Eläinteollisuus päätelee ilmakehään kaasuja, jotka edesauttavat ilmastonmuutosta.
Teksti Saila Kivelä Kuva Ninni Kairisalo
Eläintuotannolla on merkittävä osuus ilmastonmuutoksessa. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n vuoden 2006 Livestock’s long shadow -raportti määrittelee eläintuotannon osuudeksi kaikista ihmisen aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä 18 prosenttia. Luku saattaa olla liian pieni.
Kirjailija Risto Isomäki haastaa julkiseen keskusteluun vakiintuneen laskelman tuoreessa tietokirjassaan Meat, Milk and Climate (Into 2016).
Ensinnäkin, virallisten raporttien päästömäärät on Isomäen mukaan laskettu alakanttiin. Isomäki viittaa tutkimuksiin ja laskelmiin, joiden mukaan pelkästään lehmien ja sikojen lanta tuottaa neljä ja puoli kertaa enemmän metaania, kuin mitä on arvioitu kaikkien tuotantoeläinten lannan yhteenlasketuiksi metaanipäästöiksi.
Myös typpioksiduuliin eli ilokaasuun liittyvissä laskelmissa on ongelmia. Ilokaasu on olennaisista kasvihuonekaasuista vähiten tunnettu ja keskusteltu. Se kuitenkin tiedetään, että ilokaasu on sadan vuoden aikajaksolla noin 300 kertaa suurempi ilmaston lämmittäjä kuin hiilidioksidi. Vakiintuneen arvion mukaan eläintuotanto vastaa 65 % ihmisen aiheuttamista ilokaasupäästöistä.
Erään aikamme merkittävimmän luonnontieteilijän Paul Crutzenin verrattain tuoreen arvion mukaan 4–5 prosenttia lantana tai lannoitteena maahan levitetystä reaktiivista typestä muuntautuu ilokaasuksi, ei vain 1–2 prosenttia, kuten FAO:n laskuissa.
Toinen nykyisten päästöarvioiden ongelma on, että suuri osa ”luonnollisiksi päästöiksi” luokitelluista ilokaasu- ja metaanipäästöistä on todellisuudessa lähtöisin maataloudesta. Koska se lasketaan luonnolliseksi, siihen ei puututa.
Lannasta ja lannoitteista aiheutuu myös vesistöjen ja merten kaasupäästöjä, jotka on nekin luokiteltu luonnollisiksi. Jokien mukana meriin ja vesistöihin valunut ravinnekuorma ja typpi, joiden lähde useimmissa tapauksissa on eläinmaatalous, aiheuttavat merkittäviä ilokaasu- ja metaanipäästöjä.
Isomäki mainitsee kirjassaan laskelmat, jotka mittasivat makeista vesistöistä nousevia metaanipäästöjä. Vähäravinteinen vesistö tuottaa vuosittain 780 grammaa metaania hehtaarilta, kun rehevöitynyt vesistö voi tuottaa samalta alalta 190 tonnia luonnollista metaania.
Kattavia matalien merien ja vesistöjen kaasupäästölaskelmia ei edes ole tehty. Virallisista laskuista puuttuvat esimerkiksi vuosittain valtavasti typpeä tuottavan Kiinan rannikoiden ilokaasulaskelmat.
Metaani on 86 kertaa vaikuttavampi kaasu kuin hiilidioksidi, mikäli vertailujaksoksi otetaan 20 vuoden aikaikkuna. FAO ottaa laskelmiensa lähtökohdaksi sadan vuoden mittaisen ajanjakson, jolloin metaanin vaikutus hiilidioksidiin nähden tippuu 34-kertaiseksi.
Ei välttämättä ole järkevää tarkastella kysymystä sadan vuoden skaalalla. Isomäki muistuttaa, että ilmastonmuutos pitäisi saada taittumaan nyt – enintään muutamassa vuosikymmenessä. Lyhyempi tarkastelujakso nostaa huomattavasti karjatalouden osuutta maapallon päästöistä.
Lyhyempi tarkastelujakso on tärkeä myös siksi, että monet ilmastonmuutokseen liittyvät prosessit ovat kumulatiivisia. Isomäen mainitsema vesistöjen rehevöityminen on pelottava esimerkki. Kriittisen pisteen jälkeen suhteellisen pienikin ravinnekuorma voi aiheuttaa vesistöihin happivajaukseen, mikä moninkertaistaa sen metaanipäästöt.
Jos metaanipäästöt kasvavat liikaa, niiden määrä saattaa ylittää ilmakehän puhdistusmekanismien kapasiteetin. Tämä tarkoittaa, että metaanin vaikutusaika pitkittyisi, saasteet jäisivät ilmakehään ja niiden osuus jatkaisi kasvuaan, vaikka saastuttaminen ei kasvaisikaan.
Paska on ilmastolle todella paska juttu. Eettinen kuluttaja voisi ajatella, että väljemmin liikuskelevat eläimet olisivat pienempi kuorma ympäristölle. Näin ei kuitenkaan ole. Hollantilaisen tutkimuksen mukaan kilogramma vapaiden laidunmaiden naudanlihaa voi aiheuttaa jopa 643 kilon edestä hiilidioksidipäästöjä. Muutama kilo vapaasti liikuskelevan lampaan lihaa vastaa päästöiltään lentoa Lontoosta New Yorkiin.
Maankäyttöön ja eläinten ylläpitoon liittyvien päästöjen lisäksi Isomäki muistuttaa, että eläinperäinen ruoka on alttiimpaa pilaantumiselle ja siten edellyttää energiaintensiivisempää jatkokäsittelyä, valmistusta ja säilytystä kuin kasviperäinen ravinto.
Mikä sitten on eläintuotannon päästöjen osuus ihmisen aiheuttamassa ilmastonmuutoksessa? Ongelma ympäristökysymyksissä ei ole pelkästään se, että olemassa olevaa tutkimustietoa ei noteerata vaan myös se, ettei tutkimustietoa ole. Valtaisat paskajärvet eivät ole houkuttaneet tutkijajoukkoja mittatikkuineen.
Varmaa lukua ihmisen aiheuttamien päästöjen jakautumisesta ei voi antaa. Varmaa on, että jo nyt olemassa olevan datan valossa eläintuotannon osuus on huomattavasti suurempi kuin FAO:n määrittämä 18 prosenttia. Isomäki arvioi MTV:n haastattelussa, että luku voi nousta 40 tai jopa 50 prosenttiin, painottaen tosin, että asiaa pitäisi vielä tutkia.
Tietyllä tapaa Isomäen tutkimus antaa myös paljon toivoa. Jos syömisellämme on näin valtavan suuri osuus nyt aiheuttamassamme ilmastonmuutoksessa, voisimme varsin kivuttomilla muutoksilla ja nopeasti leikata jättiläisosan tulevaisuuden päästöistä. Nyhtökaurat, soijajugurtit ja papuburgerit maistuvat varmasti paremmalta kuin ilmastotuho.
Eläintuotteiden kulutuksen rajoittamiseksi ei ole kuitenkaan olemassa ainuttakaan kansallista tai kansainvälistä ohjausjärjestelmää. Lihan globaalin kulutuksen on laskettu kasvavan vielä reippaasti. YK:n alaisen kansainvälisen tutkimuspaneelin IRP:n mukaan kohtaamme lisäongelmia, mikäli suuret nousevat taloudet, sellaiset kuten Kiina, omaksuvat länsimaisen eläintuotteiden kulutuksen. IRP ehdotti toukokuussa julkaisemassaan raportissa ratkaisuksi kansainvälistä lihaveroa. Muutamaa kuukautta myöhemmin Kiinan hallitus esitti kuitenkin uudet ravintosuositukset, joilla se tähtää lihankulutuksen puolittamiseen vuoteen 2030 mennessä.
Lihaa eniten kuluttavat länsimaat pumppaavat tukien muodossa eläintuotannolle parikymmentä miljardia veroeuroa joka vuosi. Instituutioiden olisi aika herätä horroksestaan, sillä varmaa on, että mikäli ruoantuotantoon ei puututa, me häviämme kamppailun ilmastonmuutosta vastaan.
