Asiantuntijat: Hyvän journalismin uhat ovat kiire, klikit ja keskiluokkaistuminen

Kuva: Tutkija Tuomo Mörän mukaan tiheät deadlinet vievät aikaa esimerkiksi juttujen taustoitukselta.

Suomalaisten toimittajien ammattikuntaa yhdistää eettisyyden ihanne, mutta ajan puutteen mielletään kuuluvan nykyiseen toimittajan ammatti-identiteettiin, kertoo Reeta Pöyhtärin, Esa Väliverrosen ja Laura Ahvan tutkimus. Vaikka kiire ja laatu harvoin sopivat yhteen, tutkimukseen osallistuneet toimittajat kertovat sopeutuneensa nopeus- ja laatuvaatimusten väliseen ristiriitaan.

Kiire johtuu tutkijoiden mukaan toimitusten taloudellisten resurs­sien niukkuudesta sekä uusien tekno­logioiden mukaantulosta toimitus­työhön.

Toimitustyön rakennemuutosta kuvaa hyvin tutkija Tuomo Mörän työhistoria. Hän työskenteli toimittajana 80-luvun alusta 90-luvun lamaan saakka muun muassa Ilta-Sanomissa ja Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä. Kuukausiliitteessä työskennellessään Mörä saattoi käyttää jopa viikkoja yhden jutun tuottamiseen. Ilta-Sanomien uutistoimituksessa juttuja tehtiin puolestaan yksi päivässä.

”Nykyään deadlineja on useita päivittäin. Aiemmin isot toimitukset jauhoivat rahaa, minkä johdosta toimittajilla oli enemmän aikaa taustoittaa ja kirjoittaa juttuja”, Mörä kuvaa.

Toimittajan tehtävänä on analysoida saamaansa tietoa kriittisesti ja tuottaa tiedon pohjalta toimituksellista sisältöä. Nyt kiire on Mörän mukaan kuitenkin johtanut siihen, että sisältövalintojen osalta toimitusvastuu on siirtynyt toimitusten ulkopuolelle. Kiusaus käyttää viestintätoimistojen tuottamaa materiaalia juttujen raaka-aineena on suuri.

”Mitä kiireisempi toimittaja on, sitä enemmän on houkutusta käyttää valmista materiaalia. Samaan aikaan, kun tiedottajien ja viestintätoimistojen työpaikat lisääntyvät, toimittajien paikat vähenevät.”

Nauti yläbanneri

Toimittaja Emilia Kukkala näkee niin ikään tahdin kiihtymisen monin tavoin ongelmalliseksi.

”Journalistisessa työssä lisääntyvä kiire, säätäminen ja markkinaehtoisuus nakertavat tehokkaasti syvällisen ja analyyttisen journalismin mahdollisuuksia. Sellaista ei tehdä hutaisten, eikä se välttämättä ole aina sitä myyvintä kamaa”, Kukkala kommentoi.

Jutut myytävänä tuotteena -ilmiö, on digitalisaation myötä juurtunut journalismiin entistä sitkeämminen. Klikkijournalismin periaatteet näkyvät printtimedian aseman heikentymisenä, nopeatempoisena verkkouutisointina ja yleisenä tiedotusvälineiden viihteellistymisenä.

Suomalaiset toimittajat avautuvat kasvaneesta kiireestä ja journalismin tilasta myös Kukkalan yhdessä Pontus Purokurun kanssa kirjoittamassaan kirjassa Luokkavallan vahtikoirat. Sen mukaan kiire johtaa juttujen pinnallisuuteen, mitäänsanomattomuuteen ja typeryyteen. Jotkut toimittajat pitävät klikkijuttujen tekemistä jopa nöyryyttävänä.

”Samaan aikaan, kun tiedottajien ja viestintätoimistojen työpaikat lisääntyvät, toimittajien paikat vähenevät.”

Suomalainen media on keskiluokkainen niin tekijöiltään kuin sisällöiltään. Professori Ilkka Ruostetsaarin mukaan suomalaisen journalismin eliitti on merkittävästi oikeistolaistunut kahdessa vuosikymmenessä. Vuonna 2014 julkaistun tutkimuksen mukaan puolet päällikkö­tason toimittajista kannattaa kokoomusta, kun pari vuosikymmentä sitten oikeistoa edusti 21 prosenttia.

Kukkala näkee Ruostetsaarin tulokset myös käytännössä.

”Luokka on läsnä koko ajan ja kaikkialla myös taloutta ja politiikkaa laajemmilla kentillä. Esimerkiksi asumista, matkailua, ihmissuhteita tai lapsia koskevissa jutuissa ja siinä, miten alaluokkia tuomitaan ja paheksutaan”, Kukkala kommentoi.

Aikamme ammattijournalismia haastavat niin sanotut vaihtoehtomediat, kuten MV-lehtenä ennen tunnettu MV-media. Näiden sisältöjen tuottajat eivät sitoudu journalistisiin periaatteisiin, ja toimintaa tehdään suurelta osin harrastajapohjalta.

”Tämä on sikäli uudehko ilmiö, että perinteisillä medioilla ei ollut aiemmin varsinaista haastajaa. Vaihtoehto- ja mielipidelehtiä oli tosin enemmän. Vaihtoehtomediat pystyvät nykyään tavoittamaan paljon ihmisiä pienellä rahalla ja tarjoamaan lukijoille mediasisältöjä, jotka tukevat omaa maailmankatsomusta”, Mörä pohtii.

Journalismin ammattimaisuudesta on pyritty pitämään Suomessa perinteisesti tiukasti kiinni. Hyvän journalistisen tavan periaatteiden ylin valvoja on Julkisen sanan neuvosto. Mörä näkee itsesäätelyn periaatteen elintärkeäksi journalismille. Ala pystyy tällä tavoin valvomaan itse itseään ja pitämään kiinni omista laatustandardeistaan ja etiikastaan.

”Ammattijournalismi pyrkii kertomaan totuuden asioista. Jos puhutaan jostain tällaisista verkon vaihtoehtomateriaaleista, niissä ei ole samaa laatukontrollia. MV:t ja muut eivät sitoudu tähän.”

Kommentoi Facebookissa

Nauti tyhjyydestä laatikko
Santtu Paananen