Dialogipoliisiyksikkö yrittää estää konfliktien eskaloitumisen.
Teksti Suvi Auvinen Kuvat Pontus Purokuru
Mielenosoittajien vierellä harppoo kaksi keltaisiin liiveihin sonnustautunutta hyväntuulista poliisia. Heidän toisella puolellaan on joukko mielenosoittajia, toisella rivistö päästä varpaisiin varustautuneita joukkojenhallintapoliiseja. Mielenosoituksen poiketessa ennalta sovitulta reitiltä keltaliivisiin tulee eloa. Dialogipoliisien tehtävä on selvittää, mitä tapahtuu seuraavaksi.
Katutasolla neuvotteluja käyviin poliiseihin törmättiin Helsingissä ensimmäisiä kertoja vuonna 2013. Ruotsissa vastaavia keltaliivejä oli näkynyt jo vuosien ajan, ja näiden selässä lukeneesta dialog polis -nimityksestä otettiin Suomessa käyttöön termi ”dialogipoliisi”.
Helsingin poliisin ylikomisario Seppo Kujala ei puhu erillisestä yksiköstä – dialogipoliiseja ei siis virallisesti ole olemassa – vaikka kaduilla tavatut dialogipoliisit myöntävät olevansa osa Helsingin poliisin ennaltaestävän toiminnan joukkoja.
”Meillä on tilanneorganisaatiossa neuvottelijoita, jotka pyrkivät toimimaan viestinviejänä eri tahojen välillä. Esimerkiksi mielenosoituksissa on näihin tilanteisiin erikoistuneita henkilöitä, jotka tekevät tätä oman toimen ohella. He ovat tilannejohdon yhteyshenkilöitä.”
poliisi alkoi 1980-luvulla voimankäytön sijaan kouluttaa erityisiä neuvottelijoita, 1990-luvun lopulla taktiikkaa vaihdettiin useissa maissa. Käytettiin arveluttavia keinoja kansalaisoikeuksien rajaamisesta laajojen tiedustelutietojen hankkimiseen. Myös voimankäyttöä lisättiin radikaalisti.
Ruotsin poliisi aloitti dialogipoliisien käytön vuoden 2001 Göteborgin EU:n huippukokouksen jälkimainingeissa. Göteborgissa oli tuolloin kolme mielenosoitusta, joiden yhteydessä kiinniotettiin 500 henkilöä majoitustiloista ennen näiden osallistumista mielenosoitukseen. Samoissa mielenosoituksissa poliisi avasi tulen väkijoukkoon ensimmäistä kertaa sitten 1930-luvun, ja mielenosoitus muuttui mellakaksi aiheuttaen suuret materiaaliset vahingot. Tapahtumia pidettiin lehdistössä poliisin epäonnistumisena.
Dialogipoliisien tehtävänä on ennen kaikkea estää konfliktien eskaloituminen.
”Suomessa tällaista toimintaa on tietysti ollut vuosikausia”, vastaa ylikomisario Kujala kysymykseen, koska dialogipoliisitoiminta on aloitettu Suomessa.
”Viime aikoina siitä on ehkä tullut näkyvämpää mielenosoituksissa, koska vastakkainasettelua on ollut.”
Tukholman poliisi on tehnyt raportin dialogipoliisin toiminnasta. Toiminta alkoi antiautoritaarisista ja vasemmistolaisista mielenosoituksista, sekä ”muukalaisvihamielisistä” mielenosoituksista. Dialogipoliiseja käytetään myös tilanteissa, joissa on mielenosoitus ja vastamielenosoitus, vaaleihin liittyvissä mielenosoituksissa, solidaarisuusmielenosoituksissa globaaleille tapahtumille sekä joissakin eläinoikeusryhmien mielenosoituksissa.
Ruotsin esimerkkiä on sovellettu pitkälti myös Suomessa. Dialogipoliiseja on nähty lähinnä rasististen ja antirasististen mielenosoituksien yhteydessä sekä tilanteissa, joissa antiautoritaarinen ja anarkistinen liike on organisoinut tapahtumia.
Helsingissä toimii kymmenkunta mielenosoituksiin erikoistunutta dialogipoliisia. He pyrkivät keskustelemaan tuntemiensa henkilöiden kanssa suunnitelmista sekä ennen tapahtumaa, sen aikana että sen jälkeen. Poliisit tuntevat ihmisiä nimeltä, saattavat soittaa tai lähettää näille tekstiviestejä tilaisuuksiin liittyen ja kaveeraavat aktivistien kanssa.
Kujala toteaa, että mielenosoituksissa käytetään tarkoituksella samoja henkilöitä.
”Tämä on sellaista erityistoimintaa, ettei siihen kannata uutta ihmistä laittaa joka kerta. Ei siitä mitään haittaakaan ole, jos tunnetaan henkilöt aiemminkin, ja se on huomattu käytännössä.”
Entä miksi dialogipoliisit tuntevat ihmisten taustoja ja tietävät, ketkä ovat tuttuja keskenään?
”Poliisit hankkivat sellaista tietoa, jota tarvitsevat tehtävänsä tekemiseen. Lähtökohtaisesti ollaan yhteydessä niihin henkilöihin, jotka mielenosoituksen järjestävät. Ainahan ei tällaista tahoa ole, ja silloin pyritään olemaan yhteydessä niihin henkilöihin, joiden tiedetään pyrkivän olemaan tosiasiallisia järjestäjiä”, Kujala toteaa.
Tukholman poliisin raportissa puhutaan dialogipoliiseista ”pehmeänä” strategisena työkaluna ja painotetaan pitkäjänteistä työtä aktivistien kanssa. Mitä kovempia voimakeinoja poliisi käyttää, sitä todennäköisemmin tilanne eskaloituu.
Dialogipoliisin tehokkuutta on vaikea mitata, mutta mellakat ja omaisuusvahingot ovat vähentyneet merkittävästi Tukholmassa dialogipoliisien käytön alettua. Tavoitteena on saavuttaa henkilökohtaisilla suhteilla aktivistien luottamus ja saada väkijoukot hallitsemaan itse itseään. Viitteitä tällaisesta on ollut myös Helsingissä. Dialogipoliisit ovat esimerkiksi yrittäneet saada mielenosoittajia tiedottamaan poliisin viestejä megafoneistaan.
Suomessa dialogipoliisit ovat tulleet kaduille jäädäkseen.
”Tulokset ovat positiivisia, joten ei ole mitään syytä luopua neuvottelijoista”, ylikomisario Kujala toteaa.
