Puolan politiikkaa on hallinnut kaksi oikeistolaista puoluetta: Laki ja oikeus, puolaksi Prawo i Sprawiedliwość, PiS, ja Kansalaisfoorumi, Platforma Obywatelska, PO.
Molemmat konservatiiviset puolueet ovat olleet vallassa vuodesta 2005. Niiden dominoivan aseman mahdollisti vasemman laidan romahtaminen.
Nykyinen PiS-puolueen johtama hallitus on ottanut käyttöön oikeistolaisen, hyvin autoritaarisen ja konservatiivisen poliittisen ohjelman samalla kun se on parantanut sosiaaliturvaa. Yhdistelmä on osoittautunut valtavaksi ongelmaksi vasemmistolle, joka yrittää kulkea hallituksesta ja tärkeimmistä uusliberalistisista oppositiopuolueista riippumatonta tietä.
Kansalaisfoorumi PO oli alun perin keskustaoikeistolainen konservatiivipuolue, jonka talousohjelma oli suorastaan äärimmäisen uusliberalistinen. Kuitenkin päästyään muodostamaan hallituksen vuonna 2007, se muutti suhtautumistaan talouspolitiikkaan käytännöllisemmäksi ja kanavoi maahan virtaavia Euroopan unionin varoja julkisiin investointeihin. Puolasta tulikin ainoa EU-maa, joka vältti talouden romahduksen vuonna 2008 alkaneessa maailmanlaajuisessa finanssikriisissä.
PO:n johtama hallitus teki useita talousuudistuksia. Se nosti eläkeikää, jäädytti useimpien julkisen sektorin työntekijöiden palkkoja ja yksityisti julkisia palveluita.
Niiden kahden kauden aikana, jolloin PO oli pääministeripuolue, julkinen sektori pieneni. Sairaaloiden määrä väheni, noin tuhat alakoulua suljettiin, ja julkisin varoin rakennettavien asuntojen määrä melkein puolittui. Samaan aikaan, talouskasvusta huolimatta, äärimmäinen köyhyys alkoi kasvaa. Epävarmoissa työsuhteissa olevien, erityisesti nuorten työntekijöiden osuus kasvoi merkittävästi.
Kansalaisfoorumi tuki konservatiivisia puolalaisia aatteita, eikä se toteuttanutkaan liberaaleja poliittisia uudistuksia, kuten höllännyt maan ennestään tiukkaa aborttilakia tai parantanut homoseksuaalien ja transihmisten eli sateenkaariyhteisön oikeuksia.
Näissä olosuhteissa Laki ja oikeus -puolue PiS voitti vaalit vuonna 2015. Puolue kritisoi vahvasti “postsosialistista” siirtymäkautta ja väitti “korruptoituneen eliitin” anastaneen taloudellisen ja poliittisen vallan. Sen mukaan taloudellisesti ja kulttuurillisesti Puola “mateli” lännen edessä.
PiS lupasi turvata Puolan kansallisia perinteitä ja kulttuuria noudattaen samalla taloudellista strategiaa, jossa asetetaan etusijalle kansalliset yritykset ja kotitaloudet. Laajentaen samalla sosiaaliturvaa.
PiS erosi puolalaisen politiikan tutusta protokollasta toteuttamalla monia vaalilupauksiaan. Sosiaalimenot kasvoivat PiSin hallituksen ensimmäisinä vuosina, ja se perui edellisen hallinnon käynnistämiä liberaaleja talousuudistuksia. Se alensi eläkeikää, korotti minimipalkkaa ja lanseerasi uuden lapsilisäpaketin.
Uuden lapsilisän myötä toisesta lapsesta lähtien huoltaja sai 500 złotya eli noin 105 euroa kuukaudessa. Pian tätä uutta lapsilisää alettiin maksamaan jo ensimmäisestä lapsesta.
Lapsiperheiden köyhyys laski 23 prosentista 11 prosenttiin vain kahdessa vuodessa. Etuuksia saaneiden lasten määrä lähes kaksinkertaistui kahdesta miljoonasta 3,8 miljoonaan.
Ennen koronaepidemian puhkeamista tämä sosiaalimenojen lisäys auttoi vauhdittamaan talouskasvua, joka oli 2015–2019 keskimäärin noin neljä prosenttia. Puolalaiset ja ulkomaiset uusliberaalit tutkijat yrittivät turhaan varoittaa talouden ylikuumenemisesta.
Näistä menestystarinoista huolimatta PiS-puolueen sosiaalipolitiikka nojaa konservatiivisiin arvoihin tukien perinteistä perhemallia. Vallanpitäjät eivät ole halunneet investoida ahdingossa oleviin julkisiin palveluihin, kuten terveydenhoitoon tai koulutukseen, saati parantaa työläisten, erityisesti alustatalouden pätkätyöläisten, asemaa.
PiS-puolueen sosiaalipoliittiset uudistukset olivat omiaan takaamaan puolueelle vahvaa poliittista tukea. Sen johtama koalitio äänestettiin valtaan jälleen vuonna 2019, ja se uusi voittonsa presidentinvaaleissa vuonna 2020.
Puolue on käyttänyt hyväksi johtoasemaansa ja suosiotaan tekemällä autoritaarisia poliittisia uudistuksia. Se on alkanut kontrolloida monia aiemmin riippumattomia tahoja, kuten oikeuslaitosta ja tiedotusvälineitä. Tätä edisti näiden tahojen epäsuosio, kun monet uskoivat niiden pönkittävän ”vanhaa eliittiä”. PiS lupasi ”puhdistaa” ne ja saattaa ne valtion ”demokraattiseen” valvontaan.
Pis on alkanut kontrolloida monia aiemmin riippumattomia tahoja, kuten oikeuslaitosta ja tiedotusvälineitä.
Vaikka PiS-puolueesta tuli vuonna 2015 Puolan modernin historian ensimmäinen puolue, joka yksin muodosti parlamentin enemmistön, se ei ole saanut tarvittavaa kahden kolmasosan enemmistöä perustuslain muuttamiseen. Niinpä Puolan hallituksen uudistukset eivät ole menneet yhtä pitkälle kuin monet niistä, joita Unkarissa on toteuttanut maan valtapuolue Fidesz, Unkarin kansalaisliitto.
Erilaisten poliittisten manöövereiden avulla Puolan hallitus on onnistunut saamaan hallintaansa perustuslakituomioistuimen, ja puolueen vaikutusvalta on kasvanut muissakin tuomioistuimissa kuten korkeimmassa oikeudessa.
Hallitusta johtaa aivan ennennäkemättömän vahvalla tavalla PiSin puheenjohtaja Jarosław Kaczyński, ja se on onnistunut tiukentamaan otettaan valtiosta.
Autoritaarinen PiS on kääntänyt Puolan politiikkaa oikealle. Hallitus on harjoittanut vahvasti “kommunismin vastaista” politiikkaa. Ilmaisulla halutaan halventaa vasemmistoa ja sen historiallisia perintöjä. PiS on myös ruokkinut kansallismielisten ja muukalaisvihamielisten mielipiteitä ja nostattanut rodullistettuihin ja seksuaalivähemmistöihin kohdistuvaa vihaa.
Hallitus on usein toistanut, että Puola on yksi viimeisistä kristittyä Eurooppaa puolustavista linnakkeista, eikä se halua jäljitellä Länsi-Euroopan maista tuttua monikulttuurisuuden politiikkaa.
Suurimmat tiedotusvälineet valtapuolue on muuttanut äänitorvikseen.
PiS nousi valtaan vuonna 2015 satsaamalla vahvasti pakolaisvastaiseen retoriikkaan. Puola kieltäytyi ottamasta vastaan Euroopan unionissa sovittua osuutta pakolaisista, noin 7 000 henkeä, mikä innosti myös äärioikeiston kannattajia.
Vähäisestä vaalimenestyksestään huolimatta äärioikeisto on saanut mobilisoitua huomattavan määrän ihmisiä kaduille. PiS on tarjonnut äärioikeistolle tilaa laajentua, mikä näkyi mitä selkeimmin Puolan itsenäisyyden satavuotispäivänä vuonna 2018, kun äärioikeistolainen mielenosoitus sulautui viralliseen hallituksen organisoimaan paraatiin. Tilaisuudessa presidentti Andrzej Duda puhui noin 200 000 “patriootille”.
Puolan poliittinen käännös oikealle on tullut näkyväksi erityisesti hallituksen ja katolisen kirkon välille muodostuneen vahvan liittoutuman ansioista.
Selviä merkkejä muutoksesta ovat myös naisten ja sateenkaariväen oikeuksia vastustavat toimet. PiS on väittänyt suojelevansa puolalaista perheitä niin kutsuttua “LGBT-ideologiaa” eli homoseksuaaleja, transihmisiä ja muuta sateenkaariväkeä vastaan. Jotkut PiSin hallitsemat maakunnat ovat jopa julistautuneet ”LGBT-vapaiksi alueiksi”. Tämä on nostattanut homofobiaa ja vihaa. Fyysinen väkivalta on lisääntynyt.
Samaan aikaan oikean laidan katoliset poliitikot ovat heikentäneet naisten lisääntymisterveyteen liittyviä oikeuksia. Parlamentissa katoliset puskivat läpi lakiesityksen, joka teki aborteista laittomia siinäkin tapauksessa, että sikiö on epämuodostunut. Hallituksen valvoma perustuslakituomioistuin ratifioi lain, ja niin Puolaan muokattiin maailman tiukimpiin lukeutuva aborttilainsäädäntö.
Hallituksen konservatiivinen ja autoritaarinen politiikka on levittäytynyt kulttuurielämään: Tiedotusvälineitä on sensuroitu ja hallitusta arvosteleva musiikki on kielletty. Gallerioista on poistettu taideteoksia, joita konservatiivit pitävät sopimattomina. Poliittisesti haitalliseksi väitetyn kulttuurityön rahoitusta on leikattu.
Oikeiston valtaannousu on edellyttänyt vasemmiston tukahduttamista. Vasemmistopuolue Demokraattisen vasemmiston liitto (Sojusz Lewicy Demokratycznej, SLD) oli vielä 1990-luvulla Puolan vakain poliittinen voima. Vuonna 2001 se voitti yli 40 prosenttia parlamenttivaalien äänistä, ja presidenttinä jatkoi puoluetta edustava Aleksander Kwaśniewski.
Hallituksessa SLD omaksui Britannian pääministerin Tony Blairin politiikkaa muistuttavan ohjelman, joka siirsi demokraattipuoluetta oikealle. Huolimatta lupauksestaan lisätä sosiaalimenoja, SLD:n johtama hallitus pitikin maan uusliberalistisella kurssilla.
Se ryvettyi korruptioskandaaleissa, eikä se onnistunut toteuttamaan puolueohjelmassaan antamiaan liberaaleja maallisia lupauksia, joita oli kirkon erottaminen valtiosta kokonaan ja abortin vapauttaminen. Vuoden 2005 eduskuntavaaleissa SLD:n ääniosuus laski 15 prosenttiin.
Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa, ensimmäistä kertaa Puolan itsenäisen valtion historiassa, vasemmisto ei onnistunut saamaan yhtään kansanedustajaa. Niinpä PiSin ensimmäisellä valtakaudella parlamentissa oppositiopolitiikkaa toteuttivat pääasiassa toiset liberaalit puolueet. Vasemmisto oli jäänyt marginaaliin, ja PiS oli muuttunut heikoimpia parhaiten suojelevaksi poliittiseksi voimaksi.
Huolimatta aatteen alamäestä uuden vasemmistopuolue Razemin onnistui saada kolme prosenttia äänistä vuoden 2015 vaaleissa, mikä tarkoitti, että se oli oikeutettu valtionapuun. Puolue oli muodostettu vasemmistolaiseksi vaihtoehdoksi SLD:lle Espanjan Podemoksen mallin mukaan. Samoihin aikoihin oli muodostettu myös kilpaileva sosiaaliliberaalinen puolue Wiosna uutena yrityksenä luoda vasemmistolainen vaihtoehto Puolan politiikkaan.
Kumpikaan näistä uusista puolueista ei ole kyennyt korvaamaan SLD:tä maan keskeisimpänä vasemmistopuolueena, ja niinpä vuoden 2019 eduskuntavaaleissa ne muodostivat yhteisen koalition SLD:n komennossa. Verrattuna vuoden 2015 aallonpohjaan vasemmiston kannatus nousi ja se sai 600 000 uutta äänestäjää ja 49 paikkaa parlamentissa. Vaikka vasemmisto on edelleen oppositiossa, se on palannut tärkeänä poliittisena voimana.
Vasemmistolaisiin oppositiovoimiin voidaan lukea myös vaikutusvaltainen poliitikko Barbara Nowacka ja Vihreä puolue, jotka etenivät viime vaaleissa parlamenttiin keskustaoikeistolaisen PO:n johtamasssa koalitiossa.
PiS-puolueen johtaman hallituksen menestyksestä huolimatta sillä on nyt yhä enemmän suuria huolia. Ensinnäkään hallitus ei ole onnistunut hoitamaan koronaepidemiaa riittävän hyvin. Tästä on aiheutunut valtavia sosiaalisia ja taloudellisia vahinkoja.
Jo varhain pandemian vasta kiihtyessä Puolan hallitus ajoi maan sulkutilaan. Se vältti ensimmäisen aallon ankarimmat vaikutukset, toisin kuten esimerkiksi Italia, Espanja, Ranska ja Iso-Britannia. Ennen elokuuta uusien koronatartuntojen päivittäinen määrä Puolassa oli hyvin alhainen. Joitain alueita oli eristetty, eikä kaikkialla Puolassa edes ollut koronaa. Mutta sen sijaan, että koronaepidemiaa olisi edelleen tukahdutettu, hallitus ilmoitti onnistuneensa voittamaan viruksen ja avaavansa taloudellisen ja sosiaalisen elämän.
Kesäkuussa koko maassa järjestettiin presidentinvaalien kampanjatilaisuuksia ja joukkokokouksia. Puolalaisten kotimaan lomamatkoille hallitus antoi jopa taloudellista tukea, mikä kiihdytti viruksen leviämistä koko maassa.
Syyskuussa koulujen avaamisen jälkeen koronapositiivisten ja kuolleiden määrä kasvoi dramaattisesti. Maan terveydenhuollon huonon tilan takia viruksen aiheuttamia kuolemantapauksia on tähän mennessä ollut Puolassa lähes 50 000, suhteellisesti enemmän kuin missään muussa Euroopan unionin maassa. Samalla Puolan osittaiset sulkutilat ovat aiheuttaneet valtavia taloudellisia vahinkoja työpaikoille, yrityksille ja nuorten koulutukselle.
Hallituksen hyökkäykset sateenkaariväkeä ja naisten oikeuksia vastaan ovat nostattaneet mielenosoitusten aallon ympäri maata. Yksi sotien jälkeisen Puolan historian suurimmista yhteiskunnallisten protestien aalloista nousi aborttilain uudistuksesta: suurmielenosoituksia ja marsseja järjestettiin suurissa ja pienissä kaupungeissa sekä maaseudulla – siitäkin huolimatta, että yleensä pikkukaupunkeja ja maalaiskuntia pidetään konservatiivisen PiSin tukikohtina.
Vaikka näiden mielenosoitusten huippuajat ovat ohi ja tilanne on rauhoittunut, niiden pohjalla oleva viha ja intohimot pysyvät. On vain ajan kysymys milloin nämä liikkeet palaavat kaduille.
Hallituksen oikeistolaisimmat ryhmät pyrkivät edelleen taantumuksellisempaan lainsäädäntöön, ja tämä voi aiheuttaa uusia mielenosoituksia. Parhaillaan parlamentti keskustelee esityksestä, joka vaatii presidenttiä irrottamaan Puolan Istanbulin sopimuksesta, joka kieltää naisiin kohdistuvan väkivallan.
Nuorison joukossa vasemmistolaisten ihanteiden ja politiikkojen kannatus kasvavat.
Vaikka PiS johtaa edelleen mielipidemittauksia, puolueen kannatus on pienentynyt. Viime kuukausina hallitsevaa koalitiota ovat ravistelleet sisäiset konfliktit. Näyttää myös siltä, että puolalaisen nuorison joukossa vasemmistolaisten ihanteiden ja politiikkojen kannatus kasvavat.
Äskettäisen mielipidetutkimuksen mukaan vuonna 2020 alle 25-vuotiaiden vasemmistolaisten prosenttiosuus kaksinkertaistui edellisvuoteen verrattuna 30 prosenttiin, ja nuorista naisista osuus oli yli 40 prosenttia. Nyt vasemmiston tuki on laajempaa kuin koskaan 1990-luvun jälkeen.
Nuoret ovat olleet eturintamassa hallitusta vastustavissa poliittisissa joukoissa, kuten naisten ja sateenkaariväen oikeuksia vaativissa liikkeissä. Lisäksi he ovat organisoineet useita näyttäviä protesteja ilmaston puolesta.
Saa nähdä, miten vasemmisto hyödyntää mielipideilmaston muutoksen, ja millaisen sosiaalisen ja poliittisen liikkeen se rakentaa uhmaamaan konservatiivisen ja uusliberaalin oikeiston hegemoniaa.
Kirjoittaja on brittiläissyntyinen Varsovassa asuva sosiologi.
