Saksalaisessa, muutaman sadantuhannen asukkaan kaupungissa on kaksi vankilaa, joissa on yhteensä parisentuhatta vankia. Eräs heistä, 19 vuotta vankilassa istunut Rupert on saanut tuekseen kaupungissa toimivan vankilavastaisen ryhmän ja muun muassa ryhmän aktiivit Annan ja Arthurin.

”Käymme Rupertin kanssa kirjeenvaihtoa, vierailemme hänen luonaan vankilassa ja lähetämme hänelle esimerkiksi kirjetarvikkeita.”

Vankitukitoiminta on paitsi henkilöiden välistä kanssakäymistä, kuten kirjeenvaihtoa ja vierailuja, myös poliittista tukea.

”Tuemme Rupertin vastarintaa alistavaa vankilasysteemiä vastaan, joka hänelle tarkoittaa jatkuvaa yhteistyöstä kieltäytymistä vankilainstituution ja siinä työskentelevien ihmisten kanssa. Yksi tapa ilmaista yhteistyöhaluttomuus on lakiteitse valittaa vankilasysteemistä ja käyttää lakia vankiloita vastaan. Lakeja ei vankiloissa suinkaan aina noudateta.”

Tällä Anna viittaa esimerkiksi siihen, kuinka vartijat jo päättävät vankien arkisista asioista, kuten milloin he syövät, nukkuvat tai liikkuvat.

”Tämän lisäksi vankilan henkilökunta saattaa rangaista vankeja saamatta siihen esimerkiksi tuomarin määräystä. Tukivankimme Rupert laitettiin viideksi kuukaudeksi eristykseen, ja saimme selville, että eristys johtui hänen tekemistään lukuisista valituksista. Se oli siis kosto hänen vastarinnastaan”, Anna kertoo.

”Häkistä käsin on vaikea toimia, siksi jo tiedon kerääminen ja toimittaminen vangeille auttaa.”

Ryhmä, missä Anna toimii, on toiminut pari vuotta, ja sinä aikana ryhmä on järjestänyt vankila-aiheisia keskusteluita, tukenut yksittäisiä vankeja sekä kirjoittanut ja levittänyt vankiloita kritisoivia tekstejä.

”Saksassa radikaalin vasemmiston keskuudessa oli ennen vahva vankiloiden vastainen mielipide, ja aiemmista aseellisista kamppailuista seuranneet vankilatuomiot ovat synnyttäneet Saksassa paljon vankiloiden vastaista toimintaa. Nyttemmin vankiloiden saama huomio ja sitä seurannut toiminta on kuitenkin vähentynyt”, Anna kertoo.

Miksi vankiloita pitäisi vastustaa?

”Vasemmiston pitäisi olla mukana vankiloiden vastaisessa toiminnassa, koska vankilasysteemistä heijastuu koko yhteiskunta. Vankilakritiikki on osa kapitalismin vastaista taistelua. Moni on vankilassa pelkästään velkojen tai varastelun takia. Nämä vangit ovat jo valmiiksi vaarassa syrjäytyä ja pudota kokonaan pois yhteiskunnasta”, Arthur kertoo. Hän on ollut ryhmässä mukana parisen vuotta.

”Ihmisen vapauden pitäisi olla omaisuutta tärkeämpää. Toimimme vankiloita ja yhteiskunnallisten ongelmien häkkiin sulkemista vastaan, ja osoitamme solidaarisuutta niille, jotka taistelevat vankilasta käsin ja haluavat tehdä jotain tilanteensa parantamiseksi. Tuemme niitä, jotka on fyysisesti lukittu häkkiin.”

Suomessa toimiva vankitukiaktiivi Ami on samoilla linjoilla kuin saksalaiset aktivistit.

”Vankilat ja vankeuden uhka linkittyvät keskeisesti kontrollikoneistoon, jolla ei-toivottu aines voidaan siivota pois silmistä. Rangaistuskeinona ne ovat usein tehottomia eivätkä poista ’rikollisuuden’ taustalla olevia syitä. Sen sijaan olisi syytä miettiä tapoja, joilla niin sanotut rikolliset saadaan kantamaan vastuu teoistaan, samalla kun tekojen kohteena oleville tarjotaan tukea sekä poistetaan syitä, jotka kyseisten tekojen taustalla ovat.”

Amin mielestä pelkästään vankilat eivät ole ongelma.

”Olisi mietittävä keinoja miten ihmiset kykenisivät toimimaan ilman poliisiin turvautumista. Vankilajärjestelmää vastaan ei voi toimia, jos samalla ei kamppaile myös kapitalismia, valtiota ja muita sorron muotoja vastaan. Tuntuu järjettömältä, että samalla kun omaisuusrikoksesta tuomittu lusii vankilassa, suuryhtiöt voivat mellastaa vapaasti aiheuttaen ympäristölle, työläisille ja alkuperäiskansoille tuhoa.”

Suomessa on ollut jo pidempään vankitukitoimintaa ja useampia Anarkistinen Musta Risti -nimen alla kulkevia ryhmiä. Toiminta on pitkälti ollut anarkististen ja antiautoritaaristen poliittisten vankien tukemista, kuten tiedottamista, mielenosoituksia, varainkeruuta ja kirjeenvaihtoa vankien kanssa.

Ami kertoo, että Suomessa kampanjat ovat yleensä olleet ulkomailla vankiloissa olevien tovereiden, kuten Mumia Abu-Jamalin tukemista.

”Harvemmin Suomessa anarkisteja joutuu kiven sisään – poikkeuksena sakkojen muuntorangaistukset tai totaalikieltäytyminen. Tämä saattaa osaltaan selittää sen, miksi vankiloiden vastainen toiminta ei ole ollut niin pinnalla Suomessa.”

Ami sanoo, että olisi hienoa, jos Suomessa eri toimijat kykenisivät reagoimaan entistä useammin ja nopeammin kansainvälisiin solidaarisuuskutsuihin poliittisten vankien puolesta.

”Olisi syytä perehtyä täkäläisten vankiloiden toimintaan ja vankipopulaation koostumukseen ja kehittää argumentointia, joka soveltuu paikalliseen vankilajärjestelmään. Aiheeseen liittyviä uutisia tulisi seurata aktiivisemmin. Vankilajärjestelmän vastaista toimintaa pitäisi kyetä linkittämään paremmin kapitalismin, valtion ja fasismin vastaiseen kamppailuun.”

Vuodenvaihteessa Sörnäisten vankilalla Helsingissä järjestettiin mielenosoitus, joka oli osa vuosittain maailmanlaajuista vankiloiden vastaista toimintakutsua.

Saksassa on viisi aktiivista vankilasysteemin kritisoimiseen keskittyvää, yleisesti vankiloiden vastaista ryhmää. Näiden lisäksi maassa on useita ryhmiä, jotka keskittyvät vain poliittisten vankien tukemiseen. Vaikka tarvetta kaikkien vankien tukemiselle on, ei poliittisten vankien erityisasemaa sovi unohtaa.

”On tärkeää tukea myös nimenomaan ´omiamme´ – koska heidät usein tuomitaan poliittisten näkemystensä vuoksi – jotta he tietävät, etteivät ole yksin mikäli tulevat jostain tuomituksi”, Arthur muistuttaa.

Vankiloiden kurjan arjen ja vankien aseman esiin tuominen on ryhmän mielestä tärkeää.

”Vankiloita ei käsitellä kriittisesti valtamediassa, eikä aina edes ’skenessä’”, Arthur toteaa. ”Suuren profiilin vankilakamppailut, jotka saattavat saada julkisuutta ovat syntyneet vankiloiden sisällä.”

Välillä vankilavastarinnasta kuullaan muurien ulkopuolellakin. Vuonna 2008 viisisataa vankia meni Saksassa nälkälakkoon erään naisvangin jouduttua seksuaalisen ahdistelun kohteeksi. Protestien ja tekemänsä valituksen vuoksi kyseinen vanki siirrettiin toiseen vankilaan. Sielläkin hän sai kärsiä, kun vankilan vartijat asettuivat ahdisteluun syyllistyneen virkaveljensä puolelle.

”Näistä asioista harvemmin kerrotaan valtamediassa, ja vain harvat vasemmistolaisetkaan tahot käsittelevät niitä. Vain julkisimmat poliittiset oikeudenkäynnit ja vangit saattavat herättää keskustelua myös skenen ulkopuolella. Tämän haluamme muuttaa, sillä suurin osa vangeista ei ole vankilassa poliittisista teoista, eikä siksi saa sitäkään huomiota.”

Vaikka ryhmän ensisijainen päämäärä on vankiloiden lakkauttaminen, tukee se myös pienempiä tavoitteita.

”Vaikka emme halua mukavampia vankiloita – koska emme halua vankiloita ollenkaan – niin kuitenkin tulemme tukeneeksi niitäkin kamppailuja, joilla pyritään vaikkapa pelkästään saamaan vankiloihin parempaa ruokaa, koska yksittäiselle vangille tämä voi olla suuri asia.” Pelkät reformit eivät kuitenkaan ryhmälle riitä. ”Haluamme viedä aiheen pidemmälle.”

Valtamedian ja viihdeteollisuuden luoma käsitys on, että telkien takana elellään mukavaa elämää ammattiin opiskellen, gourmet-ruokaa syöden ja korttia kavereiden kanssa pelaillen. Tosiasiassa Saksassakin vangit passitetaan töihin, josta palkka saattaa olla 1–2 euroa tunnilta.

Vähävaraisilla vangeilla ei ole rahaa kahviin tai esimerkiksi tupakkaan, jos he eivät suostu tekemään tuomionsa aikana töitä. Suuret saksalaiset yritykset, kuten autovalmistaja Mercedes Benz ja kodinkoneita valmistava Mielé hyötyvät.

”Vankilat jopa mainostavat halpaa työvoimaansa!” Anna puuskahtaa.

Miten vankiloista voisi ylipäätään päästä eroon?

”Ensinnäkin ihmisten mielipiteitä pitäisi muuttaa. Se on todella tärkeää, sillä media luo kuvan että vankiloissa on vain murhaajia, joilla on vankilassa lokoisat oltavat. Meidän pitää tarjota toisenlaista kuvaa vankiloiden oloista. Vankiloiden vastainen toiminta on pieni, vaikkakin tärkeä osa nykyisen systeemin vastaista toimintaa. Vangit on piilotettu näkymättömiin. Haluamme tuoda heidät ja heidän asemansa julki”, Anna toteaa.

”Haluamme tuoda vankilakritiikin ihmisten tietoisuuteen, jotta he eivät voi ainakaan väittää etteivät ole tienneet tai tulleet ajatelleeksi asiaa.”

Arthur lisää, ettei vankilatuomio ei ole huono asia pelkästään vangeille, vaan usein vankilaa käytetään ihmisten pelottelemiseksi – jotta ihmiset pysyisivät ruodussa.

”Rikosten tekemisen tai kiinni jäämisen pelossa ihmiset eivät ehkä uskalla tehdä haluamiaan asioita”, Arthur toteaa. Tällä hän tarkoittaa sitä, että ihmiset saattavat pelätä laissa rikoksiksi tulkittavien asioiden tekemistä, vaikka ne omasta mielestä eivät olisi vakavia rikkeitä eikä niistä kuuluisi saada rangaistusta. Esimerkiksi erilaisista protesteista, tyhjien tilojen haltuunotoista tai varastelusta saattaa seurata kohtuuttomia rangaistuksia, kuten esimerkiksi vankilatuomioita.

Entäs ne raiskaajat? Miten heidän kanssaan tulisi toimia?

”Tilastojen mukaan Saksassa reilu kymmenen prosenttia on vankilassa murhan tai seksuaalirikoksen takia”, Arthur muistuttaa.

”Minusta ihmisten vankiloihin sulkeminen ei muuta mitään, he kuitenkin päätyvät jossain vaiheessa takaisin kaduille. Vankila ei muuta ihmisen käytöstä, vaan kyse on yhteiskunnan tavasta kostaa ihmisille heidän toisiin kohdistamat pahat teot. Yhteiskunnassa on alettava käsitellä asioita muuten kuin ihmisiä vankiloihin sulkemalla.”

Eikö vankilaan joutumisen pelko estä ihmisiä tekemästä pahojaan?

”Rikoksia tehdään vankiloista huolimatta. Minusta ihmisten pitää vastata teoistaan, mutta ihmisten vankiloihin sulkeminen ei muuta ihmistä, eikä se poista syitä miksi rikoksia tehdään”, Arthur toteaa.

”Ryhmämme linja on se, että uhrin tai kokijan pitäisi olla nykyistä enemmän läsnä seuraamuksista päättämisestä. Valtion tai syyttäjän ei pitäisi olla se, joka päättää siitä miten asiassa edetään.”

”Haluamme yhteiskunnan ilman vankiloita. Jotta vankilat voitaisiin kuitenkin lakkauttaa, pitää yhteiskunnan muuttua.”

_______________

Miten tukea vankeja & vastustaa vankiloita?

* Helpoin tapa on kirjoittaa vangille tukikirje. Kortin tai kirjeen saaminen on eräänlainen ikkuna ulkomaailmaan.

* Etsi tietoa vankiloista. Kyseenalaista median luoma tai jo olemassa olevasta mielikuva asiasta, kysy nykyisiltä ja entisiltä vangeilta mikä on totta.

* Keskustele vankiloista kriittisesti ihmisten kanssa, älä jätä sitä yhteen kertaan tai henkilöön.

* Osallistu vankilavastaiseen mielenosoitukseen.

* Liity vankilavastaiseen ryhmään.