Milko Lehdon ohjaama #metoo-näytelmä esittää draaman keinoin, miten vinoutunut systeemi ei vain suojele vaan jopa tuottaa uusia weinsteineja

”Minäkin olen uhri!”, parahtaa poliisien mylläämän toi­mistonsa sohvalta krapulassa herännyt elo­kuva­moguli Barney Fein. Hänelle on juuri selvinnyt, että nuori naisnäyttelijä on nostanut häntä vastaan syytteen seksuaalisesta häirinnästä ja joukko muita kertoo samoin somessa. Hän on myös menettänyt rahoittajansa, huomattavat luottamustehtävänsä ja äitinsä nimissä olleen tuotanto­yhtiönsä. Itsesäälissä rypevä Fein konttaa uppoavan laivan jättämässä olevan avustajansa perässä, työntää edessään olevaa pöytää kuin rollaattoria ja tarjoaa päätään pölkylle samalla, kun tekee totuuden jälkeisen ajan maneereilla itsestään marttyyria. Näin alkaa toinen näytös Tampereen Työväen Teatterin näytelmästä Karvas pala. Se on tulkinta viime kesänä Lontoossa kantaesitetystä David Mametin Bitter Wheatistä. Siinä #metoo-­kampanjan alkulähteenä tunnettua Harvey