Teksti on julkaistu Kaukasuksen konfliktien alkuperän jäljillä -artikkelin kainalojuttuna.
Jos haluaa kohdata kielten ja kulttuurien moninaisuuden, Kaukasus on se paikka. Valitettavasti rajoja ei helposti pääse ylittämään.
Yksi yleisimpiä englannin kielen käännösvirheitä on kääntää sana “caucasian” kaukaasialaiseksi, vaikka se tarkoittaa valkoihoista. Eurooppalaiset tutkijat olettivat 1700-luvulla pääsääntöisesti, että ihmiskunnan alkukoti olisi ollut Kaukasuksen alue. Tämä perustui teoriaan, jonka mukaan Nooan arkki rantautui siellä. ”Kaukasoidit” tarkoittivat valko- ja ruskeaihoisia, ”mongoloidit” aasialaisia ja ”negroidit” afrikkalaisia. Uskottiin, että kaikkein kauneimmat ihmiset olivat Georgiasta ja Tšerkessiasta. Muinainen Tšerkessian valtio ulottui AsovanmereltäMustanmeren rannikolle. Sen pääkaupunkina oli Sotši.
Ottamatta kantaa paikallisten ihmisten kauneuteen, yksi hätkähdyttävimmistä alueen piirteistä on valtaisa uskontojen, kulttuurien ja etnisten ryhmien kirjo. Pelkästään Georgiassa on lukuisia etnisiä ryhmiä, jotka vaalivat vuoristolaaksoissa perinteitään ja kulttuuriaan ja kantavat ylpeinä omia, tunnistettavia hattujaan.
Valitettavasti rajojen yli ei monessa paikassa pysty kulkemaan. Venäläisten 1700-luvun lopulla rakentama Georgian sotilastieksi kutsuttu reitti vie Tbilisistä pohjoiseen. Tien molemmin puolin avautuvat korkeat vuoret. Niiden toisella puolella vallitsee toisenlainen todellisuus. Lännessä on Etelä-Ossetia, jota vartioi Venäjä ja jonne georgialaisilla ei ole asiaa. Pohjoisessa Venäjän puolella ovat Tšetšenia, Ingušia ja Pohjois-Ossetia, jonka pääkaupunkiin Vladikavkaziin vanha sotilastie aikoinaan päättyi. Kaikki suorastaan kosketeltavan lähellä mutta vuorten ja rajojen suojaamia. Georgian luoteisosassa, Mustanmeren rannalla on Abhasia, joka on julistautunut itsenäiseksi ja jonka tunnustaa lähinnä Venäjä. Idässä on Kaspianmereen rajoittuva Dagestan, joka kuuluu Venäjälle, mutta on myös tunnettu separatismistaan.
Kaukasuksen alue on myös tunnettu ekslaaveistaan. Itsenäiseksi julistautunut Vuoristo-Karabah sijaitsee Azerbaidžanin virallisten rajojen sisäpuolella ja saa tukea Armenialta. Pinta-alaltaan lähes samankokoinen Nahitševan kuuluu Azerbaidžaniin, mutta sijaitsee siitä erillään Armenian, Turkin ja Iranin ympäröimänä. Viime marraskuussa solmitun sopimuksen mukaan luodaan kaksi käytävää, josta toinen yhdistää Vuoristo-Karabahin Armeniaan ja toinen Nahitševan Azerbaidžaniin Armenian ja Iranin etelärajaa pitkin. Armenian ja Azerbaidžanin raja on suljettu.
Jos virallisia ja epävirallisia rajoja on paljon, niin on myös kieliä. Venäjän lisäksi indoeurooppalaisia kieliä ovat armenia ja ossetia. Alueella puhutaan seemiläisistä kielistä arameaa ja erityisesti Dagestanissa arabiaa. Azerit puhuvan turkinsukuista kieltä. Kaukasuksen kieliryhmään kuuluvat georgia, dagestanilaiset kielet, tšetšeeni, inguuši, abhaasi ja tšerkessi (kabardin kieli).
Tämän kirjon kruunaavat erilaiset aakkostot. Esimerkiksi georgian ja armenian kielillä on omat aakkosensa.
Kirjoittaja on Le Monde diplomatique Suomen edition päätoimittaja.
