarina olisi ansainnut tulla taitetuksi suurempaan ruutukokoon kuusi ruutua sivulle ja paksummaksi lehdeksi.
Tiina M. Vanhapelto: Rakas kuolema (2020)
Taiteilijaelämää 1880- ja 2020-luvuilla
Kun Helene Schjerfbeck lähtee vuonna 1880 höyrylaivalla Pariisiin maalaamista opiskelemaan, naisia hyväksytään oppilaiksi vain harvoihin kouluihin. Vaikka naisten opetus maksaa enemmän kuin miesten ja sitä tarjotaan vähemmän, on kaupungissa jo suomalaisten naistaiteilijoidenkin yhteisö. Taiteilijaelämä vaikuttaa onnelliselta, maalausmatkoja tehdään maaseudulle ja monenlaisia suhteita solmitaan.
Kun Taina Hakala keväällä 2020 työstää sarjakuvaromaania Schjerfbeckistä, koronaepidemia sulkee Suomen. Poikkeusolojen päiväkirjasta kirkastuu 2000-luvun ihmiskuva: luovan alan prekaari työläinen johtaa itseään huolehtimaan niin töistään (ja niiden promoamisesta), jaksamisestaan kuin lapsistaankin. On niin paljon, mitä pitäisi tehdä, ja aina voisi tehdä paremmin.
Taiteilijaelämät rinnastuvat hykerryttävästi, mutta samalla käy selväksi, miten historiaa kirjoitetaan eri tavoin kirjallisista ja kuvallisista lähteistä käsin kuin sitä itse kokiessa.
Taina Hakala: Helene – Maalarin matka (2020)
Taina Hakala: Merkintöjä koronakevät 2020 (2020)
Lapsille ja aikuisille
Late ja kumppanit -kollektiivin Vastatuulen saluuna -lehden kuudes numero keskittyy lastensarjakuvaan. Siinä on suomalaisista kansansaduista muistuttavia eläntarinoita, kielellä leikitteleviä loruja ja monen eri tunnelman lyhyitä kertomuksia lapsena olemisesta. Ensisilmäyksellä havaittavien lempeyden ja pehmeyden ohella yllättävän monesta tarinasta löytyy myös surumielisiä sävyjä.
Parhaiten sarjakuvat sopivatkin yhdessä lasten kanssa luettaviksi ja keskusteltaviksi. Aikuisellekin niistä riittää pohdittavaa ja tulkittavaa.
Mieleen jäävät varsinkin Kaisa Åstrandin lämmin ja värikäs kertomus Tuoksuu syksyltä sekä Keijjo Ahlqvistin lakonisen humoristinen Pomppulinna ei riitä. Aino Laineen Moona ja miehet Uskottomuudesta erottuu joukosta vain aikuisten ymmrtämällä huumorillaan.
Late ja kumppanit: Vastatuulen saluuna 6 (2020)
