Länsi-Saharassa kasvaneita Pirkka-tomaatteja ostamalla tuet laitonta miehitystä

Länsi-Saharan sahrawit elävät Marokon valtion tiukassa kontrollissa.

Kun ostat valintamyymälästä marokkolaisia tomaatteja tai purkkisardiineja, mahdatko miettiä niiden taustoja. Missä ne on kasvatettu, ja keitä ostoksesi tukee?

Suomalaiskaupoissa saattaa olla useita tuotteita, jotka on tuotettu Marokon miehittämän Länsi-Saharan alueella. Siitä huolimatta niiden alkuperäksi on merkitty Marokko.

Länsi-Saharan kirsikka- ja luumutomaatteja myydään Pirkka-tuotteina K-kaupoissa, kuten Keskon vastuullisuusjohtaja Matti Kalervo vahvistaa.

Länsi-Saharan miehitetyllä alueella kasvatettujen tomaattien alkuperämaaksi on nimetty Marokko. Kuva: Jaana Kanninen

Kalervo perustelee Keskon ratkaisua sallia Länsi-Saharassa viljellyt vihannekset kahdella seikalla: EU:n ja Marokon välille on solmittu kauppasopimus, joka kattaa myös Länsi-Saharan. EU:n mukaan sopimus tukee Länsi-Saharan taloudellista ja sosiaalista kehitystä, ja siihen Kesko nojaa ratkaisunsa. Lisäksi tuotteilla on GlobalGAP-sertifikaatti.

GlobalGAP on vuonna 1997 perustettu yksityinen merkki, jonka tarkoitus on taata hedelmien ja vihannesten kestävä alkutuotanto. Merkki huomioi esimerkiksi tuote- ja työturvallisuutta sekä ympäristövaikutuksia. Mutta se ei ota huomioon, onko kyseinen maa miehitetty.

Tuotteiden alkuperämerkinnästä on erilaisia tulkintoja. Keskon Kalervon mukaan EU:n ohjeet hedelmien ja vihannesten alkuperän merkitsemisestä vaativat kaikessa vaikeaselkoisuudessaan ”vähintäänkin syvällistä perehtymistä”. Tähän saakka Länsi-Saharassa tuotettujen vihannesten alkuperämaaksi on merkitty Marokko.

Euroopan parlamentin varapuheenjohtaja, vihreiden Heidi Hautala kiinnitti viime vuoden lopussa huomiota Marokko-alkuperämerkinnän ristiriitaisuuteen suhteessa EU:n muuhun politiikkaan. EU ei tunnusta Marokon oikeutta hallita Länsi-Saharaa. EU:lla on myös tiukka periaate siitä, että pakkausmerkinnät eivät saa johtaa kuluttajaa harhaan.

Vastaus katosi merkillisellä tavalla europarlamentin nettisivuilta alle vuorokaudessa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Hautala esitti komissiolle kirjallisen kysymyksen, johon maatalouskomissaari Janusz Wojciechowski vastasi kirjallisesti: jos vihannekset on tuotettu Länsi-Saharassa, alkuperämaaksi on merkittävä Länsi-Sahara.

Vihannesten kasvatus on voimakkaassa kasvussa miehitetyllä alueella. Viljelmiä eivät omista sahrawit, vaan ranskalaiset ja marokkolaiset suuryritykset. Kuva: Mohamed Dcira

Sitten vastaus kuitenkin katosi merkillisellä tavalla europarlamentin nettisivuilta alle vuorokaudessa.

Hautala kyseli vastauksen perään, jolloin dokumentti ilmaantui taas sivuille, vain kadotakseen jälleen. Lopulta vastaus saapui uudelleen muotoiltuna. Tällä kertaa siinä ei kerrottu, tuleeko alkuperämaaksi ilmoittaa Marokko vai Länsi-Sahara.

Hautala sanoo, ettei ole törmännyt vastaavaan temppuiluun koskaan aiemmin pitkän EU-uransa aikana. ”Tämä kertoo siitä, että EU on mennyt hyväksymään kauppasopimuksen, joka on ristiriidassa sen omien linjausten kanssa.”

Keskon vastuullisuusjohtaja Matti Kalervo seurasi keväällä outoja merkintäkoukeroita, mutta ne eivät johtaneet muutoksiin keskusliikkeen omassa merkintäpolitiikassa.  ”Noudatamme lainsäädäntöä, emmekä halua sotkeutua politiikkaan,” hän sanoo.

Vaikka Länsi-Sahara on enimmäkseen kuivaa hiekka-autiomaata, sen luonto on rikas. Sen edustalla sijaitsevat Atlantin kalaisimmat vedet, ja paahtava aurinko houkuttelee kasvattamaan autiomaassa vihanneksia, etenkin tomaatteja.

Vihannesten kasvatus on voimakkaassa kasvussa. Silmänkantamattomiin jatkuvia kasvihuoneita eivät omista länsisaharalaiset sahrawit, vaan ranskalaiset ja marokkolaiset suuryritykset.

EU on solminut Marokon kanssa jo useita maatalous- ja kalastussopimuksia. Tuoreimmat ovat vuosilta 2018 ja 2019.  EU:n tuomioistuin on kuitenkin todennut useassa päätöksessään, että kauppasopimukset eivät voi koskea Länsi-Saharan aluetta, koska Marokolla ei ole hallintaoikeutta noihin alueisiin.

Länsi-Saharan tilanne on monella tapaa rinnastettavissa Israelin siirtokunnissa tuotettuihin tuotteisiin, vaikkakin EU:n merkintäpolitiikka on erilaista. Viime vuoden lopun merkintäohjeiden mukaan kuluttajan pitää tietää tuotteiden tulevan EU:n laittomina pitämiltä, miehitetyiltä alueilta.

Puhdasta energiaa ostamalla saattaa pönkittää miehitysvaltaa.

EU:n oman tuomioistuimen kannoista huolimatta EU:n ja Marokon kauppasopimukset kattavat myös Länsi-Saharan alueet.

Marokkolaisiksi merkittyjä länsisaharalaisia sardiineja löytyi Itäkeskuksen K-kaupasta. Kuva: Menna Lehbib Saleh

Kansainvälisen oikeuden mukaan miehitetyn alueen luonnonvaroja voi käyttää ainoastaan paikallisen väestön hyväksynnän jälkeen. Sahrawien kantaa ei ole kysytty, joten molemmat sopimukset rikkovat selkeästi kansainvälistä oikeutta.

EU-maista vain Ruotsi on vastustanut kauppasopimuksia. Myös Euroopan parlamentissa sopimukset ovat tulleet hyväksytyiksi kirkkaasti, vaikkakaan eivät yksimielisesti.

Länsi-Saharaa edustava Polisario-liike on vienyt molemmat kiistellyt kauppasopimukset uudestaan EU:n tuomioistuimeen. Jälleen kerran odotellaan tuomioistuimen päästöstä. EU:n tuomioistuimen päätökset ovat EU:ta sitovia.

Marokko on kaivanut Länsi-Saharan miehitettyihin alueisiin kuuluvasta Bou Craan kaivoksesta fosfaattia 1970-luvulta lähtien. Fosfaattikauppa on tuonut Marokolle kymmenien miljoonien eurojen tulot vuosittain. Polisarion vastustuskampanja on ehkä kuitenkin tuottanut tulosta, sillä viime vuonna fosfaattia vietiin ulkomaille huomattavasti aiempaa vähemmän.

Sen sijaan Marokon Länsi-Saharaan rakentama aurinkoenergia on vahvassa kasvussa. Yhdeksi maailman merkittävimmistä aurinkoenergian tuottajista pyrkivällä Marokolla on kolme isoa aurinkoenergiahanketta, joista kaksi sijaitsee Länsi-Saharassa.

Marokolla on suunnitelmia aurinkoenergian myymiseksi myös Eurooppaan. Vihreästä, päästöttömästä energiasta haaveilevalle kuluttajalle ei ehkä juolahda mieleen, että puhdasta energiaa ostamalla saattaa pönkittää miehitysvaltaa.

Afrikan viimeinen siirtomaa

YK:n lupaama kansanäänestys Länsi-Saharan tulevaisuudesta on edelleen pitämättä.

Sahrawi-lapsia Gdim Izikin protestileirillä El Aaiún kaupungin lähistöllä Länsi-Saharassa vuonna 2010. YK pitää Marokon miehitystä laittomana, mutta kansainvälinen yhteisö ei ole vieläkään ottanut laajaa vastuuta tilanteen muuttamiseksi. Kuva: Mohamed Dcira

Länsi-Sahara on jäätynyt konflikti, jonka puolesta ei kovin usein pidetä palopuheita. Kyse on Afrikan luoteisosassa sijaitsevasta alueesta, joka oli Espanjan siirtomaa aina vuoteen 1975.

Juuri ennen diktaattori Francon kuolemaa Espanja antoi Marokolle ja Mauritanialle luvan miehittää Länsi-Sahara. Marokko tunkeutui pohjoisesta ja pommitti sahrawien asumuksia napalmilla samaan aikaan kuin Mauritanian joukot lähestyivät etelästä.

Suuri osa alkuperäisväestöstä joutui pakenemaan aavikolle Algerian puolelle. Siellä on edelleen viisi pakolaisleiriä, joissa asuu YK:n pakolaisjärjestön mukaan noin 175 000 sahrawipakolaista.

Sahrawit olivat järjestäytyneet jo espanjalaisia vastaan vapautusrintama Polisarioon, joka on edelleen YK:n tunnustama Länsi-Saharan edustaja.

Gdim Izikin protestileirillä vuonna 2010. Kuva: Mohamed Dcira

Mauritania peräytyi pian aluevaatimuksista, mutta sota Polisarion ja Marokon välillä jatkui vuoteen 1991 saakka, jolloin neuvoteltiin aselepo YK:n johdolla. Samalla sovittiin, että YK järjestää kansanäänestyksen Länsi-Saharan tulevaisuudesta.

Tuota kansanäänestystä ei ole pidetty vieläkään.  Polisario vaatii kansanäänestystä, jossa Länsi-Saharan itsenäisyys olisi yksi vaihtoehto, eikä Marokko suostu siihen. Rauhanneuvottelut ovat jumiutuneet.

Osa sahraweista elää miehitetyllä alueella Marokon alaisena ja pahasti syrjittynä. Työtä on vaikea saada, aktivisteja vangitaan ja kidutetaan vankiloissa. Saharan lippu ja sahraweille ominainen teltta jaima on kielletty, itsenäisyyden mainitsemisesta joutuu vankilaan, sanoo Polisarion Suomen edustaja Menna Lehbib Sale. Lisäksi sahraweista on tullut vähemmistö omalla alueellaan.

Länsi-Saharaa kutsutaankin usein Afrikan viimeiseksi siirtomaaksi.

Kommentoi Facebookissa
Avatar
  • 24.3.2020
  • Kuvat Mohamed Dchira, Jaana Kanninen & Menna Lehbib Sale