Huutoja syvistä riveistä

Teksti Juulia Jaulimo

Populismi vaikuttaa siihen, miten ja mistä poliitikot keskustelevat eurovaalien alla.

”Nato-jäsenyys veisi kalapuikot koululaisten ruokapöydästä”, totesi Paavo Arhinmäki Suomen Nato-jäsenyydestä MTV:n eurovaalitentissä.

Ovatko Nato-jäsenyydestä ja kouluruokailusta koituvat kulut verrattavissa? Vaikka molemmat maksettaisiin veronmaksajien varoin, kahden asetteleminen vastakkain on törkeä, mutta raflaava kärjistys. Eli populismia.

Viime eduskuntavaaleista lähtien pinnalla ollut tapa tehdä politiikkaa on vieläkin ajankohtainen, sillä se vaikuttaa eurovaaliasetelmaan. Populistiset äänenpainot ovat vallanneet alaa muuallakin kuin Suomessa.

Vastustetaan milloin Euroopan unionia ja maahanmuuttajia, milloin eliittiä ja byrokratiaa.

”Yhteiskunta on kuin keitto. Kun sitä keitetään, ainesosat alkavat liikkua. Yhteiskunnallinen valta on jatkuvassa liikkeessä kuin perunat keiton kiehuessa”, kuvailee Eurooppa-tutkimuksen verkoston johtaja Juhana Aunesluoma vallan liikkeitä.

Tällä hetkellä yksi keittoa kuumentavista tekijöistä on populismi.

Aunesluoman mukaan populististen puolueiden vaikutus eurovaaleihin ja Euroopan unionin politiikkaan voi olla suoraa tai epäsuoraa.

Suora vaikuttaminen on käytännön vaikuttamista Euroopan parlamentissa, neuvostossa tai komissiossa.

”Vaikka populististen ryhmien paikkamäärä kasvaisi Euroopan unionissa, sillä ei välttämättä ole suoraa vaikutusta politiikkaan”, Aunesluoma selittää.

Sen sijaan epäsuora vaikutus voi olla huomattavaa. Kärkevien näkemysten suosio saa muutkin poliittiset toimijat tiukentamaan retoriikkaansa ja linjauksiaan.

Kärkevä ja polarisoiva tapa keskustella poliittisista teemoista arkipäiväistyy niin, että helppoja ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin tarjoavat nekin, joita ei aiemmin ole pidetty populisteina.

Aunesluoma kertoo, että hyvä esimerkki tästä on se, mitä Suomen EU-politiikassa kävi eduskuntavaalien jälkeen.

”Perussuomalaiset vaikuttivat eurokriisin aikaan todella tehokkaasti muiden poliitikkojen kantoihin ja puheisiin.”

Esimerkiksi sosiaalidemokraattien linjaukset muuttuivat selvästi. Alettiin vaatia vakuuksia ja aiempi puhe eurooppalaisesta solidaarisuudesta häivytettiin tehokkaasti.

Ennen tämän kevään eurovaaleja idealismi on karissut aiemmin EU-myönteisten poliitikkojen puheista, mutta se on muuttanut myös EU-kriittisyyttä. Aunesluoma arvioi, että Euroopan unionin markkinalähtöisen integraation vastustajat ovat jääneet populistien varjoon.

EU-kriittinen keskustelu on ollut niin populismin sävyttämää, että perusteltu kritiikki on ollut helppoa leimata populistiseksi tai jättää huomiotta.

Vantaan kaupunginvaltuutetulla, Vasemmistoliiton valtuustoryhmän puheenjohtajalla Antero Eerolalla on tästä omakohtaista kokemusta.

Eerola on ehdolla vaaleissa ja hän kokee, että vaihtoehdot on yritetty esittää äänestäjille niin, että vastakkain ovat populistit ja EU-myönteinen oikeisto. Vasemmistolaiselle, markkinalähtöiselle eurokritiikille ei ole jätetty sijaa.

”Tämä palvelee sekä Soinin porukkaa että Stubbin porukkaa”, Eerola tiivistää.

Perussuomalaisten europarlamentaarikko Sampo Terho kiistää, että asetelma palvelisi Perussuomalaisia. Hänestä populismista on tullut haukkumasana, jonka avulla kaikki kritiikki pyritään vaientamaan.

”Euroopan integraation kannattajat haukkuvat meidän hyvinkin perusteltuja näkemyksiämme populistisiksi. Nationalistit ja populistit samastetaan toisiinsa”, Terho valittelee.

Populistin stigmasta eroon pyristelevät eurokriitikot eivät ole leimaamiseensa täysin syyttömiä. Vaikka Terho ei jaakaan Perussuomalaisten vastustajien näkemystä populismista, hän myöntää, että Perussuomalaisia voi luonnehtia populistiseksi puolueeksi – jos populismilla tarkoitetaan kärjistäviä ilmaisuja ja kansan lähelle pyrkimistä.

Lisäksi populismin epäsuora vaikutus on muovannut sellaistenkin poliitikkojen näkemyksiä, jotka eivät populisteiksi ääneen tunnustaudu. Esimerkiksi Eerola vastustaa markkinavoimia, mutta myös EU-valtioiden välisiä tulonsiirtoja ja sosiaaliturvaa.

Aunesluoma pitää Eerolan suhtautumista globaaliin sosiaaliturvaan itsessään populistisena. Sen selittää pelko ihmisten reaktioita kohtaan.

”Vahva mielipide Suomessa on ollut, ettei EU:n tehtävä ole tuloerojen tasaaminen ja köyhyyden poistaminen”, Aunesluoma väittää.

Kun asiat ilmaistaan kärkevästi ja äänestäjien näkemysten suhteen ollaan niin varpaillaan, ettei asioita uskalleta tuoda keskusteluun, ollaan lopulta lähellä populismia, jonka leimasta pyrittiin eurokriittisessä keskustelussa pääsemään eroon.

Aunesluoma muistuttaa kuitenkin, ettei populismi ole yksiselitteisesti huono asia. Se on demokratian piirre ja lähtöisin kansasta.

Eerolan kielteinen näkemys sosiaalisesta Euroopasta heijastelee hänen kannattajiensa oletettua näkemystä ja Perussuomalaisten kärkevien kommenttien tarkoitus on vedota ”kansan tuntoihin”.

Populistiset poliitikot pyrkivät saamaan äänestäjiensä mielipiteisiin kosketuksen eikä se ole pelkästään pahasta.

”Se pakottaa muun poliittisen kentän terästäytymään. Populistit ovat haastajia, ja haastajia on hyvä olla”, Aunesluoma pohtii.

Kansan mielipiteen kuunteluun sisältyy ongelma. Populisti uskottelee olevansa kansan mielipiteen asialla, mutta yksittäistä kansan mielipidettä ei ole olemassa. Ketkä siis muodostavat sen ”kansan”, jonka näkemyksiä populisti kertoo edustavansa?

Usein populistin nimeämään kansaan kuuluvat vain hänen kanssaan samanmieliset. Ulkopuolelle jäävät usein ainakin vähemmistöt ja ne, joilla ei ole mahdollisuutta ilmaista kantaansa julkisessa keskustelussa.

Esimerkiksi maahanmuuttajat saatetaan jopa asetella vastakkain ”kansan” kanssa. Terho kiistää, että tämä olisi europarlamentin Itsenäisyyspuolueen tai Perussuomalaisten tarkoitus.

”Tämän harhakäsityksen poistamiseksi olemme luopuneet esimerkiksi True Finn -käännöksestä. Meillä ei ole sellaista käsitystä, että olisi hyviä ja huonoja valtioiden kansalaisia. Se on jotain, mitä vastustajamme yrittävät meihin leimata.”

Yhden ryhmän Terho myöntää asettelevansa vastakkain kansan kanssa: eliitin. Eliitillä hän tarkoittaa EU:n integraatiota ylhäältä päin johtavien poliitikkojen joukkoa.

EU-politiikka on kuitenkin monimutkaista eikä sitä voida esittää yksinkertaisin vastakkainasetteluin. Aunesluomasta populismi lipsuu haastajasta ongelmalliseksi, kun populistisesta keskustelutyylistä tulee demokratiaa hallitseva piirre.

Päätöksiä ei saada tehtyä, kun harmaan sävyt katoavat.

”Keskustelussa voi olla vaikeaa päästä eteenpäin, jos asiat tehdään mustavalkoisiksi ja keskustelu menee juupas-eipäs-väittelyksi.”

Se, kuinka suuren roolin vastakkainasetteluilla ja yksinkertaistuksilla pelaava politiikka europarlamentissa saa, selviää vasta vaalien jälkeen.

Silloin nähdään, vastaavatko muut puolueet populististen poliitikkojen heittämiin haasteisiin vai tempautuvatko he mukaan kärkevään retoriikkaan, joka saattaa jättää monia ihmisryhmiä ulkopuolelleen ja vaikeuttaa päätöksentekoa.

Mitä yhteiskunnan keitolle käy asiantuntijan mukaan?

”Toivotaan, ettei se kiehu yli.”

Matti Wiberg (toim.): Populismi – kriittinen arvio. Edita 2011. 200 s.

EU-vaaliteemainen artikkelisarja on tehty osana Helsingin yliopiston suomen kielen oppiaineen järjestämää aikakauslehtityön kurssia.

Vuoden 2014 europarlamenttivaalit järjestetään Suomessa 25. toukokuuta 2014. Ennakkoäänestys Suomessa 14.–20.5., ulkomailla 14.–17.5.

Kommentoi Facebookissa
Olutposti 2019
Nauti tyhjyydestä