MusiikkiKirjoittanut Sari HakalaKuvat Hanna Linnove

Lyytin lauluissa helkkää runo

Lydia Lehtola työsti ensilevyään viisi vuotta. Levyllä kaadetaan ilakoiden patsaita ja murennetaan yksilökulttia, joka eristää ihmisiä toisistaan.

Lukuaika: 2 minuuttia

Lyytin lauluissa helkkää runo

Lyytin esikoislevy Meitä ei ole kutsuttu soi päässäni kun kuljen jäätynyttä joenvartta. Kun laulussa heilahtaa helma jo toistamiseen, leikkaa talvitakin vetoketju kiinni mekkooni. Siihen syntyy palkeenkieli. Kassajonossa helisee Pielisjoki, levyn viimeinen raita, ja työnnän nappikuuloketta syvemmälle korvaani. Laulu virtaa kuin kirjoitus.

Lyyti on Lydia Lehtola, Joensuusta lähtöisin oleva lauluntekijä ja muusikko. Tällä hetkellä hän asuu ja opiskelee kotimaista kirjallisuutta Helsingissä.

”Tekstin tekeminen on ollut ominta ilmaisuani siitä lähtien, kun opin aakkoset”, sanoo Lehtola suoraan. Luova kirjoittaminen oli läsnä jo lapsuuden päiväkirjoissa. Lehtola kertoo alusta asti kirjoittaneensa kaiken ”valmiiksi kaunokirjalliseen muotoon”. Ehkä tunnistamatta tyyliä, mutta kirjoituksensa rytmiä ja lyyrisyyttä pohtien.

Lyytin debyyttilevyn julkaisua juhlitaan keikalla 5. maaliskuuta 2020 Semifinaalissa.

Pikkukaupungissa kasvamiseen kuuluivat yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteet, kaltaista seuraa ei ollut liiemmin tarjolla ja koulussa kiusattiin.

mainos

”Kirjoittaminen toi onnistumisen tunteita itseni kanssa.”

Vaikka kirjoittamisen rinnalla kulkivat lapsesta asti klassisen pianonsoiton opinnot, näiden kahden jalostaminen omaäänisyydeksi ei heti napsahtanut muottiinsa. Lukion jälkeen Lehtola opiskeli Joensuun konservatoriossa pop-jazz -linjalla muusikon tutkinnon. Hänelle oli koko ajan selvää, että musiikki syntyy tekstin ehdoilla. Lehtola halusi luoda omaehtoisia maailmoja, kirjoitusta laajempia.

Esikoisen työstäminen kesti lopulta viisi vuotta.

”Aiemmin en ollut valmis. Odotin oikeata aikaa.”

Levy on kirjoitettu suurimmaksi osaksi Helsingissä. Sen valmiiksi saaminen lopetti nuoruuden hapuilun jakson, josta levykin kertoo. Laajentuneet piirit avasivat enemmän keikkamahdollisuuksia. Itsensä säestäminen pianolla alkoi tuntua omalta. Kaltaisiakin löytyi. Laulujen esittäminen nosti alussa vaikeita tunteita esiin, mutta Lehtola huomasi, että kun uskallus kasvaa, voi mennä syvemmälle ja ”kehtaa sanoa yhä enemmän”. Huomaa, että yksityiset tunteet eivät olekaan niin yksityisiä, pikemminkin yleisiä.

”Tämä on konseptilevy, kokonaisuus. Se kertoo oman toimijuuden etsimisen ajasta. Sitä teemoittaa ulkopuolisuus, häpeä ja epävarmuus, mutta on siellä kapinaakin. Ja muutosta ja lohtua.”

Teemoistaan huolimatta Lehtola ei teksteissään kieriskele itsesäälissä tai synkkyydessä. Sanoituksissa on popille epätyypillistä kirkkautta ja soinnuissa leikkisää kilkettä. Ehkä siksi laulut tarttuvat mekon helmaan ja jäävät kiikkiin vetoketjun väliin.

Lehtolan tulevaisuus näyttää tuotteliaalta. Seuraavaa levyjä varten on materiaalia valmiina paljon, eikä sen ilmestymistä tarvitse luultavasti odottaa viittä vuotta. Paitsi että ”kaikki on arvaamatonta”, muistaa Lehtola.

Pielisjokikaan ei puhtaasti kuulu ensilevyn konseptiin, mutta on mainio lähtölaulu: ”Mutta maailma vie meitä valssiin, tarttuu liepeisiin ja helmoihin ja vie.


”

Lyyti – Meitä ei ole kutsuttu. Julkaistu 14.2.2020, Luova Records.

 

 

  • 3.3.2020
  • Kirjoittanut Sari Hakala
  • Kuvat Hanna Linnove