Ménage à trois’n avainsanat ovat porno, queer ja feminismi.
Kuva Veera Järvenpää
Google translate tietää, mitä Ménage à trois tarkoittaa: Kolmen kesken. Trekant. Ein flotter Dreier. Housekeeping. Sitä se ei tiedä, että Ménage à trois on pornolehti.
Kun Iida Rauma ja hänen silloinen kumppaninsa Saija Nojonen alkoivat suunnitella suomalaista queer-pornolehteä, heillä oli idea mutta ei varsinaista kokemusta lehden julkaisemisesta. Rauma on kirjailija, ja hän oli tehnyt töitä myös Demi-lehteen. Nojonen on valosuunnittelija teatterissa.
”Homma ei olisi onnistunut ilman Niklas Koskista, jolla on alan koulutusta”, Iida Rauma muistelee.
Ei se olisi onnistunut myöskään ilman alkupääomaa. Sekä Rauma että Nojonen kaivoivat kuvetta 500 lehden painokuluihin.
”Laitoimmekohan molemmat 300 euroa. Summa tuntui aika hirveältä, mutta järkeilimme, että jotkut ihmiset laittavat johonkin kuntosalikorttiin yhtä paljon rahaa. Ajattelimme, että tämä on nyt meidän harrastuksemme.”
Ménage à trois’n ensimmäinen numero ilmestyi 2012, ja se myi loppuun nopeasti. Numeron pääkirjoituksessa Rauma ja Nojonen avaavat sitä, mitä ovat tekemässä. Avainsanat ovat porno, queer ja feminismi: ”Meille on tärkeää tehdä omalla kielellämme omaa vastavirtapornoa. Luoda sanoja ja kuvia sille, että me olemme olemassa.”
Kaikki sisältö tuotetaan vapaaehtoisvoimin.
”Parin kolmen numeron kanssa oli kamppailua, että löytyi innokkaita tekijöitä ja tarpeeksi valokuvaa. Kun kyse on kuitenkin pornolehdestä, on tärkeää, että siellä on myös visuaalista sisältöä”, Rauma kertoo.
Ménage à trois leviää eri puolille Suomea, mikä on onnellistuttanut Rauman postitustyötä: lehteä tilataan Pohjois- ja Itä-Suomea myöten ja myös pienille paikkakunnille.
”Olen ylpeä, että todella erikoinen ja marginaalinen projekti, joka on julkaisuna jossain pornon ja taidelehden välimaastossa, on pysynyt hengissä, alkanut pyöriä hyvin, löytänyt lukijakuntansa ja ilmestynyt aina, kun sen on pitänyt ilmestyä.”
Nojosen harrastus päätoimittajana päättyi kolmen numeron jälkeen, Rauma on vetäytymässä sivummalle nyt, kahdeksan numeron jälkeen, mutta Kosonen jatkaa yhä yhtenä kantavista voimista.
”Ekassa teemana oli runkkaus, sitten urheilu, karvat, törky, auktoriteetti, luonto ja viimeisessä, jonka tein, oli orgasmi. Dramaturgia toimii: lopetan lehdentekemisurani orgasmiin”, Rauma nauraa.
Lehti on saanut uuden päätoimittajan, jonka ensimmäinen lehti ilmestyi toukokuussa. Päätoimittaja käyttää nimimerkkiä Lilith. Hän ei anna haastattelua kasvotusten eikä puhelimessa, vaan se tehdään sähköpostitse.
Ménage à trois on ilmestynyt kaksi kertaa vuodessa, ja uuden päätoimittajan mukaan tämä tulee pysymään ennallaan.
”En ole tekemässä isoja muutoksia, lehden konsepti on hieno. Teemat tulevat pysymään yhden sanan pituisina ja mielikuvitteluun kutsuvina kuten ennenkin.”
Kun Rauma mietti lehden tyyliä sitä perustaessaan, hän teki linjanvedon. Ménage à trois on runkkausmateriaalia. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa?
”Journalistiselle sisällölle on ehkä muitakin paikkoja Suomessa. Runkkausmateriaali on ollut rajaus sille, että mukana ei ole journalistista materiaalia, jossa esiteltäisiin queer-pornoa tai sen ilmiöitä tai haastateltaisiin ketään. Tietenkin on todella henkilökohtaista, mikä toimii kenellekin, ja lehtien sisältö on ollut vaihtelevaa ja hajanaista”, Rauma kertoo.
Lilith on ollut lehden lukija alusta alkaen ja tuntee monta sen tekijää, mutta ei ole itse tehnyt julkaisuun sisältöä. Kun Rauma kysyi häntä päätoimittajaksi, päätös oli kuitenkin helppo.
”Minusta tämä lehti on tavattoman tärkeä asia yhteiskunnassa, ja myös ihan mielettömän hieno ja kiihottava ja ainutlaatuisuudessaan todella tarpeellinen.”
Uudelle päätoimittajalle Ménage à trois on ennen kaikkea poliittinen projekti.
”Erilaisten kehojen ja erilaisten seksuaalisuuden toteuttamisen muotojen esiintuominen lehdessä toimii emansipoivana voimana: parhaimmillaan queerfeministinen porno vahvistaa oloa omasta kehosta ja omasta haluamisen tavasta valideina ja arvokkaina. Ja se myös auttaa hahmottamaan, mistä kaikesta voi saada kiksejä ja ettei ole kiksiensä kanssa yksin.”
Kinky, bdsm ja fetisistinen kuvasto ovat valtavirtaistuneet viimeisten lähivuosien aikana. Queerkulttuuri elää, kukoistaa ja voi hyvin.
”Nykyisin lateksi- ja kumivaatteissa voi lähteä hippaamaan ihan rauhassa. Muistan ajan, jolloin noissa vermeissä pystyi lähtemään vain yön pimeydessä salabileisiin”, Lilith kirjoittaa ja muistuttaa, että fetisistisessä seksuaalisuudessakin on asioita, jotka on helpompi viedä valtavirtaan kuin toiset.
”Kinkyssä on mukana asioita, jotka eivät ole klassisella tavalla helposti käsitettävissä niille, joita asia ei koske.”
Toki kaikkea ei tarvitse tajutakaan.
”Jos täysivaltaiset ihmiset tekevät keskenään asioita, joita molemmat haluavat tehdä, se ei kuulu kenellekään ulkopuoliselle.”
