Pelien arvomaailma on jälleen pelikasvattajien tarkastelun kohteena

Nuorisopäällikkö Mika Joensuu on saanut myös kansainvälistä tunnustusta muun muassa figuuripelaamisen edistämisestä.

Tavoitteellinen pelikasvatus on otettu osaksi mediakasvatusta vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kasvattajat ovat suunnanneet huomionsa pelkän pelaamisen määrän tarkastelun lisäksi myös sisältöihin, kertoo Kansallisen audiovisuaalisen instituutin mediakasvatuksen suunnittelija Tommi Tossavainen. 

”Aiemmin ei oltu kiinnostuneita pelien sisällöistä, arvoista, viesteistä tai tarinoista. Kasvattajien ja vanhem­pien huolina olivat liika pelaaminen ja liian väkivaltaiset pelit. Nykyään keskustellaan enemmän pelien viesteistä ja esimerkiksi sukupuolirooleista. Ja siitä, kuka pelin on tehnyt, mitä tekijä on miettinyt ja ketä peli edustaa”, Tossavainen toteaa.

Pelit ovat vahva vaikuttaja, joihin valtaosalla suomalaisista on jonkinlainen suhde. Vuoden 2018 Pelaaja­barometri-tutkimuksen mukaan jopa 88 prosenttia suomalaisista pelaa kerran kuukaudessa edes jotain peliä. 

Pelaamisen ilon lisäksi peleihin liittyy medialukutaitoa vaativia eettisiä kysymyksiä. Tossavainen nostaa esimerkiksi yhdysvaltalaiset sotapelit:

”Peli on saattanut saada rahoitusta aseiden valmistajilta. Sen merkityksen miettiminen on hedelmällistä maa­perää erilaisille eettisille kysymyksille”, Tossavainen sanoo.

Tossavaisen mukaan pelit voivat olla hyvä lisä opetukseen ja ne voivat olla joillekin oppilaille hyödyllisiä. Ne eivät kuitenkaan ole automaattinen vastaus, vaan ne on kytkettävä pedagogiseen viitekehykseen. 

Nuorisotyössä pelaaminen on tuttua. Mika Joensuu käyttää pelikasvatusta työssään Hyvinkään kaupungin nuorisopalvelujen nuorisopäällikkönä. Viime kesänä hän voitti Ropecon-roolipelitapahtuman Kultainen lohikäärme -palkinnon työstään nuorten parissa. Hänen uransa aikana pelaamisesta on tullut kiinteä osa ­Hyvinkään nuorisopalvelujen toimintaa. Nuorisopalvelut tarjoavat puitteet hyvinkääläisnuorten Hypecon­ peli- ja animetapahtumalle. 

Hyvinkään nuorisopalvelujen peli-illassa.

Pelaaminen ei kuitenkaan ole uusi työkalu nuorisotyössä. Edellisten sukupolvien nuoria yhteisiin nuoriso­tiloihin toivat biljardi, korona ja muut erilaiset ajanvietteet, mutta nykyisin pelit ovat digitaalisia. Joensuun ­mukaan nuorisotyön tärkein tavoite on tukea nuorten kasvua ja kehitystä yksilöinä ja sosiaalisina toimijoina. Hyvinkäällä nuorisotyö pyrkii ottamaan koko pelikulttuurin huomioon: kerhoissa voi pelata rooli- ja figuuri­pelejä ja nuorille tarjotaan apua ­esimerkiksi striimien järjestämisessä.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Myös monet kirjastot tarjoavat mahdollisuuksia pelaamiselle. Varsinkin suuremmissa kaupungeissa voi nähdä nuoria pelaamassa yhdessä Minecraftin kaltaisia luovuuteen kannustavia pelejä. Kirjastoissa on ­pidetty pakohuonepelejä, joissa opetetaan tiedonhakua ja informaatiolukutaitoa pelin avulla. Kirjastoissa saatetaan myös esimerkiksi opettaa koodausta pelimäisten sovellusten avulla. 

Pelikasvatuksen lisääntyminen näkyy vuosittaisessa Peliviikko-tapahtumassa. 

Peliviikko on pelikasvatuksen teema­viikko, jonka aikana järjestetään satoja tapahtumia ympäri Suomea. Tapahtuman tarkoituksena on vahvistaa myönteistä pelikulttuuria ja toisaalta vähentää pelaamiseen liittyviä ennakkoluuloja. Viikon aikana palkitaan Vuoden pelikasvattaja. Kunnianosoituksen saa henkilö, organisaatio, teko tai ilmiö, joka on olemassaolollaan tai toiminnallaan edistänyt pelikulttuurin positiivisempia puolia. Palkinnon ovat aiempina vuosina voittaneet muun muassa ­Pelimiitti-toiminta, Suomen pelimuseo sekä Yleisradio. 

Peliviikkoon liittyy myös Pelit kiertoon -projekti. Tarkoituksena on kerätä pelejä vähävaraisille ja kriisin kokeneille perheille ja esimerkiksi huostaanotetuille lapsille. 

Pelikasvatusta opastaa vuonna 2018 julkaistu Pelikasvattajan käsikirja 2. Mukana on kappaleensa niin ongelmapelaamisesta ja siihen puuttumisesta kuin hyötypelaamisen eri muodoistakin. Teos on jatko-osa suppeammalle vuoden 2013 teokselle.

Kommentoi Facebookissa
Miika Auvinen