Osa artikkelista julkaistiin Voimassa 2/2013.

”No pagamos”, emme maksa, julistavat tarrat ja graffitit ympäri Madridia. Hetkinen – velanottoahan seuraa aina takaisinmaksu. Vai seuraako?

Talouskriisin koettelemissa Etelä-Euroopan maissa ajatus velkojen anteeksiannosta saa yhä enemmän kannatusta. Monien mielestä pankkisektoria rahoittavien velkojen maksuun ei ole moraalista tai edes laillista pakkoa.

Kansallista velkasaneerausta ajavat aktivistit aloittivat kampanjoinnin Kreikassa ja sittemmin liike on levinnyt myös muihin kriisimaihin. Kampanjoinnin tavoitteena on saada massiiviseksi paisunut velkataakka mitätöityä.

Yksi espanjalaisista velka-aktivisteista on Emma Avilés. Hän kertoo, että kampanja alkoi ruohonjuuritason liikkeistä, joiden aktivistit ovat työskennelleet velan parissa sekä Espanjassa että kehitysmaissa. Ajatukseen velkojen auditoinnista sisältyy vaatimus siitä, että tarkastuksen tekevät riippumattomat tahot – eivät hallituksen, EU:n tai IMF:n virkamiehet.

”Kansalaisten täytyy tietää, mihin heidän rahansa käytetään ja kuka siitä hyötyy”, Avilés sanoo.

Espanjalla ei ole aina ollut velkaongelmaa. Ennen pankkien pelastamiseen käytettyjä miljardeja maan velka suhteessa bruttokansantuotteeseen oli Euroopan pienimpiä: kriisin myötä se kuitenkin kohosi 35 prosentista yli 85 prosenttiin vuosien 2007 ja 2012 välillä.

Talouskriisi iski Espanjaan asuntokuplan kautta, kun pankkien aggressiivisesti köyhille ja siirtolaisille kauppaamat lainat osoittautuivat katteettomiksi. Valtio joutui pumppaamaan pankkeihin arviolta 147 miljardia julkisia varoja. Yksi maan talouskriisin näkyvimpiä oireita onkin kasvava asunnottomuus. Lisääntyvän köyhyyden ja työttömyyden lisäksi otsikoihin ovat nousseet myös kodeistaan häädettyjen asuntovelallisten itsemurhat.

Avilésin mukaan Espanjan lainojen korkojen maksuun kuluva summa nousee 34 prosentilla vuodesta 2012 vuoteen 2013. Samalla muita budjetteja leikataan: terveydenhuoltomenoja 22 prosentilla, kulttuuria lähes 20 ja koulutusta 17,4 prosentilla.

”Velka on laitonta ja mahdotonta maksaa. Siitä kieltäytyminen on mahdollista ja niin tehtiinkin Ecuadorissa ja Argentiinassa.”

Puhuttaessa velkojen auditoinnista Ecuadorin esimerkki nousee usein esille. Kun vasemmistolainen presidentti Rafael Correa nousi valtaan vuonna 2007, hän julisti olevansa velkaa ainoastaan Ecuadorin kansalle. Correa perusti komitean, joka kävi läpi maan julkisen velan, ja kieltäytyi maksamasta velkaa 3,2 miljardin dollarin (noin 2,4 miljardia euroa) edestä. Sittemmin maa on ostanut takaisin yli 90 prosenttia velkakirjoista murto-osalla niiden alkuperäisestä arvosta.

CEPR-tutkimuslaitoksen mukaan kieltäytyminen lainojen takaisinmaksusta tervehdytti Ecuadorin kansantaloutta ja paransi markkinoiden uskoa maan velanmaksukykyyn. Lisäksi Correan hallituksella oli varaa kaksinkertaistaa terveydenhuoltomenot ja köyhimpien kotitalouksien tuet, mikä on johtanut köyhyyden vähenemiseen.

Meneillään olevan velkakriisin peruskuvio on tuttu vuosikymmenten takaa. Kuviossa valtio ajautuu vaikeuksiin maksutaseen kanssa, ja kansainväliset rahoituslaitokset myöntävät lainan. Raha annetaan uusliberalistien ehdoilla: julkisia menoja on leikattava talouden tehostamiseksi.

”Nykyinen talouskriisi on hyvin samankaltainen kuin kehitysmaiden velkakriisi 80-luvulla. Siitä toipuminen kesti 12–15 vuotta, eikä täysin ole toivuttu vieläkään”, Lontoon yliopiston taloustieteen professori Jan Toporowski sanoo.

Kriisimaiden lainat ovat markkinoille sijoituskohteita, joilla on toteutuessaan hyvä tuotto. Riskit luovat epävakaita korkotasojen heilahteluja ja tekevät kansantaloudesta vaikeasti ennustettavan.

”Jatkuva kriisi on kapitalismin ominaisuus”, toteaa Toporowski.

Kreikan tilanne on selkeä esimerkki markkinoiden panikoinnin seurauksista. Taloussanomat kirjoitti vuosi sitten (19.2.2012), että Kreikkaa on pelastettu yhtä suurella summalla kuin sillä kriisin alussa oli velkaa. Pelastuspakettien summat ovat uponneet korkojen maksuun. Operaation tuloksena pankit ovat selvinneet kuiville, mutta Kreikan lisäksi muilla euromailla on nyt pelastuspakettien verran velkaa. Satojen miljardien riski on siirretty yksityisiltä julkisille tahoille. Koska velkaa mitataan prosenttina bruttokansantuotteesta, ei suhteen pienentämistä helpota se, että Kreikan BKT on kutistunut viidenneksellä viimeisten viiden vuoden aikana.

”Kreikka ottaa uutta velkaa nyt erääntyvien velkojen kuittaamiseksi. Toisin sanoen Kreikka velkaantuu maksaakseen yksityisten pankkien velat”, Christina Laskaredes toteaa. Hän toimii Corporate Watch -järjestössä.

”EKP:n avustuksella Kreikka on siirtänyt kriisin hinnan yhteiskunnan maksettavaksi niin että pankkisektori voi vetäytyä mahdollisimman pienin tappioin.”

Koska Kreikan kriisi on pitkittynyt ja velkaa on katettu uudella, on suurin osa Kreikan tämänhetkisestä julkisesta velasta lainoja Troikalta. Laskaredesin mukaan lähes 75 prosentin mitätöinnille olisi perusteet, sillä lainasopimukset ja niiden ehdot ovat kaukana laillisista.

”Velkaa ei otettu noudattaen parlamentaarisia vaatimuksia. Lainat ovat perustuslain vastaisia, eivätkä kansalaisten intressien mukaisia”, hän sanoo. Kreikassa velkojen mitätöintiin tähtäävä kampanja on jo pitkällä: jos velat katsotaan lainvastaisiksi, parlamentin oikeusavustajat voivat todistaa velkojen mitätöinnin puolesta.

Myös toinen kriisimaa, Portugali, kampailee samanlaisten ongelmien kanssa. Vaihtotaseen alijäämä alkoi kasvaa vasta kriisin alettua. Pankkien vaikeudet olivat kytköksissä korruptioon, ja kun vaikeudet toivat suuret mielenosoitukset Lissabonin kaduille, laski Portugalin luottoluokitus ja spekulaatio nosti maan korkotasoa jyrkästi.

Portugalin Left Block -puolueen talousasioiden neuvonantajana Mariana Mortágua arvostelee maansa hallitusta systemaattisesta hyvinvointivaltion tuhoamisesta. Hän oli mukana perustamassa Portugalin velkojen auditointia ajavaa kampanjaa.

”Troikan argumentti on, että Portugalin täytyy kasvattaa vientiä. Mutta vain 20 prosenttia BKT:sta koostuu viennistä, kun taas yli puolet on yksityistä kulutusta. Laman syynä on kulutuksen väheneminen.”

Hän kertoo, ettei viennin kasvattaminen onnistu, sillä Portugalilla ei ole enää tuottavaa sektoria, koska EU-säädökset tuhosivat maan kalastusteollisuuden.

”Lainanhoitokustannukset ovat nyt yhtä kuin terveydenhuoltomenot, ja vuonna 2016 ne tulevat olemaan saman verran kuin koko hyvinvointibudjetti. Hyvinvointivaltion ylläpitämisestä tulee mahdotonta, joten jossain vaiheessa meidän täytyy valita hyvinvointivaltion ja lainanhoitokustannusten väliltä”, Mortágua toteaa.

Mortágua tähdentää, ettei velkojen maksaminen yksinkertaisesti ole mahdollista. Talouskasvu on negatiiviset kaksi prosenttia ja valtion velkakirjojen korko 5–6 prosenttia. Tarvitaan syvempää muutosta. Tämä on huomattu myös IMF:ssä, jonka focus on siirtynyt vyönkiristyksestä kohti talouden rakenteiden muuttamista.

Portugalilaisekonomistin mielestä Troikan ajama rakennemuutos on vaarallinen, sillä muutoksen tulisi tapahtua kansalaisten ehdoilla ja Euroopan laajuisesti. Tämän vuoksi velkojen auditointia ajava kampanja on alusta asti nojannut vahvasti kansainväliselle yhteistyölle.

Kriisille on vaikea nimetä yhtä syytä, mutta Mortáguan mukaan taloudellinen integraatio tapahtui unionissa väärin perustein.

”Pääoman liikkuvuus ja rahoitusmarkkinat liberalisoitiin. Myös työmarkkinoiden vapauttamista yritettiin, mutta se on mahdoton ajatus eri kielten ja kulttuurien Euroopassa. Perustettiin itsenäinen keskuspankki, joka ei senaikaisen konsensuksen mukaan voinut suoraan rahoittaa hallituksia. Pelättiin, että suora rahoitus olisi tehnyt niistä laiskoja ja vastuuttomia.”

Keskuspankin itsenäisyyden huipentuma on keskuspankki ilman valtiota. Ei ole ihme, että EKP keskittyi lähinnä inflaation kurissa pitämiseen. Rahapolitiikan keskittämisessä ei huomioitu sitä, että maiden taloudelliset tilanteet olisivat vaatineet erilaisia toimia. Maastrichtin sopimus asetti tarkat rajat budjetin alijäämälle ja velkaantumiselle, jonka seurauksena maiden kädet olivat äkkiä sidotut finanssipolitiikan suhteen.

Myös euroalueen rakenteellinen epätasapaino jää usein talouskriisiä puitaessa vähemmälle huomiolle. Vapaat markkinat ja kilpailu toimivat vain, jos lähtöasetelma on eri tahoilla jotakuinkin sama. Niin Portugali, Espanja kuin Kreikkakin ovat altavastaajan asemissa maantieteellisen sijaintinsa vuoksi. Lisäksi maat vapautuivat diktatuurien alta vasta 1970-luvulla, mikä näkyy maiden koulutustasossa edelleen.

Siinä missä eteläisen Euroopan maat kasvattavat budjettivajeitaan, on Saksan vaihtotaseen ylijäämä jo kuudessa prosentissa.

”Usein kuulee, että Portugalin täytyy pienentää vaihtotaseensa alijäämää, mutta kukaan ei sano että Saksan täytyy pienentää ylijäämäänsä!” Mortágua toteaa.

”Saksan vientituotteet myyvät edelleen ja Portugali ostaa – rahalla, joka päätyy saksalaisiin pankkeihin portugalilaisille pankeille lainattavaksi.”

Unionin finanssipolitiikka kaatui osittain omaan epäloogisuuteensa.

”Luulen, että euroalueen oli tarkoitus toimia hyvin eri tavalla kuin käytännössä tapahtui. Hyvinä aikoina kaikki meni hyvin, mutta todellinen testi on kuinka tällaiset järjestelyt kestävät huonoja aikoja”, professori Toporowski toteaa.

”Kriisin hyvä puoli on se, että se on käynnistänyt institutionaalisen muutoksen euroalueella. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että EKP ostaa valtioiden velkakirjoja. Seuraava askel on muutos hallituksissa.”

Hänestä velkojen mitätöinnin vaarana on, että omaisuuden kadotessa pankit menevät vararikkoon, jolloin maksujärjestelmät romahtavat.

Toporowski pitää finanssisektorin verottamista sekä Tobinin veron että pankkien taseiden kautta parempana ratkaisuna velkakriisiin: ”Valtiot voisivat sitten käyttää verovarat valtionlainojen takaisinostamiseen, mikä myös pienentäisi velkataakkaa.”

Tehokas verotus myös kuroisi umpeen kuilua rahoituksen ja reaalitalouden välillä.

Kauppa- ja velkasuhteet ovat aina myös valtasuhteita. Siksi sekä Emma Avilés että Mariana Mortágua näkevät velkakampanjassa kaksi puolta: teknisen tilintarkastuksen ja keskustelun herättämisen.

”Auditointi on hyvä väline, jolla muutos saadaan alkuun. Kun ymmärrämme, miten olemme joutuneet tähän tilanteeseen, voimme alkaa työskennellä asioiden muuttamiseksi”, Aviles sanoo.

Entä mitä euroalueelle tapahtuu, jos Espanja kieltäytyy maksamasta velkojaan?

”Mitä tapahtuu, jos Espanja jatkaa maksamista? Se on todennäköisempää, ja paljon vaarallisempaa”, Aviles vastaa.