Naisasialiitto Unionin pääsihteeri Milla Pyykkönen taistelee jokaisen ihmisen tasa-arvon puolesta.
Kuva & kuvankäsittely Velda Parkkinen
Toisinaan ratkaisevat hetket ovat kirkkaan viiltäviä ja iskevät kuin salamat. Milla Pyykkönen oli 17-vuotias, kun hän tarttui Jean Sassonin Prinsessaan. Kirja kertoo saudiarabialaisen naisen elämäntarinan, ja feministinen herätys syttyi.
”Kirjassa kuvattiin hyvin monella tasolla naisten kokemaa väkivaltaa ja kaltoinkohtelua. Jollain tavalla se sai silmät aukeamaan myös omaan elämään ja suomalaiseen yhteiskuntaan. Asiat eivät omassa ympäröivässä elinpiirissäkään olleet tasa-arvoisia.”
Maailma ei ole valmis vielä 16 vuotta myöhemminkään, ja siksi Pyykkönen on nyt niin sanottu ammattifeministi. Hän on työskennellyt kaksi vuotta Naisasialiitto Unionin pääsihteerinä ja jatkaa 123-vuotiaan yhdistyksen työtä.
Pyykkönen kokee olleensa jollain tasolla aina feministi, vaikkei aatetta suoraan äidinmaidosta imenytkään.
”Meillä on ollut koti, jossa on aina puhuttu politiikasta, mutta feminismiä ei suoranaisesti syötetty.”
Sukupuoli ei ole ihmistä sinällään määrittävä tekijä.
”Meidän yhteiskuntamme ja kulttuurimme puuttuu paljon siihen, millaiseksi ihminen muokkautuu. Sukupuolia kohdellaan eri tavalla jo pienestä pitäen. Tyttöjen ja poikien maailma halutaan erottaa väreillä ja leluilla selkeästi toisistaan.”
Erot palvelevat kapitalismia.
”Perheessä ei voi käyttää samoja vaatteita tytöille ja pojille, vaan pitää kuluttaa ja ostaa enemmän. Kulttuuri ohjaa meitä sukupuolen perusteella eri asemiin. Koska sukupuolijärjestelmä on vahvasti kaksinapainen, siihen leikataan väkivalloin pieniä intersukupuolisia lapsia. Se on todella suuri itsemääräämisoikeuden loukkaus. Sillä voidaan vain pilata ihmisen elämä.”
Milla Pyykkönen on ollut mukana feministisessä liikkeessä noin 15 vuotta. Vaikka esillä on tuon tuostakin pidetty ajatusta, että feminismi on huonossa huudossa, Pyykkönen ei koe asiaa niin.
”Ainakin omassa lähipiirissäni ja viitekehyksissäni feminismistä on tullut paremmin ymmärrettyä ja käsitys feminismistä on moninaistunut. Kyse ei ole pelkästään naisten oikeuksia ajavasta liikkeestä vaan ahtaita sukupuolirooleja purkava ja niihin kriittisesti suhtautuva liike.”
Feminismi on hyväksyttävämpää ja suositumpaa kuin aiemmin, vaikka toisaalta myös feminismiä vastustavat äänenpainot ovat nousseet.
”Erityisesti yhä useammat nuoret miehet profiloituvat feministeiksi ja sanovat julkisuudessakin olevansa feministejä.”
Tasa-arvo ei tule annettuna. Myös Suomessa aborttivastaiset äänet ovat nousseet julkisuuteen. Joulukuun alussa eduskunta käsitteli 67 500 allekirjoitusta kerännyttä kansalaisaloitetta, jolla vaadittiin hoitohenkilökunnalle oikeutta kieltäytyä tekemästä raskaudenkeskeytystä.
Muutosta ei näytä tulevan. Eduskunta yhtyi äänin 136–33 sosiaali- ja terveysvaliokunnan kantaan, jonka mukaan muiden perusoikeuksia ei voi loukata vedoten uskonnon ja omantunnon vapauteen. Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on linjannut, että naisen oikeus päättää raskauden keskeyttämisestä kuuluu yksityiselämän suojaan, joka on turvattu ihmisoikeussopimuksessa.
Vielä viisi vuotta sitten Pyykkönen ei ajatellut, että aborttioikeutta käsiteltäisiin Suomessa joskus tästä kulmasta.
”Tapasin eräässä kansainvälisessä kokouksessa erään ranskalaisen vanhemman feministiaktiivin, joka tuli kysymään, joko teillä on aborttioikeutta vastustava liike. Ajattelin, ettei sitä tulisikaan ainakaan suurena liikkeenä, kun Suomi ei ole voimakkaan uskonnollinen maa. Mutta niinpä olin väärässä.”
Aborttilaissa olisi Naisasialiitonkin mielestä korjattavaa. Nykyinen laki on vuodelta 1970, eikä raskaudenkeskeytykseen riitä vain naisen tahto.
”Laki sallii abortin sosiaalisin perustein, mutta siihen pitää olla kahden lääkärin suostumus. Suurimmassa osassa Euroopan maita abortin saa perustelematta, mutta Suomessa ei ole naisen tahtoon perustuvaa aborttioikeutta. Periaatteessa laki asettaa lääkärin vallan korkeammaksi kuin naisen tahdon.”
Jos hoitohenkilökunta saisi omatunnon perusteella kieltäytyä abortin tekemisestä ja lähetteen kirjoittamisesta, asettaisi se naiset heikkoon asemaan.
”Ensinnäkin siinä laitetaan hoitohenkilökunnan moraali ja eettiset päätökset potilaan ja naisten ruumiillisen itsemääräämisoikeuden edelle. Lääkärien oikeuden valita työtehtävänsä asetettaisiin tärkeämmäksi kuin naisten ruumiillisen itsemääräämisoikeus.”
Kaiken lähtökohtana kuitenkin pitäisi Pyykkösen mielestä olla ruumiillisen itsemääräämisoikeuden lisääminen eikä missään nimessä heikentäminen.
Aika on olennaisessa asemassa. Kun hedelmöityksestä on alle yhdeksän viikkoa aikaa, raskaudenkeskeytys voidaan tehdä lääkkeillä kotona. Suomessa lääkkeellinen raskaudenkeskeytys otettiin käyttöön vuonna 2000, ja nykyisin peräti 70 prosenttia alkuajan raskaudenkeskeytyksistä tehdään lääkkeillä. Toimenpiteenä se on kirurgiaa parempi, sillä se säästää kohtua eikä potilas tarvitse nukutusta.
”Jos nainen kohtaisi lääkärin, joka kieltäytyisi tekemästä aborttia tai kirjoittamasta lähetettä, prosessi saattaisi pitkittyä.”
Abortin saatavuudella ei ole todettu olevan niitä lisäävää vaikutusta.
”Aborttien määrä korreloi sen kanssa, miten hyvä ruumiillinen itsemääräämisoikeus naisilla on ja kuinka hyvin seksuaalivalistusta ja ehkäisyvälineitä on saatavilla. Silloin abortit vähenevät”, Pyykkönen korostaa.
Jopa ammattifeministikin kohtaa alentuvia neuvojia, joiden mielestä naiset eivät osaa ajaa naisten asiaa ja tasa-arvoa oikein.
”Voisi sanoa, että setämiesneuvojia riittää”, Pyykkönen puuskahtaa.
”Kuuluu feminismiin, ettei kenenkään toisen ihmisryhmän puolesta mennä sanomaan, miten asia pitää tuntea ja kokea.”
Valtahierarkia määrittää sitä, kuka saa neuvoa ketäkin. Neuvovat miehet laittavat nuoria naisia lestiinsä. Valta on sukupuolittunutta, ja siihen kasvetaan.
”Poikia jo lapsena kehotetaan ottamaan enemmän tilaa. Tilaa ottava äänekäs poika on selvää johtaja-ainesta, kun taas tilaa ottava äänekäs tyttö on bitch”, Pyykkönen kärjistää.
Alentaminen suututtaa.
”Miten joku voi tulla minun puolestani sanomaan, että hän tietää paremmin, mitä minun pitää ajatella tai tuntea? Miten ihminen, joka ei selkeästikään ole nuori nainen, tulee nuorelle naiselle kertomaan, mitä hänen nuorena naisena pitäisi tuntea ja kokea? Siinä on hyvin vahva asetelma, jossa yksi kokee olevansa ylempänä niin, että voi toisen puolesta tietää paremmin.”
Palautetta tulee toisinaan lähes hyökkäävästi päin naamaa, mutta suurin osa ottaa asiakseen purkautua sähköpostin kautta. Sävyltään viestit ovat ”varsinkin te nuoret naiset olette tyhmiä” -tyyppistä neuvontaa.
”Nimen perusteella he ovat 95-prosenttisesti miehiä, ja välillä he neuvovat hyvin aggressiiviseen ja vähättelevään sävyyn”, Pyykkönen toteaa.
Neuvojien määrä on kasvanut, ja syy on ilmapiirin muutoksessa. Jos on sekä feministi että vastustaa rasismia, saa runsaasti nettivihaa osakseen.
”Viestit ovat suoranaisesti rasistista ja islamofobista tekstiä. Niissä halutaan, että puututtaisiin siihen, että Suomeen tulee muslimimiehiä. Ihmetellään, eikö teitä kiinnosta naisten asia.”
No eikö kiinnosta?
Pyykkönen naurahtaa, ja eleestä huokuu turhautuneisuus.
”Tämä ajatusmaailma on niin kieroutunut, ja se näkyy erityisesti keskusteluissa raiskauksista ja seksuaalisesta ahdistelusta. Kärjistetysti sanottuna, jos väärän värinen ja väärän taustainen raiskaa suomalaisen naisen, se on väärin. Mutta jos sen tekee suomalainen mies, se on business as usual, tai se kuitataaan sillä, että suomalaiset miehet muka tekevät rikoksia vähemmän.”
Pyykkösen mielestä asenteet paistavat keskustelusta ja sen lähtökohdista selvästi läpi. Keskustelijoita ei niinkään kiinnosta väkivaltaa kokevat naiset kuin rikosten tekijöiden taustat. Seksuaalirikosten uhreista tulee keppihevosia, joita käytetään omien poliittisten tarkotusperien ajamiseen ja rasististen asenteiden vahvistamiseen. Kun suomalainen mies raiskaa tai lyö, asiaa ei juurikaan puida keskustelupalstoilla.
”Rasistit eivät ole saaneet vallattua koko keskustelua itselleen, vaan julkisuuteen on tullut myös todella hyviä puheenvuoroja”, Pyykkönen toteaa.
Keskustelu seksuaalisesta väkivallasta on myös luonut tilaa jakaa kokemuksia. Monet naiset ovat kertoneet tarinoitaan, ja ehkä se jakaminen osaltaan madaltaa kynnystä puhua seksuaalisesta väkivallasta ja ilmoittaa siitä poliisillekin.
Raiskauksen hirveyttä ei pidä uhrin kokemuksena vähätellä, muttei myöskään kauhistella uhria entisestään uhriuttaen.
”Onneksi muutamat uhrit ovat nostaneet esille sen, ettei kenelläkään ole toisen puolesta lupa määritellä, että raiskauksen jälkeen elämä on pilalla. Uhrit ovat kertoneet, miten raiskauksesta voi toipua, eikä se pilaa koko elämää.”
Suomessa arviolta 15 000 naista raiskataan joka vuosi, mutta poliisille tehdään seksuaalirikoksista noin tuhat ilmoitusta vuodessa. Ilmoitusten määrä on ollut viime vuosina kasvussa. Pyykkönen toivoo, ettei se kertoisi tilanteen pahenemisesta vaan paranemisesta.
”Nuoret tunnistaa seksuaalista väkivaltaa paremmin, ja toivon, että raiskauksien ilmoitusmäärän kasvu ei kerro määrän noususta vaan ilmoituskynnyksen madaltumisesta.”
Naisasialiitto pyrkii pitämään esillä kaikkea sukupuolittunutta väkivaltaa ja sen muotoja.
”Esimerkiksi transnainen voi kokea väkivallan uhkaa siksi, että hän on nainen, mutta erityisesti vielä sen vuoksi, että hän on transnainen.”
Sukupuoli, etninen tausta, ikä, sosiaaliekonominen asema ja seksuaalinen suuntautuneisuus vaikuttavat siihen, miten turvallinen ja oikeudenmukainen yhteiskunta yksilölle on. Pyykkönen ottaa esimerkiksi aasialaistaustaisten naisten kokeman väkivallan ja häirinnän.
”Siitä puhutaan jännän vähän. Nyt puhutaan paljon siitä, miten tietyistä taustoista tulevat miehet ovat ahdistelleet suomalaisia naisia. Mutta välillä lukee aasialaistaustaisten naisten kokemuksia siitä, millaista heidän kokema häirintä suomalaisten miesten taholta on, ja se on aivan jokapäiväistä. Tämä kertoo siitä, millaista suomalaisten miesten suhtautuminen aasialaistaustaisiin naisiin on. Nämä naiset saavat lapsesta asti kuulla kyselyitä, paljonko maksaa, ja siinä näkyy seksiturismin ja rasististen asenteiden vaikutus.”
Maahanmuuttajien tekemät puskaraiskaukset ovat olleet mediassa hyvin paljon esillä. Pyykkösen mielestä siihen on selitys.
”Puskaraiskauksessa nainen nähdään selkeästi uhrina. Jos taas on ollut humalassa tai lähtenyt jonkun vieraan matkaan, uhri muuttuu syylliseksi. Jopa fiksujen ihmisten suusta kuulee, että raiskaus on aina väärin, mutta tilanteita voi itse ehkäistä.”
Ajatus halventaa myös miehiä piirtäessään heidän seksuaalisuudestaan eläimellisen ja hillitsemättömän kuvan.
”Tilastollisesti on todennäköisempää, että naiselle tapahtuu jotain kahden seinän sisällä ja tutun ihmisen taholta kuin jossain ulkona. Kuitenkin naiset on kasvatettu siihen, että ulkona liikkumista pitää pelätä. Väkivallan uhriksi joutuminen on yleisempää tutun taholta kuin tuntemattoman.”
• Eniten Millaa vituttaa se, jos joku väittää valhetta totuudeksi, vaikka kyse on valheesta. ”Myös epäoikeudenmukaisuus vituttaa hillittömästi.”
• Millaa lannistaa, jos asiat tuntuvat junnaavan loputtomasti paikallaan. Heti ei kuitenkaan pidä lannistua. ”Kun ryhdyin feministiksi, en luullut, että viikon päästä on valmista.”
• Millaa ilahduttavat eläimet. ”Jos koira tulee vastaan kadulla, siitä tulee vilpittömän ilahtuneeksi. Myöskään ilman nauramista ei missään olisi mitään järkeä.”
• Milla saa voimaa suuttuessaan vääryydestä. ”Silloin tuntee, että on elossa, kun välillä kunnolla suutahtaa. Myös hyvien tyyppien tapaaminen antaa energiaa. On mahtavaa, että on ihmisiä, jotka tekevät asioita paremman maailman puolesta.”
