Lukuaika: 2 minuuttia

Kriittisen ajattelun ja luovuuden vaaliminen tekee meistä parempia ihmisiä. Siksi koulutus ei saa kulkea talouselämän talutusnuorassa.

Juha Sääski: Katse eteenpäin, öljy kankaalle, 120 cm x 152 cm, 2015

Voima-talous-logo: Talous-tekstin O-kirjaimen sisällä teksti "Voima".

Artikkeli on julkaistu Voiman visionäärisessä talousliitteessä.

Ensimmäinen Voima-talous julkaistiin Voiman 5/2021 välissä ja Issuussa.

Löydät muut verkkosivuillamme julkaistut talousliitteen artikkelit täältä.

Jos koulutus­järjestelmä alkaa painottaa mitattavaa hyötyä humanististen ja luovien alojen kustannuksella, päädytään kasvattamaan lähinnä hyödyllisiä koneenosia, joiden kyvyt kriittiseen ajatteluun ja empaattiseen kohtaamiseen ovat vaillinaisia.

Tämän huolen on esittänyt yhdysvaltalainen filosofi Martha Nussbaum kirjassaan Talouskasvua tärkeämpää.

Suomessa aiheeseen liittyvää keskustelua on herättänyt esimerkiksi todistusvalintauudistus. Se on lisännyt lukiossa pitkän matematiikan ja luonnontieteiden suosiota ja vähentänyt kiinnostusta opiskella laajasti muita vieraita kieliä kuin englantia. Näin kapenee, paitsi yleissivistys, myös ajattelun laveus ja kulttuurinen ymmärrys.

Todistusvalintauudistuk­sen yksi kimmoke on ollut nopeuttaa nuorten siirtymistä jatko-opintoihin ja niiden kautta työelämään. Se on samalla yksi esimerkki siitä, miten talouselämän tarpeet ovat alkaneet ujuttautua yhä vahvemmin osaksi koulutusta – ja samalla siitä, kuinka huonosti taloudellisen tehostamisen periaatteet sopivat koulutukseen.

Myös yliopistot ovat kulkeneet kohti nopeaa valmistumista suosivia maisteritehtaita, joissa selkeä suuntautuminen kohti työelämää on alkanut korostua kriittisen ajattelukyvyn aikaa vaativan kehittymisen kustannuksella.

Samalla yliopistot ovat alkaneet lähentyä ammattikorkeakouluja: opintoihin kohdistuvat odotukset kiertyvät yhä tiiviimmin työelämärelevanssin ympärille. Ajattelukyvyn viipyilevä vaaliminen ja monipuolista sivistystä rakentavat laajat tutkinnot uhkaavat jäädä yhä pahemmin jalkoihin.

Parhaillaan käynnissä oleva jatkuvan oppimisen uudistus on sekin tehty nimenomaan työelämän tarpeita huomioon ottaen.

Laajemmat mahdollisuudet suorittaa esimerkiksi yliopisto-opintoja on toki lähtökohtaisesti oikein hyvä ja kannatettava uudistus. Uudistustyöryhmissä on kuitenkin saattanut jäädä pohtimatta vaikkapa se, mitä uudistus käytännössä tarkoittaa tilanteessa, jossa yliopistojen resursseja ei ole vastaavassa määrin lisätty.

Aiemmin pienet, opettajan ja opiskelijoiden tiiviin keskusteluyhteyden mahdollistaneet opintojaksot saattavat muuttua suurimmillaan satojen opiskelijoiden massakursseiksi. Tällöin saatetaan joutua käytännön syistä tekemään senkaltaisia pedagogisia myönnytyksiä, jotka kuljettavat kohti helposti arvioitavia suoraviivaisia suoritustapoja, jälleen poispäin reflektiota ja kriittisen ajattelun syvällistä  kehittämistä korostavista kohtaavista opiskelutavoista.

Jos koulutus kulkee talouselämän talutusnuorassa, ihmisyys kaventuu, solidaarisuus rapautuu ja maapallo murenee alta.

Viimeaikaiset kehityskulut ovat ohjanneet koulutusta pikemminkin syvemmälle uusliberalismin suohon kuin sieltä pois. Eri puolilla koulutusjärjestelmää tehtävät uudistukset pönkittävät vallitsevaa kilpailutodellisuutta ja juoksevat sen rinnalla.

Filosofi Veli-Matti Värri linjaa kirjassaan Kasvatus ekokriisin aikakaudella, että ekokriisin näkökulmasta yliopistot ja muut koulutuksen instituutiot ovat ainakin toistaiseksi olleet ennemminkin osa ongelmaa kuin osa ratkaisua.

Kriittisen ajattelun ja mielikuvituksen kykyjä vaalivat suojasatamat eri puolilla koulutusjärjestelmää ovat näin ollen yhä tärkeämpiä – koulutuksen eetoksen rakenteellista muutosta odottaessa.

Vain kriittisen ajattelun ja luovuuden vaaliminen voi tehdä meistä inhimillisiä. Suhteistamme toisiin ihmisiin, ei-inhimillisiin eläimiin sekä luonnonympäristöihin se tekee rikkaita ja vastavuoroisia käyttöarvon ja manipulaation korostamisen sijaan. Jos koulutus kulkee talouselämän talutusnuorassa, ihmisyys kaventuu, solidaarisuus rapautuu ja maapallo murenee alta.

Kirjoittaja on yhteiskuntatieteilijä ja Itä-Suomen yliopiston sosiaalipedagogiikan yliopistonlehtori (ma.).

Kommentoi Facebookissa
  • 23.6.2021
  • Kuvat Juha Sääski