Helmikuussa järjestettävät Sotšin olympialaiset ovat valtava pr-kampanja presidentti Vladimir Putinille ja hänen hallinnolleen, jota on toistuvasti syytetty ihmisoikeusloukkauksista.

Aivan kuten Putin, myös yhteistyökumppanit haluavat siivun kisojen gloriasta. Sponsoroiminen on kaksisuuntainen tie: jos yritykset haluavat osansa kunniasta, ne joutuvat myös kantamaan osavastuun järjestäjämaan ihmisoikeusloukkauksista.

Kokevatko Suomen olympiakomitean yhteistyökumppanit, että ne ovat mahdollistamassa ihmisoikeuksia rikkovan venäläishallinnon pr-kampanjaa?

”Totta kai olemme pienellä murusellamme mukana siinä veneessä. Onhan se eettisesti hieman kyseenalaista”, myöntää Gainomax-urheilujuomia maahantuovan Valkoinen Risti oy:n Timo Friman.

Voiman haastattelemasta seitsemästä yhteistyökumppanin edustajasta Friman on ainoa, joka myöntää edustamansa yrityksen osallistuvan Putinin maineenkiillotukseen.

Veikkauksen, konsultointiyritys ÅF:n, yksityistä sairaanhoitoa tarjoavan Diacorin, matkatoimisto Björk & Boströmin, urheilutarvikkeita maahantuovan Sultraden ja Cumulus-hotellien edustajat eivät yhteyttä allekirjoita.

Suurin osa yhteistyökumppaneista kiertää Voiman kysymykset kaukaa.

Osa kieltäytyy kommentoimasta ”olympiakomitean asioita” ja poliittisia kysymyksiä, ja toiset näkevät oman roolinsa mitättömänä.

”Missäköhän määrin meidän panoksemme olisi ratkaiseva?” kysyy Cumulus-hotelliketjua edustavan Restel Oy:n Samuli Heikkinen.

On totta, että suuret linjavedot olympialaisten järjestämisestä tekee Kansainvälinen olympiakomitea ja sen yhteistyökumppanit, kuten Coca-Cola, GE ja McDonald’s.

Silti kansallisten olympiakomiteoiden asema on merkittävä: jos ne eivät lähetä maansa urheilijoita kisoihin, kisoja ei tule. Samoin ilman kansallisia yhteistyökumppaneita urheilijat eivät pääse kisapaikoille.

Suomen olympiakomitea saa 12 yhteistyökumppaniltaan noin viidenneksen rahoituksestaan, ja komitean pääsihteerin Mika Sulinin mukaan yhteistyösopimukset ovat komitean toiminnan kannalta tärkeitä.

Ihmisoikeuskysymykset ovat yrityksille herkkä aihe. Erään yhtiön edustaja totesi off the record -tyyliin, että ”niitä on vaikea kommentoida ilman, että joku suuttuu”.

Virallisesti yritykset kieltävät hyötyvänsä Venäjän hallinnon valkopesusta. Yhteistyökumppaneiden asenne tiivistyy ÅF:n Virpi Laurin kommentissa:

”Emme ota kantaan maiden politiikkaan. Jos olisimme järjestäjämaan olympiakomitean yhteistyökumppani, voisin nähdä ongelmia.”

Katso täältä taulukko suomalaissponsorien vastauksista.

Artikkeli on julkaistu myös Voimassa 1/2014.

_______________

Politiikan näyttämö

Useiden valtioiden poliittinen johto boikotoi Sotšin olympialaisia tai jättää muista syistä väliin kisojen avajaiset: muun muassa Ranskan ja Yhdysvaltain presidentit Hollande ja Obama, Saksan liittokansleri Merkel ja liittopresidentti Gauck sekä EU:n oikeuskomissaari Reding ovat kieltäytyneet kunniasta.

Suomen urheiluministeri Arhinmäki on ilmoittanut jättäytyvänsä avajaisista Venäjän ympäristöongelmiin ja ihmisoikeustilanteeseen vedoten. Presidentti Niinistö ja pääministeri Katainen puolestaan kunnioittavat avajaisia läsnäolollaan.

Hollannin päätös osallistua avajaisiin korkeimman tason delegaatiolla on herättänyt närää ja vastustusta Hollannissa. Maata edustavat pääministeri Rutten ja urheiluministeri Schippersin ohella kuningaspari Willem-Alexander ja Maxima.

Hollannin ja Venäjän väliset suhteet säröilivät, kun Venäjä takavarikoi Greenpeacen Arctic Sunrise -aluksen, joka seilaa Hollannin lipun alla. Hollannin rooli pidätettyjen GP-aktivistien vapauttamisessa oli merkittävä.

Pääministeri Rutte kieltää maansa tehneen lehmänkauppoja aktivistien vapauttamiseksi.

Nykyaikaisten olympialaisten historia on täynnä ongelmallisia järjestäjämaita. Berliinin vuoden 1936 kesäkisat ovat ilmeisin esimerkki. Vuoden 1980 kesäkisat Moskovassa ja 1984 kesäkisat Los Angelesissa muistetaan siitä, että kylmän sodan osapuolet boikotoivat vihollisleirin järjestämiä kisoja.

Vuoden 2008 Pekingin kisojen alla monet uskoivat kisojen parantavan Kiinan ihmisoikeustilannetta – vaikutus oli vähäinen. Lontoon 2012 kesäkisoissa asuintalojen katoille rakennettiin asukkaiden vastustuksesta huolimatta jopa ilmatorjuntapattereita.

Jari Tamminen

_______________

Boikotoida vai ei?

Venäjältä on vaikeaa löytää paikkaa, joka olisi helmikuussa lumeton. Yksi sellainen kuitenkin on, ja talviolympialaiset päätettiin järjestää siellä. Hintalappu on noin 40 miljardia euroa. Se on enemmän kuin mitä kaikkien edeltävien talviolympialaisten järjestämiseen on käytetty yhteensä.

Ei pidä pelätä, että kisat tuottaisivat voittoa. Tappioiden suuruusluokka ei muuttuisi, vaikka kukaan ei saapuisi paikalle eikä ostaisi kisatuotteita. Boikotilla on siis vain symbolista merkitystä.

Human Rights Watchin (HRW) mukaan 2 000 perhettä on häädetty kisojen tieltä. Osalle ei ole maksettu mitään korvauksia, koska heidän asuntonsa olivat puutteellisesti dokumentoituja. Osa infrastruktuurista on rakennettu kansallispuistoon. HRW on arvioinut rakennustöihin osallistuneen 16 000 vierastyöläistä. Osan siirtolaisviranomaiset ovat karkottaneet heti urakoiden loputtua, jotta heidän palkkojaan ei tarvitsisi maksaa.

Kaiken tämän vuoksi haluan itse olla kisojen kanssa tekemisissä niin vähän kun mahdollista. Monet paikalliset aktivistit eivät kuitenkaan innostu boikotista. Memorial-ihmisoikeusjärjestön Sotšin siirtolaistyön koordinaattorin Semjon Simonovin mielestä boikotissa ei ole järkeä. Hän kehottaa kisoihin osallistuvia urheilijoita ja vieraita käyttämään hyväkseen tilaisuuden tiedon levittämiseen Venäjän ihmisoikeusongelmista.

Kisat ovat paitsi riesa myös mahdollisuus, ja ilman niitä sekä Sini Saarela että Pussy Riot olisivat todennäköisesti yhä vankilassa.

Boikottiin ei kehota myöskään alueen merkittävin ympäristöjärjestö Environmental Watch of North Caucasus. Järjestön aktivisti Jevgeni Vitiško tuomittiin joulukuussa kolmeksi vuodeksi vankeuteen.

Hän osallistui alueen maaherran loma-asunnon luona mielenosoitukseen, jonka aikana laittomasti rakennettuun aitaan maalattiin iskulauseita. Todellinen syy Vitiškon vangitsemiseen on hänen toimintansa olympialaisten aiheuttamia ja muita ympäristötuhoja vastaan.

Venäläisistä toimijoista boikottia kannattavat esimerkiksi Pussy Riot, ulkoparlamentaarinen vasemmisto ja anarkistit.

Venäjällä seurataan tarkkaan, ketkä valtionpäämiehet osallistuvat kisoihin. Poisjäännit tulkitaan kannanotoiksi myös silloin, kun ne eivät sellaisia ole.

Onneksi nykyään osallistumisestaan päättävät urheilijat itse eikä valtiojohto. Itse soisin kaiken kunnian menestyksestä urheilijalle, ja minun puolestani kisoissa voitaisiin kilpailla ilman valtioiden lippuja.

Antti Rautiainen