Suomessa on kymmeniätuhansia syrjäytyneitä nuoria, joista osa on myös sosiaalisesti vetäytyneitä. Syrjäytyminen ja sosiaalisesti vetäytyminen eivät ole sama asia. Syrjäytyneellä voidaan tarkoittaa ihmistä, joka ei pitkään aikaan käy töissä tai opiskele. Tällaisella henkilöllä voi kuitenkin olla paljon kavereita ja hän voi ravata harrastuksissa, vapaaehtoistöissä, kahviloissa ja juhlissa.
Sosiaalisesti vetäytynyt taas on henkilö, joka ei tapaa muita kuin oman lapsuudenperheensä jäseniä eikä yleensä poistu kotoa kuin pakon edessä ruokakauppaan, lääkäriin tai lenkille.
Sosiaalinen eristäytyminen on niin yleinen ilmiö Japanissa, että kotiinsa sulkeutuneille on siellä keksitty oma kutsumanimi, hikikomori. Termi tulee japanin kielen sanasta hikikomoru, joka tarkoittaa sulkeutunutta. Tällainen henkilö pyrkii välttämään ihmiskontakteja virtuaalimaailman ulkopuolella.
Hikky ei ole normo
Suomessa sosiaalisesti vetäytyneet kirjoittelevat toistensa kanssa nimettöminä omalla sivullaan keskustelufoorumi Ylilaudalla. Suomalaisessa nettislangissa kotiinsa sulkeutuneita kutsutaan sanalla hikky. ”Normaalia” ihmistä taas kutsutaan sanalla normo.
Ylilaudan Hikky-sivulla käydään jatkuvaa vääntöä siitä, kuka voi kutsua itseään hikkyksi ja kuka ei. Eräs sivuston vierailija on laatinut muistilistan, miten erottaa hikkyn ”epäonnistuneesta normosta”.
Listan mukaan hikky ei käy koulussa eikä töissä, hänellä ei ole kavereita, hän ei käy parturissa, ei omista ajokorttia eikä autoa, ei käy salilla eikä ”kuntouttavassa orjatyössä”, ei ole käynyt armeijaa, ei vietä joulua perheen kanssa, ei juhli uutta vuotta ulkona eikä pysty muuttamaan.
Monien keskustelijoiden mukaan hikky voi kuitenkin olla, vaikka kävisi töissä tai opiskelisi. Yksi vierailijoista kirjoittaa:
”Monille ei yksinkertaisesti myönnetä mitään tukia for whatever. Lisäksi pitää ottaa huomioon, että se työ tai opiskelu itsessään saattaa olla henkilön ahdistusta ja masennusta lisäävä tekijä, koska suomalainen työkulttuuri ja oppilaitokset ovat perseestä. Työssäkäynti tai opiskelu ei automaattisesti tarkoita, että sinulla on kavereita. Ei Suomessa.”
Toinen keskustelija avautuu siitä, miksi ei poistu kotoaan:
”Hikkyilen, koska mulla ei ole mitään tavoitteita tai kiinnostuksen kohteita. Tai ehkä oma tyty [tyttöystävä] kiinnostaisi, muttei niin paljoa, että sen saamiseksi viitsisi tehdä jotain. Haluaisin vain olla rauhassa.”
Synkkä ihmiskuva
Laura Takkunen ja Lotta Uusitalo-Malmivaara ovat julkaisseet vuonna 2017 verkossa tutkimuksen Komeroituminen äärimmäisen sosiaalisen vetäytymisen muotona.
Heidän tutkimuksessaan paljastui, oletetusti, että eristäytyminen liittyy ihmissuhteiden luomisen ja ylläpitämisen vaikeuteen. Hikkyillä on yleensä synkkä ihmiskuva eivätkä he luota muihin. Heillä on myös negatiivinen minäkuva, johon kuuluu itsevihaa, häpeää ja kokemus omasta arvottomuudesta.
Hikkyillä on yleensä synkkä ihmiskuva eivätkä he luota muihin. Heillä on myös negatiivinen minäkuva, johon kuuluu itsevihaa, häpeää ja kokemus omasta arvottomuudesta.
Komeroituneissa on Takkusen ja Uusitalo-Malmivaaran mukaan alaryhmiä: komeron vangit, tilanteensa hyväksyneet erakot ja kuntoutujat. Tutkimuksen mukaan komeroitumisongelma koskee erityisesti miehiä.
”Komeroitumiseen johtavien tekijöiden joukosta erottui kokemus kyvyttömyydestä täyttää oletettuja miehelle asetettuja vaatimuksia ja osittain tästä seuranneet sosiaaliset pettymykset”, tutkimuksessa sanotaan.
Uusi peräkammari
Seinäjoen ammattikorkeakoulussa yliopettajana työskentelevä tietoverkkotutkija Ari Haasio on julkaissut tietokirjan Hikikomorit (Avain 2018). Teos pohjautuu hänen Tampereen yliopistossa vuonna 2015 tarkastettuun väitöskirjaansa sosiaalisesti vetäytyneiden henkilöiden informaatiokäyttäytymisestä.
Japanilainen hikikomori-ilmiö on hänen mukaansa samantyyppinen kuin suomalaisessa yhteiskunnassa tunnettu stereotypia ”peräkammarin pojista”, jotka eivät ole itsenäistyneet lapsuuden perheestään.
”Hikkyn elämä keskittyy netin, television ja tietokonepelien ympärille. Jollekin kaupassa käynti on niin vaikeaa, että hän menee ruokaostoksille vain aamukolmelta huoltoasemalle. Semi-hikky taas saattaa käydä kuntouttavassa työtoiminnassa”, Haasio täsmentää.
Haasion väitöskirjan mukaan japanilaisissa mangassa ja animessa hikikomori-ilmiöön liitetään myönteisiäkin puolia. Kotiin sulkeutuminen nimittäin haastaa japanilaiseen velvollisuuteen, työhön ja maskuliinisuuteen keskittyviä perinteisiä arvoja.
Haasion mukaan sosiaalisesti eristäytynyt voi olla tilanteeseensa myös tyytyväinen. Hän voi jopa pystyä hankkimaan toimeentulonsa, mutta elää mielellään ilman sosiaalisia kontakteja.
”Kaikki eivät ole kovin sosiaalisia luonteeltaan. He voivat viihtyä omassa pienessä maailmassaan, jossa heillä on mielekästä tekemistä”, Haasio kertoo.
Diagnooseista tilastoksi
Hikikomorit ovat japanilaiseen kulttuuriin sidoksissa oleva ilmiö, ja siksi Haasio käyttää suomalaisista mieluummin termiä sosiaalisesti vetäytynyt. Japanissa on tapana asua lapsuudenkodissa naimisiinmenoon asti. Suomessa nuoret muuttavat omilleen usein pian täysi-ikäisiksi tultuaan.
Japanissa hikikomoreista on puhuttu 1980-luvun alusta lähtien. Suomessa ilmiöön on herätty 2010-luvun alussa. Termi sosiaalisesti vetäytynyt on Suomessa yhä aika vieras.
Japanissa henkilöä, yleensä nuorta tai nuorta aikuista, aletaan kutsua hikikomoriksi, kun hän on ollut eristäytyneenä kotiinsa vähintään puoleksi vuodeksi. Arvioidaan, että Japanissa on yksi tai kaksi miljoonaa tällaista nuorehkoa henkilöä. Japanissa hikikomoreilla on oma diagnoosinsa ja siksi heidän määränsä on voitu tilastoida.
”Suomessa moni sosiaalityöntekijä ei esimerkiksi käytä termiä hikky, mutta kun heille kuvailee hikkyn, niin he toteavat, että heillä on sen kaltaisia asiakkaita”, Haasio kertoo.
Sosiaalisesti vetäytyneet ovat Suomessa yleensä 16–30-vuotiaita. Keski-ikä tulee nousemaan, kun nykyiset nuoret hikkyt vanhenevat.
Moni miespuolinen hikky on sitä mieltä, ettei nainen voi olla hikky, koska heidän mielestään naiset saavat aina halutessaan seksiseuraa tai seurustelusuhteen. Kuitenkin esimerkiksi Japanissa on arvioitu, että puolet nuorista hikikomoreista on naisia.
Suomessa ei ole tilastoitu komeroituneita eikä heidän sukupuolijakaumaansa. Pekka Myrskylän verkosta löytyvän tutkimuksen Hukassa — Keitä ovat syrjäytyneet nuoret? (Eva-analyysi 2012) mukaan kaksi kolmasosaa 15–29-vuotiaista nuorista, jotka voi tilastoissa määritellä syrjäytyneiksi, on miehiä ja kolmasosa naisia. Syrjäytyneiksi luokitellaan sellaiset työvoiman ja opiskelun ulkopuoliset nuoret, joilla ei ole peruskoulun lisäksi muuta koulutusta.
Tilastokeskuksen mukaan väestössä usein yksinäisyyttä kokeneista noin 47 prosenttia on miehiä ja 53 prosenttia naisia. Yksinäiset naiset ovat useimmiten yli 65-vuotiaita, kun taas työikäiset yksinäiset ovat yleensä yksin asuvia miehiä.
Taustalla arvottomuutta
Sosiaalisesti vetäytyneet viettävät paljon aikaa internetissä, missä he pelaavat pelejä ja katsovat nettipornoa. Haasion mukaan nettiä ei kuitenkaan tule syyttää ilmiöstä. Verkko on vain mahdollistanut sosiaalisen vetäytymisen entistä helpommin, kun monet asiat voi nykyisin hoitaa sen kautta.
”Eristäytymisen taustalla on ennen kaikkea heikko itsetunto, jonka ovat yleensä aiheuttaneet pitkään jatkunut koulukiusaaminen, arvottomuuden tunne ja kavereiden puute. Netistä voi löytää jotain mielekästä, kun mistään muualta ei saa positiivista palautetta. Nettipelien kautta nuori voi saada positiivisia kokemuksia ja kehuja muilta. Ylilaudan itsemurhakeskusteluissa tuli esiin, että yhdelle miehelle ainoa motivaatio jatkaa elämää oli pelaaminen”, Haasio kertoo.
Haasion mukaan nettiä ei kuitenkaan tule syyttää ilmiöstä. Verkko on vain mahdollistanut sosiaalisen vetäytymisen entistä helpommin, kun monet asiat voi nykyisin hoitaa sen kautta.
Vaikka hikkyt saattavat tuntea toistensa nettipersoonat, he harvoin ystävystyvät netin ulkopuolella.
”Heillä on iso kynnys oikeasti tavata ihmisiä. Keskustelupalstoilla ihmiset ovat myös eri puolilta Suomea. Välillä joku Ylilaudalla saattaa tosin kysyä, lähtisikö joku samasta kaupungista esimerkiksi kävelylle”, Haasio vastaa.
Ei seksikokemuksia
Takkusen ja Uusitalo-Malmivaaran tutkimuksen mukaan myös epäonnistumiset muilla itselle tärkeillä elämänaloilla, kuten opinnoissa tai harrastuksissa, voivat laskea itsetuntoa ja motivaatiota ja johtaa paitsi epäsuotuisan toverijoukon seuraan, myös yksinäisyyteen.
”Kun ystävyyssuhteita on joskus ollut, niissä on koettu pettymyksiä. Enää ei jakseta yrittää. Tämä on aiheuttanut huonon itsetunnon: en osaa mitään ja olen ruma, läski tai riuku. Ajatellaan, ettei kukaan voi pitää minusta”, Haasio sanoo.
Kun hän tutki väitöskirjaansa varten 16–30-vuotiaita miehiä, kenelläkään heistä ei ollut ollut seksuaalisia kokemuksia toisen ihmisen kanssa. Kuitenkin heillä oli suuri halua saada niitä.
”Eräs heistä oli ajatellut mennä seksityöntekijän asiakkaaksi, mutta uskoi olevansa siihenkin liian ruma”, Haasio sanoo.
Takkunen ja Uusitalo-Malmivaara käyvät läpi tutkimuksia, joiden mukaan hikikomori-perheissä esiintyy muihin verrattuna enemmän turvattomia ja ristiriitaisia kiintymyssuhteita. Hikikomori-käyttäytymistä ennustavat vanhemman lastaan kohtaan osoittama torjunta ja esimerkiksi suhteen katkaisemisella uhkaileminen, samoin äidin mielenterveysongelmat.
Komeroituneet nuoret ovat lisäksi usein temperamentiltaan ujoja.
Monella on psyykkisiä sairauksia. ”Yleisimpiä ovat erilaiset kehityshäiriöt, ahdistushäiriöt, fobiat, pakko-oireisuus, masennus, sopeutumishäiriöt, persoonallisuushäiriöt ja skitsofrenia. Sosiaalisella vetäytymisellä on yhteyksiä myös nettiriippuvuuteen”, tutkimuksessa kerrotaan.
Lasta voi vielä auttaa
Haasion mukaan aikuisten olisi hyvä havaita lapsen tai nuoren vetäytymisen vaara jo kun tämä on kouluiässä. Nuoria pitäisi koulussa ja kotona kannustaa etsimään ystäviä ja heille pitäisi antaa runsaasti positiivista palautetta.
”Moni vetäytynyt nuori kokee, ettei saa positiivista palautetta perheeltään eikä kavereiltaan. Aikuisten pitäisi pyrkiä siihen, että lapsi pääsee erilaisten kontaktien pariin ja häntä kannustetaan olemaan rohkea ja tutustumaan muihin. Teini-iässä vetäytymisen kehitys voi olla jo pitkällä”, Haasio sanoo.
Myös Takkunen ja Uusitalo-Malmivaara ovat sitä mieltä, että vetäytyminen voidaan ehkäistä, jos aikuiset tunnistavat lapsen tai teinin yksinäisyyden jo kouluaikana ja puuttuvat tilanteeseen.
”Oppivelvollisuuskoulun jälkeen komeroonsa päätynyttä nuorta on vaikea tavoittaa, eikä tarjolla ole enää luonnollista, päivittäin kohdattavaa vertaisryhmää”, he kirjoittavat.
”Moni vetäytynyt nuori kokee, ettei saa positiivista palautetta perheeltään eikä kavereiltaan.”
Sosiaalisesti vetäytyneiden joukossa on paljon älykkäitä nuoria, minkä todistaa Haasion mukaan jo se, että he ovat usein päässeet sisälle yliopistoon tai ammattikorkeakouluun. Kuitenkin opinnot ovat yleensä jääneet kesken, koska nuoret ovat kokeneet luokassa toimimisen ahdistavana. Kouluissa heille on kuitenkin tarjolla ammattiapua.
”Usein nuoret eivät koe saavansa apua ammattiauttajilta, vaan ammattilaiset koetaan enemmän haitaksi. Jos on nuoresta lähtien käynyt erilaisilla terapeuteilla saamatta heiltä todellista apua, niin enää ei kiinnosta”, Haasio valottaa.
Silti hänen mukaansa sosiaalisesta vetäytymisestään kärsivä henkilö ei ole menetetty tapaus.
”Heitä voi aktivoida osallistumaan johonkin mielekkääseen tekemiseen pikkuhiljaa, matalan kynnyksen politiikan avulla. Vetäytynyt voi esimerkiksi ensiksi alkaa kirjoittaa ylös ajatuksiaan. Sitten voi kotona tiskata ja imuroida, käydä suihkussa. Pikkuhiljaa itsetuntoa voi rakentaa ja löytää asioita, jotka tekevät elämästä elämisen arvoista.”
Pandemia-aika on ollut sosiaalisesti vetäytyneille helpottavaa, koska muutkin ovat nyt eläneet eristyksissä.
”Enää ei tarvitse selitellä muille, miksei lähde kotoa mihinkään, koska korona. Ei ole enää pakollisia sukujuhlia eikä luentoja. Hikky voi jopa onnistua suorittamaan opintojaan verkkokurssien avulla. He eivät koe tilannettaan nyt niin painostavana, mutta ei muiden sosiaalisesta eristäytymisestä ole heille apuakaan”, Haasio toteaa.
Jutun tekoa varten on saatu Huoltaja-säätiön toimittaja-apuraha.
Lähteet
Pekka Myrskylä: Hukassa — Keitä ovat syrjäytyneet nuoret? (Eva-analyysi 2012)
Miehet yliedustettuina johtotehtävissä ja työelämän ulkopuolella (Tilastokeskus 2015)
