Syyrialaisilla on teoriassa oikeus oleskelulupaan Turkissa. Miten työ- ja oleskeluoikeudet toteutuvat käytännössä?
Teksti Linda Nyholm Kuvat Meri-Tuulia Mäkelä
”Turkki väittää avanneensa rajansa pakolaisille, mutta todellisuudessa me päätimme ylittää valtion rajat”, kertoo Syyriasta paennut palestiinalais-syyrialainen Amena.
Turkissa asuu lähes kolme miljoonaa pakolaista. Heistä arviolta 2,8 miljoonaa on syyrialaisia ja muut enimmäkseen afganistanilaisia, irakilaisia ja iranilaisia. Suuren pakolaismäärän seurauksena Turkki on rakentanut yli kaksikymmentä pakolaisleiriä eri puolille maata. Refugees International -järjestö on arvioinut, että noin 90 prosenttia syyrialaisista pakolaisista asuu kuitenkin kaupungeissa, erityisesti Istanbulissa.
Kahden tyttären äiti Amena saapui lastensa kanssa Turkkiin tammikuussa 2015. Hän matkusti tyttäriensä kanssa Damaskoksesta Istanbuliin kävellen. Amenalle pakolaisena eläminen ei sinänsä ole uutta, sillä hänen vanhempansa pakenivat Palestiinasta Syyriaan hänen ollessaan lapsi.
”Onnistuimme ylittämään Syyrian ja Turkin rajan lasteni ja kahden sisarukseni kanssa. Syyrian valtio on kuitenkin päättänyt, että palestiinalaisia ei päästetä maasta ulos, minkä seurauksena isäni ja siskoni ovat vieläkin Damaskoksessa”, kertoi Amena.
Myös 24-vuotias syyrialainen Mohammed saapui Istanbuliin vuonna 2015. Mohammed ei halunnut suorittaa asepalvelusta ja pakeni rangaistusta Turkkiin.
”Silloin ei vielä tarvinnut viisumia, ja vanhempani ostivat minulle lentoliput Damaskoksesta Istanbuliin. Oli minulla muutama ystävä Istanbulissa, mutta elämä piti rakentaa muuten uudelleen”, kertoo Mohammed.
Turkin pakolaispolitiikka on aina ollut rajoittunut. Turkki on vuoden 1951 Geneven sopimuksen allekirjoittaja, mutta valtio ei koskaan allekirjoittanut vuoden 1967 protokollaa eikä täten laajentanut sopimusta. Turkki on näin varannut sopimukseen maantieteellisen poikkeuksen, jonka mukaan turvapaikka myönnetään vain eurooppalaisille pakolaisille.
Syyrian sodan seurauksena Turkkiin saapuneiden pakolaisten suuri määrä on pakottanut hallituksen kuitenkin poikkeuksiin. Vuonna 2013 voimaan astunut ”ulkomaalaisia ja kansainvälisiä henkilöitä” koskeva lainsäädäntö laajensi oleskeluluvan saamisen mahdollisuuksia. Kyseessä on ”ehdollinen turvapaikkalupa”, joka myönnetään tilapäiseen tarkoitukseen.
Käytännössä lupia on myönnetty toistaiseksi vain syyrialaisille.
Kaikki syyrialaisetkaan eivät kuitenkaan saa lupaa. Esimerkiksi Amenan kaksi siskoa työskenteli julkisella sektorilla ennen sodan alkamista. Työehtoihin kuului määräys luopua passeista työn alkaessa.
”Nyt sisarukseni ovat paperittomina Turkissa. He ovat jo iäkkäitä naisia, eivätkä voi tehdä töitä. Rajan ylitys oli heille äärimmäisen vaarallista, ja jos heidät palautetaan Syyriaan, heitä uhkaa vankeusrangaistus”, Amena kertoo.
Turkin hallinnon viestintä on epäselvää, ja jatkuvasti muuttuvat syyrialaisia pakolaisia koskevat poliittiset päätökset vaikuttavat negatiivisesti pakolaisten sopeutumiseen yhteiskuntaan.
Mohammed sai oleskeluluvan vasta kaksi vuotta Turkkiin saapumisen jälkeen. Hänen olisi pitänyt hakea oleskelulupaa 90 päivän sisällä maahantulosta. Lupa jäi kuitenkin hakematta, suurimmaksi osaksi epätietoisuuden ja hämmennyksen takia, ja Mohammedista tuli paperiton.
”Tilanteeni kärjistyi. Kaikki aika kului papereiden selvittelyihin. Minua rohkaistiin hakemaan turvapaikkaa, kun en saanut enää hakea oleskelulupaa, mutta uuden säädöksen mukaan syyrialaiset, jotka olivat tulleet lentäen Turkkiin, eivät saaneet hakea turvapaikkaa”, kertoo Mohammed.
”Minua ohjeistettiin poistumaan maasta, tulemaan takaisin ja rekisteröitymään. Mutta se olisi ollut vain typerää, koska Turkki oli asettanut uuden viisumivaatimuksen. Maahan olisi tuskin enää päässyt sisään. En siis saannut hakea turvapaikka enkä oleskelulupaa, ja sen lisäksi pelkästään turvapaikkahakemuksen täyttämiseen oli puolen vuoden odotus. Olin jumissa täysin epäinhimillisessä tilanteessa.”
Mohammed oli rahaton, henkisesti loppuunpalanut ja kokeillut kaiken lahjonnasta valehteluun. Lopulta hän epätoivoisena valehteli maahanmuuttoviraston virkailijalle.
”Kerroin saaneeni stipendin yliopistoon. Esitin ryppyisiä yliopistopapereita, joita minulla oli opinnoistani Syyriassa. Yhden lomakkeen täyttämisen ja lyhyen turvallisuustarkastuksen jälkeen virkailija myönsi minulle turvapaikan ja oleskeluluvan. Kahden vuoden taistelu huipentui yhteen hetkeen.”
Järjestöt ovat peräänkuuluttaneet syyrialaisten oikeuksia asuntomarkkinoilla. Syyrialaisille vuokrataan pimeästi asuntoja huomattavasti kalliimmalla kuin Turkin kansalaisille tai pysyvän oleskeluluvan saaneille.
”Saimme asunnon varmaan vain sen takia, koska meillä oli muutama tuttu Istanbulissa. Vuokrat ovat todella korkeita syyrialaisille, ja asunto oli aivan romuna”, kertoi Amena.
Amena asui vielä vuoden 2016 puolella kahdessa huoneessa molempien siskojensa ja kahden tyttärensä kanssa.
Mohammed sai aluksi asunnon helposti, mutta epävirallisten töiden ja olemattoman oleskeluluvan seurauksena hän oli lähellä jäädä asunnottomaksi.
”Päädyin tekemään yhdelle turkkilaiselle yksityisyrittäjälle laittomasti töitä 320 dollarin kuukausipalkalla ja 10–11 tuntia päivässä. Lopulta paloin loppuun ja lopetin työt. Jouduin muuttamaan yhteen huoneeseen seitsemän muun henkilön kanssa. Kun sitten rahat vihdoin loppuivat, jouduin asunnottomaksi”, Mohammed kertoo.
Samana päivänä kun Mohammed jäi asunnottomaksi, hänet esiteltiin turkkilaiselle miehelle. Paikallinen mies tarjosi hänelle ilmaiseksi tilaa kodistaan kahdeksi kuukaudeksi.
Syyrialaiset, joille on myönnetty tilapäinen oleskelulupa, ovat oikeutettuja terveyspalveluihin. Teoriassa he olisivat myös oikeutettuja työlupaan ensimmäiseksi vuodeksi, minkä jälkeen työlupa pitäisi uusia.
Refugees International -järjestö julkaisi pakolaisten elinoloja tarkastelevan raportin vuonna 2016. Raportin mukaan pakolaisia hyväksikäytetään työmarkkinoilla: työpäivät ovat pitkiä, palkkaus kehno ja työolosuhteet huonot.
”Syyrialaisille tarjotaan vain myyntitöitä. Eli mitä tahansa työtä, missä on tulostavoite. Tulostavoite asetetaan epärealistiseksi. Esimies voi pyytää koko ajan lisää ja lisää, ja sinulle maksetaan vain provisiota, joka on myös pienempi kuin paikallisilla työntekijöillä”, kertoo Amena.
Vuonna 2016 Turkki allekirjoitti Euroopan Unionin kanssa sopimuksen. Sopimuksen mukaan EU palauttaa Turkista laittomasti tulleita ihmisiä takaisin Turkkiin. EU puolestaan vastaanottaa jokaista Turkkiin palautettua syyrialaista kohtaan yhden syyrialaisen Turkin pakolaisleireiltä. Heidät valitaan YK:n turvapaikkakriteeristön mukaisesti.
Ihmisoikeusjärjestöt, kuten Human Rights Watch, ovat laajalti kritisoineet sopimusta siitä, että ihmisiä käytetään poliittisina pelinappuloina.
Amenan aviomies onnistui ylittämään Välimeren Turkista EU:hun ennen EU:n ja Turkin välistä sopimusta ja matkusti Hollantiin. Vuoden odotuksen jälkeen miehelle myönnettiin turvapaikka, ja nyt Amena ja lapset asuvat Hollannissa hänen kanssaan perheenyhdistämisen ansiosta.
”Meidän perustarpeemme täyttyvät. Tytöt ovat aloittaneet tarhassa, ja meillä on katto pään päällä. Turkissa eläminen oli raskasta korkeiden vuokrahintojen takia, mutta siellä sentään koin samaistuvani kulttuuriin. Istanbul on täynnä iloa ja elämää. Minulla oli mahdollisuus käydä töissä, vaikka sekin oli raskasta pitkien päivien takia. Hollanti on hämmentävä. Täällä ei ole elämää”, kertoo Amena.
Mohammed ei usko pystyvänsä koskaan sopeutumaan Turkkiin. Kärjistyvä poliittinen tilanne ahdistaa nuorta liberaalia taiteilijaa.
”En halua jäädä Istanbuliin, mutta minulle on kertynyt velkaa, joka on maksettava takaisin. On helppoa sanoa, että syynä on kielimuuri, mutta todellisuudessa kyse on tämän yhteiskunnan asenteesta”, hän kertoo.
”Kyseessä on konservatiivinen oikeistolainen yhteiskunta, joka julistaa olemattomia liberaaleja arvoja. Turkissa uskonto on elämäntapa. Jos et sovi siihen, et voi olla osana yhteisöä”.
