”Ei Virossa juuri puhuttaisi anarkismista ilman meitä” – punkin pioneeri Tõnu Trubetsky on jättänyt lähtemättömän jäljen virolaiseen kulttuuriin

Tönu Trubetsky keskustelemassa fanin kanssa PAX-festivaaleilla Helsingissä 2011.

Tõnu Trubetsky

s. 1963 Tallinnassa.

Vennaskond, The Wild Cats ja The Flowers of the Romance -bändien laulaja ja sanoittaja. 

Runoilija, punk-kronikoitsija, tietokirjailija, animaattori, elokuvaohjaaja ja näyttelijä. 

Kirjoittanut muun muassa runoteokset Pogo (1989) ja Anarhia (1994), tietoteokset Anarhistid (2003) ja Eesti Punk -sarjan (2009, 2012). 

Näytellyt Hardi Volmerin ja Riho Untin elokuvassa War.

Ohjannut elokuvat Ma armastan Ameerikat (2001) ja Sügis Ida-Euroopas (2004).

Kutsuu itseään individualistiseksi anarkistiksi.

 

Tallinnan eteläisten lähiöiden, Pääskülän ja Laagrin välimaastossa on neuvostoaikainen vihreä kerrostalo. Siellä asuu Tõnu Trubetsky, Viron tunnetuimpia rock-tähtiä, Vennaskondin, The Flowers of Romancen ja The Wild Catsin laulaja. Iltapäiväauringon lämmittämä pieni asunto on sotkuinen kuin muusikko olisi vasta herännyt. Hän petaa pikaisesti sänkynsä, korjaa tyhjät mukit ja kaataa kahvinporojen päälle kuumaa vettä.

Kirjahylly pursuaa runoutta, anarkismia, sotahistoriaa ja taiteilijan omia teoksia. Jossain rapisee. Ehkä lintu, hiiri tai joku toinen ihminen.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos loppuu

Kitaristi Rein T. Rebane kuvaili Trubetskya hiljattain sanalla chill. ”Ei ikinä mene hermot pois päältä”, Rebane kertoi suomeksi. Nytkin punk-legenda vaikuttaa rauhalliselta. 

Trubetskyn luova tausta on monipuolinen. Hän on koko kansan tuntema punk- ja rocklaulaja, mutta myös runoilija, tietokirjailija, kuvittaja ja elokuvaohjaaja. 

Onko Tõnu Trubetsky tehnyt itsestään taideteoksen? 

”On kai se niin”, Trubetsky vastaa hieman kainona. ”Tietysti parhaiten minut tunnetaan musiikista, mutta ei se ole ainoa taiteenlajini.”

Trubetskyn johtama Vennaskond on Viron pitkäikäisimpiä punk-pioneeribändejä. Yhdessä Villu Tammen bändin, Suomessakin tunnetun J.M.K.E.:n, kanssa he aloittivat kapinansa jo Neuvostoliiton huomassa. 

Trubetsky esittelee 1980-luvun alun Tallinnasta ostettua Sex Pistolsin Never Mind the Bollocks -LP:tä. ”Ne kulkivat tietysti kädestä käteen Neuvosto-Virossa”, hän muistelee ylpeänä. Levyjä kopioitiin ja lainattiin, mutta virallista myyntipaikkaa niille ei ollut. 

Vennaskond tunnetaan sellaisena älykkäämpänä virolaisena punk-orkkana, kun J.M.K.E. oli taas rajumpi ja kapinallisempi.

Mustavalkokuva jossa Vennaskond yhtye soittaa pienellä lavalla. Yleisöllä kädet ilmassa.
Vennaskond-orkesterin ensimmäinen esiintyminen.

Rein T. Rebane kutsuukin Trubetskyn tyyliä romanttiseksi punkiksi. Yhtyeen nimi, Veljeskunta, tulee George Orwellin kirjasta 1984. Tunnetuimmat hitit Insener Garini Hüperboloid syntyi bolshevikkikirjailija Aleksei Tolstoin ja Pille-Riin runoilija Ellen Niitin kirjoista. 

Mikä hänestä on ollut 36-vuotiaan Vennaskond-bändin merkitys virolaiselle kulttuurille? 

”No tietysti on paljon kappaleita, sanoituksia ja esiintymisiä…” Trubetsky aloittaa, mutta jatkaa: ”Ei Virossa juuri puhuttaisi anarkismista ilman meitä.”

Yksi Sid Viciouksen meedion kautta välittämä kappale.

Trubetskyn erityinen meriitti on anarkismin esille nostaminen Virossa. Hän on hahmotellut tulevaisuuden maailmanjärjestystä, jonka johdossa ovat neuvostot. Valtiot ovat jo lakkauttaneet itsensä. 

Politiikassa hän on edustanut niin vihreitä kuin lyhyesti keskustapuoluettakin. ”Enää en tosin asetu ehdolle”, hän toteaa. 

Viime parlamenttivaaleissa Trubetsky sai vihreiden listalta 226 ääntä eikä päässyt läpi. Koko puolue jäi vaalikynnyksen alapuolelle. 

”Liityimme vihreisiin Villu Tammen ja rock-laulaja Tõnis Mägin kanssa samaan aikaan”, Trubetsky kertoo. ”Puolue ajoi monia hyviä asioita, kuten eläinsuojelua ja kannabiksen vapauttamista.” 

Trubetsky vietti nuorena paljon aikaa muiden punkkareiden kanssa Tallinnan keskustan kuuluisassa Moskova-baarissa, joka tunnetaan nykyään Wabadus-kahvilana. Myöhemmin 2000-luvulla hän tutustui Ülase-kadun sosiaalikeskuksen punamustiin, nuoriin anarkisteihin.

Sen sijaan Tõnis Mägi on esiintynyt Viron konservatiivisen kansanpuolueen eli äärinationalistisen EKRE-puolueen tilaisuuksissa. 

Onko lyyrikko-poliitikko Trubetskyn mielestä anarkismissa merkittävämpää vapaus vai solidaarisuus? 

”Vapaus, ilman muuta”, hän vastaa nopeasti. 

”Mutta anarkistinen yhteiskunta ei tule vallankumouksen kautta. Se tulee hiljalleen niin, että hallitukset sopivat valtioiden lopettamisesta.”

Mustavalkoinen kuva virolaisista nuorista musiikkikeikalla. Etualalla vaaleahiuksinen nainen, keskellä nahkatakkiin pukeutunut Tõnn aurinkolasit päässä
Villu Tammen kanssa Pirita-laululavan katsomossa.

 

Punkkari on perinyt Trubetsky-nimensä aatelissuvulta, joka johti keskiajalla omaa ruhtinaskuntaansa Moskovan ja Liettuan ruhtinaskuntien välissä. 

Pääkaupunki Trubtševsk on nykyään mitätön pikkukaupunki Brjanskin alueella Venäjällä. Jossain vaiheessa eräs Trubetsky, Vladislav II Jagello, oli Puolan kuninkaanakin. 1400-luvulla maalatulla Jagellon muotokuvalla ja nykyajan keski-ikäisellä virolaispunkkarilla on paljon yhdennäköisyyttä. 

Trubetsky ole suinkaan ainoa kuninkaallista verta oleva virolainen punkkari. Myös Propeller-yhtyeen Peeter Volkonski on venäläistä aatelissukua, johon on kuulunut ruhtinaita. ”Mielenkiintoista onkin se, että dekabristikapinan aikaan Trubetskyt ja Volkonskit olivat samaan aikaan Siperiassa”, Trubetsky nauraa. 

Vuonna 1825 ruhtinas Sergei Trubetskoista piti tulla Venäjän väliaikainen diktaattori. Jos liberaalien upseerien johtama dekabristikapina olisi tuolloin onnistunut, tämän jutun päähenkilö, punkkari Trubetsky, voisi olla Venäjän päämies.

 

Keräsin ensin neuvostoaikaisia latvialaisia filmejä”, Trubetsky kertoo harrastuksistaan. ”Sitten tuli muu itäinen Eurooppa mukaan. Puolalaisia, tsekkiläisiä, venäläisiä elokuvia.” Trubetsky kertoo pitävänsä niiden kerronnan tyylistä ja sen tuomasta jännityksestä. Mutta sisällöissä on myös nuoruuden nostalgiaa. 

”Seitsemänkymmentäluvulla oli myös paljon asioita, jotka olivat paremmin kuin nykyään”, hän yllättää jatkaessaan elokuvamaustaan politiikkaan. ”Tänä päivänä on kaikki niin täyteen rakennettua, 70-luvulla oli enemmän vapaata luontoa.” 

Mitä hän ajattelee tämän päivän Viron politiikasta?

”Virossa ei sinänsä ole mitään vikaa. Maa on ihan okei. Hallituskin tuntuu kohtuulliselta”, anarkisti yllättää kommentoidessaan suopeasti Viron keskustapuolueen, konservatiivien ja laitaoikeiston johtamaa populistihallitusta. 

”Esimerkkinä voidaan ottaa koronapäätökset. Täällä ei tarvitse kantaa maskia”, hän toteaa ja viittaa Britannian ja Ranskan hankaliin olosuhteisiin koronapandemian aikana. 

Trubetskyn mielestä virolaismedia kirjoittaa liian negatiivisesti hallituksen politiikan hoitamisesta. 

Hänen kirjahyllyssään on keskustapuoluetta edustavan pääministeri Jüri Ratasin lähettämä kiitoskortti.

Mutta Trubetskin mielestä Viron yhteiskunnassa on epäkohtiakin. Yhtenä suurimpana ongelmana hän mainitsee oikeuslaitoksen hitauden. ”Voit menettää paljon omaisuutta, vaikka voittaisit oikeudenkäynnin, koska ne kestävät niin kauan.”

The Flowers of Romance -bändin kuusi jäsentä mukulakivikadulla Tallinnan vanhassa kaupungissa
The Flowers of Romance Tallinnassa.

Laulaja-runoilija Trubetsky on aina kulkenut omia polkujaan. Hänestä Euroopan unioni on pohjimmiltaan klassikkoanarkisti Mihail Bakuninin idea ja siksi kannatettava anarkistinen projekti. Trubetsky on rekisteröinyt itsensä liiviläiseksi väestörekisteritietoihin, koska haluaa suojella kuolevaa tai jopa kuollutta kansaa. 

Saksalaista ”anarkismin Herodotosta”, kronikoitsija Max Nettlauta, hän pitää Euroopan kiinnostavimpana anarkistina. Nettlau tunnetaan lähinnä anarkismin historian kirjoittamisesta. Trubetskyn omat anarkismiaiheiset kirjat jatkavat samaa linjaa.

Trubetsky kokee tekevänsä kompromisseja vain itsensä kanssa eikä arvosta laumasieluisuutta taiteessa sen enempää politiikassakaan. 

Hänen post-punkahtava ja hillitty esiintymisensä tuntuu erilaiselta kuin aikalaistensa aggressiivisuus. Hän on kuin Depeche Moden Dave Gahanin tai The Curen Robert Smithin virolainen versio.

Trubetsky on aina ollut ulkopuolisten silmissä ristiriitainen hahmo, joka ei välitä genrerajoista tai kulttuurisista eroista. Tästä todistaa väkevästi Trubetskyn kirjoittama artikkeli Kalev Leholan toimittamassa virolaisen punkin historiankirjassa Vaikne hooaeg. Eesti Punk 1990–1999. (”Hiljainen kausi”.) Jutussa Trubetsky haastattelee meedion välityksellä Sex Pistolsin vuonna 1979 kuollutta legendaarista basistia, Sid Viciousia

Artikkelin mukaan Vicious lähetti Trubetskylle biisin haudan takaa. Lopussa Trubetsky kysyy, miten saa jälleen yhteyden Viciousiin. ”Saat kyllä, kunhan lopetat narkoottisten aineiden käyttämisen. Sellaisten niin kuin suola, sokeri…”

Trubetsky on särmikäs, mutta ei keuhkoava. Hän on kuin onkin oma punk-taideteoksensa. Jalosukuinen anarkisti, jonka mielipiteitä ei osaa arvata etukäteen.

Kommentoi Facebookissa
Avatar
  • 7.10.2020
  • Kuvat Pekka Turunen, Tönu Trubetskyn kotiarkisto