Teksti Joel Tokoi
”Ei ole kahta samanlaista soittajaa”, Kide Leppäpohja sanoo. Leppäpohja toimii musiikinohjaajana nuorten työpajalla.
”Hyvä musiikki ja tiimityö auttaa aina, oli tilanne mikä tahansa”, Kide Leppäpohja, 47, toteaa. Tällä virkkeellä hän kiteyttää työnkuvansa musiikinohjaajana.
Leppäpohjan arki ja vapaa-aika ovat täynnä musiikkia. Ja niin on ollut aina. Kide Leppäpohja muistaa itse, millaista oli nuorena punkkarityttönä, kun olisi tarvinnut kokeneemman apua eikä setä- tai tätimäistä tuhahtelua ja aina oikeassa olemista. Leppäpohja oli tyttö joka ei auktoriteetteja kumarrellut ja uskoi omaehtoiseen tekemiseen.
”Muistan itse kuinka herkkänä ihmisenä, olo oli kuin ilmapallona kaktuspuistossa ja silloin olisi kaivannut ymmärtäväistä kuuntelijaa”, muistelee Leppäpohja. Hän perusti ensimmäisen bändinsä Make It Lewis jo teini-iässä.
Hän on levyttänyt levyllisen kansanmusiikkia Kide & Suomen Miesorkesterin kanssa vuonna 1995 sekä ollut mukana edelliskauden
Kide Leppäpohjan tavatessa tulee mieleen, että hän on kuin pippurinen chilipapu. Hän on oman tiensä kulkija, energinen ja sympaattinen nainen. Leppäpohjalla tuntuu olevan partiolaisten aina valmiina -asenne työhönsä, jota hän tekee suurella intohimolla. Vähempi ei riitä.
Leppäpohjan työpaikka sijaitsee nuorten työpajalla Porin vanhoilla veturihalleilla. Paikka on jo aamusta täynnä elämää. Nuoret soittavat oma-aloitteisesti, kun saavumme sisälle.
”Kukas muistaa tempon?” huikkaa Leppäpohja pojille, jotka näyttävät nauttivan soittamisesta.
Leppäpohja on vetänyt eri-ikäisille nuorille bändikoulua 2000-luvun alusta.
”Me oltiin Jontun kanssa duokeikalla, jossa koulunkäyntiavustaja tuli juttelemaan ja ehdotti, että tulisitte näyttämään meidän nuorille soittamista. Kun musapaja-toiminta alkoi 2012, muistin kyseisen miehen ja soitin Koivulan koululle, joka on yksi neljästä Porin erityiskoulusta. Koulu otti ehdotuksen mieluusti vastaan.”
Jonttu on Leppäpohjan bänditoveri ja kollega Jonttu Virta. Koivulan koululla puolestaan oli valmiiksi musiikkitunteja pitkään pitänyt Ville-Veikko Laaksonen.
”Ehdotin Ville-Veikolle, että alettaisiin tehdä biisejä koulun oppilaille ja mentäis studioon. Soitin Palmgren-opistolle, jossa oli äänitys- ja musiikkiteknikkoharjoittelijoita, ja me saatiin äänitysaikaa harjoittelutyönä. Rahoituksia ei tarvinnut hakea”, Leppäpohja kertoo.
13–17-vuotiaat oppilaat nauttivat esiintymisestä. Se on elävöittänyt opiskelua ja antanut heille jotain, mitä odottaa.
Musiikkipajakokeilun tavoitteena on saada nuorille kattava katsaus musiikin tekemiseen ja muusikon ammattiin sekä antaa paikka ilmaista itseään musiikin avulla. Paja pitää sisällään niin ohjelmiston ja esiintymistaitojen harjoittelua kuin tutustumista äänentoistoon, valaistukseen ja lavatekniikkaan.
”Meillä ei ole käytössä musiikkiohjelmia, vaan kaikki tekeminen on orgaanista. Siitä tulee tekemisen riemu ja asenne”, Kide Leppäpohja kertoo.
Musiikkipajalle hakeudutaan työvoimatoimiston kautta. Pajatoiminta on innostanut syrjäytymisvaarassa olevia nuoria ja pitkäaikaistyöttömiä soittamaan.
”Joka päivä yllättyy, kuinka lahjakkaita nuoria on. Tämä sukupolvi ja nettiaika on mahdollistanut sen, että nuoret jo tullessaan osaavat mitä vaan. Ei ole kahta samanlaista soittajaa, ja netistä löytyvät opetusvideot ovat mahdollistaneet useampien soittimien opettelun”, sanoo Leppäpohja.
Vuoden 2012 jälkeen Leppäpohja ja Virta ovat ohjanneet useita lasten ja nuorten proggiksia sekä työllistämishankkeita.
Ennen bändipaja-toiminnan alkamista he vetivät KUHA-nimistä projektia työttömille ja mielenterveyskuntoutujille. KUHA on Porin kaupungin ESR:n eli Euroopan Sosiaalirahaston rahoittama projekti.
Kun nuorten työpajalle kantautui tästä tieto, he halusivat kokeilla, miten musapaja toimisi käytännössä.
Leppäpohja ehdotti, että he jatkaisivat biisintekoa Kalevalan teksteihin pohjautuen, kuten tekivät KUHA-projektissa. Yhteistyöstä syntyi Sammontakojat, musapajan ensimmäisen kauden bändi, joka soitti kalevalaprogefolkkia hevimetallivaikuttein.
Keikkoja tehtiin muun muassa kouluissa, joissa myös kerrottiin kansalliseepoksesta ja runoista. Sammontakojat kävivät myös ”hoivamuusikon” tehtävissä esiintymässä vanhainkodeissa ja sairaaloissa, silloin biisit saivat folk-henkisen, akustisemman muodon.
Musapajatoiminta on synnyttänyt myös Tuohela Workshop Big Bandin, joka koostuu musapajan bändistä sekä Koivulan lapsista ja ohjaajista. Kokoonpano on nauhoittanut omaa materiaali, julkaissut demoja ja käynyt esiintymässä muun muassa Mukavammaksi-festivaalilla.
Leppäpohja pitää päivittäisen bänditreenin ja biisinteon lisäksi tärkeänä tehdä hedelmällistä yhteistyötä eri tahojen kanssa. Tuoreimpana on yhteistyö Länsi-Suomen opiston teatteri-ilmaisun linjan kanssa. Yhteistyötä suunnitellaan yhdessä opiston ohjaajan, eteläafrikkalaisen Evan Schoombien kanssa. Kansainvälisellä linjalla on oppilaita muun muassa Italiasta, Ranskasta ja Mosambikista.
