Lukuaika: 3 minuuttia

Perustulomallien poliittiset erot

Perustulokokeilusta on puhuttu lähinnä teknisenä ratkaisuna, vaikka perustulon suuruus on kaikkea muuta kuin neutraali kysymys.

Teksti Veikka Lahtinen Kuvat Annika Pitkänen

Suomen perustulokokeilu on kerännyt paljon huomiota kansainvälisesti ja kotimaassa. Perustulokokeilun työryhmä julkaisi maaliskuun lopussa esiselvityksen, jossa ehdotetaan kokeiltavaksi 550 euron osittaista perustuloa. Sitä on käsitelty mediassa teknisestä, kannustinloukkujen purkamisen näkökulmasta, kun taas asian poliittinen puoli on jäänyt taustalle. Täysi, ansio­sidonnaiset etuudet korvaava perustulo on kuitattu selvitykseen viitaten ”liian kalliina” ja kokeiltavaksi ehdotetun 550 euron summan on esitetty kannustavan työn vastaanottamiseen.

Perustulo kuulostaa päälle­päin tekniseltä ratkaisulta, mutta siinä, kuten sosiaali­politiikassa aina, on kyse myös vapaudesta, holhoamisesta ja vaurauden jakamisesta. Eri mallien taustalla on erilaisia ajatuksia ihmisestä ja yhteiskunnasta sekä niiden suhteesta.

Suomessa kaksi puoluetta, Vihreät ja Vasemmistoliitto, ovat esittäneet omat perustulomallinsa. Niiden lisäksi on erilaisia perustulokeskusteluun liittyviä malleja, jotka eivät sisällä säännöllistä vastikkeetonta rahaa. Sellainen on esimerkiksi ajatushautomo Liberan perustilimalli, jossa kansalaiselle annetaan könttä­summa, josta sosiaalietuuksia nostetaan omien tarpeiden mukaisesti.

Vasemmistoliiton ja Vihreiden perustulomallit ovat molemmat niin kutsuttuja osittaisia perustulomalleja, kuten myös työryhmän kokeiluehdotus. Niissä maksetaan vastikkeettomasti tietty summa rahaa, jonka lisäksi on mahdollista saada syyperustaisia etuuksia, kuten ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa. Erikseen on olemassa ”täyden” perustulon malli, joka poistaa tarpeen syyperustaisiin etuuksiin. Sen suuruuden pitäisi perustulotyöryhmän mukaan olla yli 1 000 euroa.

Vasemmistoliiton ja Vihreiden mallien summat ovat lähellä toisiaan: Vasemmistoliiton 620 euroa, Vihreiden 560 euroa. Vasemmistoliiton summa on vuodelta 2012 ja Vihreiden vuodelta 2014. Molempien ajatuksena on helpottaa työn vastaanottamista, ja mallit jättävät monet syy­perustaiset etuudet voimaan.

Malleissa on eroja. Molemmissa on progressio, mutta Vihreiden malli yksinkertaistaa perustulon ylittävän verotuksen kahteen portaaseen. Vasemmistoliiton mallin julki­lausuttuja tavoitteita ovat köyhyyden vähentäminen ja työntekijän neuvotteluaseman parantaminen työmarkkinoilla. Vihreiden mallissa taas korostuu toteutettavuus: se ei kasvata sosiaaliturvan kustannuksia. Se vähentää jonkin verran köyhyyttä, mutta tavoitteissa neuvotteluaseman parantamista ei mainita.

Yksi keskeinen perusturva- ja perustulomalleja erottava seikka on, millaisia oletuksia ihmisen käyttäytymisestä niihin sisältyy. Puheeseen perustulon ”passivoivasta vaikutuksesta” sisältyy oletus, että ihminen ei tee asioita ilman rahallisia palkkioita.

Perustulotyöryhmä esimerkiksi ehdottaa passivointikeskusteluun viitaten, että taloustilanteen niin vaatiessa nuoret voitaisiin jättää kokeilun ulkopuolelle. Nuorten syrjäytymisestä esiintyy erityistä huolta, ja he ovat perustulokeskustelun yksi kuuma peruna. Kelan tutkimusjohtaja Olli Kangas esittää rajausehdotuksen syyksi nuorista yhteiskunnassa vallitsevat käsitykset:

”Meillä ei työryhmässä ole tähän kantaa, mutta jos rahat ovat tiukilla, kokeilu kannattaa keskittää ryhmiin, joissa kannustinvaikutukset ovat kaikkein suurimpia.”

Myös Vihreiden perustulo­mallissa mainitaan, että perustuloon on ”mahdollista liittää” ehto, että alle 25-vuotiaat saavat sitä vain opiskellessaan tai käydessään töissä. Puolueen eduskuntaryhmän poliittinen sihteeri Sini Terävän mukaan puolue on linjannut perustulotyöryhmän esitykseen liittyen, että kokeilussa pitäisi selvittää perustulon vaikutus nuoriin, jotta se ei jää arvailun varaan.

”Meillä on vahva usko, että ihmiset haluavat tehdä elämässään mielekkäitä asioita, toisaalta olemme halunneet huomioida syrjäytymisriskin, joka koskettaa juuri täysi-ikäistyneitä nuoria.”

Vasemmistoliiton perustulo­mallissa ei esitetä vastaavia nuoria koskevia varauksia. Malli perustuu kansanedustaja Anna Kontulan (vas.) mukaan ajatukselle ihmisen luontaisesta aktiivisuudesta:

”Terve ihminen on puuhakas, ja esimerkiksi oikean laidan puheet työväenluokan laiskuudesta eivät perustu mihinkään. Kun järjestelmä viestii, että sinuun luotetaan, käyttäydyt sen mukaisesti. Nykyinen järjestelmä viestii, että olet kontrollin kohde ja puoliaikuinen, et niinkään aktiivinen toimija.”

Perustulon ihmiskuvaa käytännöllisempi asia on, millaisen aseman se mahdollistaa työmarkkinoilla. Niin ­Vihreät, Vasemmistoliitto kuin kokeilun tilannut hallituskin pitävät perustuloa vastauksena työelämän muutoksiin, tosin eri näkökulmista. Perustulo­aktivisti ja koulutustuottaja Jukka Peltokosken mukaan perustulon koossa on kyse paljolti siitä, sopeudutaanko työelämän muutoksiin vai haastetaanko olosuhteita.

”Korkea perustulo antaa mahdollisuuden kieltäytyä huonoista työehdoista ja mahdollistaa puolustautumisen tilanteessa, ­jossa työstä irtautuminen olisi muuten hankalaa.”

Perustulosta on puhuttu kokeilun yhteydessä lähinnä kaikenlaisen, myös matala­palkatun, työn vastaanottamisen helpottamisena. Tälle vastakkainen ajatus on, että perustulo olisi työstä kieltäytymisen mahdollistava ratkaisu. Vihreiden mallissa kansalaisen jatkuva tulovirta mahdollistaa aavistuksen paremman neuvottelu­aseman, Vasemmistoliiton mallissa neuvotteluaseman muuttaminen on Anna Kontulan mukaan keskeinen tavoite.

”Perustulo on uudenlainen lakkoase tilanteessa, jossa suuren tehtaan pysäyttäminen ei enää toimi. Sen taustalla on tulonjakoon liittyvä ajatus, että vauraus nykytaloudessa syntyy yhteisistä resursseista, jotka­ eivä­t kuulu vain tuotanto­ketjun viimeiselle lenkille.”

Täysi perustulo saattaisi muuttaa radikaalisti tehtävän työn ehtoja ja loisi tilaa sellaisen työn tekemiselle, josta ei tällä hetkellä saa palkkaa.

Täyden perustulon mullistavat seuraukset ovat Olli Kankaan mukaan sen kalleuden ohella yksi syy, jonka vuoksi työryhmä ei esitä sitä kokeiltavaksi. Esimerkiksi 1 500 euron perustulo saattaisi viedä syyt kuulua ammattiliittoon tai maksaa työeläkemaksua.

”Siinä kyseenalaistettaisiin kaksi suomalaisen yhteiskunnan voimakeskusta, ay-liike ja eläkejärjestelmä. Sellaista uudistusta tuskin lähdettäisiin kokeilemaan.”

Kun perustuloa lähestytään toteutettavuus edellä, idealismille jää vähemmän tilaa. Puolueet näyttävät kuitenkin luottavan siihen, että perustulon suuruudesta on mahdollista vääntää vielä uudistuksen toteuttamisen jälkeen. Kamppailu on tärkeää, koska pelissä on paljon enemmän kuin tekninen uudistus.

Jukka Peltokosken mukaan erilaiset perustulomallit eivät vain heijastele ihmiskäsityksiä, vaan toteutuessaan perustulo on myös tapa synnyttää tietynlaista käytöstä ja lopulta tietynlaista ihmisyyttä. Perus­tulo koskeekin yhteiskunnan perimmäisiä käytäntöjä ja lainalaisuuksia:

”Ihmisiä on kaikenlaisia, mutta olosuhteilla on merkitystä heidän käyttäytymisensä kannalta. Velkaantuminen tuottaa erilaista käytöstä kuin vastikkeeton perustulo. Jälkimmäisessä tapauksessa ihmisen luova potentiaali saa tilaa.”

Vasemmiston perustulomalli (2012)

• 620 euroa käteen, päälle syyperustaisia etuuksia
(esim. ansiosidonnainen työttömyystuki)

• progressiivinen verotus perustulon päälle tuleville palkkatuloille

• perusperiaatteina köyhyyden vähentäminen, työn vastaanottamisen helpottaminen ja tuloerojen tasaaminen

• tavoitteena mahdollistaa huonoin ehdoin tarjotusta työstä kieltäytyminen.

Vihreiden perustulomalli (2014)

• 560 euroa käteen, päälle syyperustaisia etuuksia
(esim. ansiosidonnainen työttömyystuki)

• kaksiportainen, käytännössä progression luova verotus perustulon päälle tuleville palkkatuloille

• perusperiaatteina kustannusneutraalius ja työn vastaanottamisen helpottaminen

• ei varsinaista tulonjaon muttamisen tavoitetta, mutta köyhyyttä vähentävä vaikutus

Kommentoi Facebookissa
Avatar
  • 10.5.2016