Venäläinen Nastja Kortšagina kiinnostui ympäristöaktivismista somepäivityksen perusteella.
Hänen entinen luokkatoverinsa julkaisi syksyllä 2018 päivityksen ja kertoi Vihreä höyryjuna -nimisestä projektista. Projektin vapaaehtoiset lajittelevat jätteitä, istuttavat puita ja järjestävät ympäristökoulutusta erilaisille ryhmille.
Projekti jäi muhimaan Nastjan ajatuksiin, mutta kesti vuoden, ennen kuin hän aktivoitui.
Taas hän näki entisen luokkatoverinsa somepäivityksen. Vihreä höyryjuna etsi ihmisiä istuttamaan puita Uromin kylään, noin 55 kilometrin päähän Nastjan kotikaupungista Iževskistä.
Nastja kirjoitti entiselle luokkatoverilleen ja lähti mukaan.
Nykyään Nastja lajittelee myös muiden jätteitä. Esimerkiksi jos hänen kaverinsa juovat kertakäyttöpullosta, hän pyytää tyhjän pullon, jotta voi viedä sen kierrätettäväksi.
Nastjan kaverit eivät ymmärrä häntä. He kyllä antavat juomapullonsa ja sanovat, että Nastja tekee hyvää työtä. Mutta he sanovat myös, että heitä ei kiinnosta kierrättää.
Ympäristöaktivistien piireissä Nastja Kortšagina on tutustunut hengenheimolaisiinsa. He tapaavat säännöllisesti ja suunnittelevat tulevaa toimintaa.
He keräävät roskia koulujen pihoilta, lajittelevat ja kertovat muille, miksi tekevät niin. He neuvovat, minne viedä hajonneet lämpömittarit ja käytetyt paristot. He kertovat, että paristoja parempi vaihtoehto on käyttää akkuja, kehottavat säästämään vettä, luopumaan autosta ja matkustamaan junalla lentokoneen sijaan.
”Mutta ihmisten pitää itse haluta tehdä tämä kaikki. Pakottamisella ei saa mitään aikaan.”
Myös Nastjan vanhemmat ovat alkaneet lajitella jätteensä.
”Kerran kotiin tullessani sanoin, että nyt saa riittää. Tästä lähtien alamme lajitella. Perheellä ei ollut muuta vaihtoehtoa”, Nastja kertoo.
Nastja kotikaupungissa Iževskissä on kauppoja, joihin esimerkiksi vanhat vaatteet voi viedä. Muovin kierrättäminen sen sijaan on hankalaa.
Nastja yrittää muutenkin elää mahdollisimman kestävästi. Äskettäin hän alkoi käyttää luonnonkosmetiikkasarjan shampoota.
”Siihen on vaikea tottua, koska se ei vaahtoa.”
Välillä Nastjaa tuskastuttaa. Hän sairastaa diabetestä ja hänen pitää pistää insuliinia.
Ruiskuja ei saa kierrätettäväksi minnekään.
Joskus, kun hän on juuri kerännyt kadulta kaikki roskat ja huomaa pian sen jälkeen, että katu on taas törkyinen, hänestä tuntuu, että hän on valmis luovuttamaan.
Mutta ei hän oikeasti aio luovuttaa. Isona Nastja haluaa työskennellä luonnon hyväksi ja aikoo mennä yliopistoon opiskelemaan metsätieteitä.
”Haaveilen siitä, että voisin esimerkiksi istuttaa uutta metsää palaneen tilalle.”
Tämä artikkeli on osa Rauhanpuolustajien ja Rauhankasvatusinstituutin hanketta ”Nuoret ja rohkeat -tarinoita aktivismista”. Hanke on rahoitettu EU:n tuella osana Fingon hallinnoimaa Frame, Voice, Report -rahoitusta. Artikkelin sisällöstä vastaa tuensaaja, eikä sen voida katsoa missään olosuhteissa heijastavan Euroopan unionin kantaa.
