Osa artikkelista on julkaistu Voimassa 6/2013.

Tämä artikkeli on työministeri Lauri Ihalaiselle arka asia. Ministerikautensa alussa Ihalainen lupasi, että tämä hallitus ottaa yritysten yhteiskuntavastuun tosissaan.

Kesäkuun alussa saatiin osoitus siitä, että Ihalainen ei seiso sanojensa takana. Hänen johtamansa työ- ja elinkeinoministeriö antoi vapauttavan päätöksen kantelusta, jonka 15 kansalaisjärjestöä nosti vuosi sitten suomalaisyritys Pöyryä vastaan.

Ongelma ei kuitenkaan ole päätöksen vapauttavuus, vaan tapa, jolla siihen päädyttiin. Pöyryä vastaan tehtyä kantelua ei nimittäin koskaan edes tutkittu kunnolla.

Mitä Pöyry järjestöjen mukaan oli tehnyt väärin, ja kuka yhteiskuntavastuun noudattamista todella valvoo?

Kuvio on monimutkainen, mutta avainsana kaiken takana on vapaaehtoisuus. Yhteiskuntavastuu tarkoittaa sitä, että monikansalliset yritykset ottavat toiminnassaan huomioon esimerkiksi eettiset ja ympäristöön liittyvät seikat myös niissä maissa, joissa paikallinen lainvalvonta on vähäistä.

Yhteiskuntavastuun, jota kutsutaan myös yritysvastuuksi, noudattaminen on täysin vapaaehtoista. Sitä ei valvota tai säädellä lailla, eikä yritystä voi rangaista sen laiminlyönnistä.

Tästä huolimatta yhä useammat valtiot ovat sitoutuneet valvomaan sitä, etteivät niihin rekisteröityneet yritykset rellestä ympäri maailmaa täysin vastuuttomasti.

Näin on toiminut myös Suomi. Työministeri Ihalainen ja muu hallitus ovat tehneet periaatepäätöksen, jonka mukaan hallituksen tavoitteena on nostaa Suomi yritysvastuun edelläkävijäksi. Kanta on kirjattu hallitusohjelmaan.

”Suomalaisia kansainvälisesti toimivia suuryrityksiä kannustetaan ottamaan toiminnassaan huomioon vähintään yksi kansainvälinen yhteiskuntavastuun toimintaohje”, Ihalainen painottaa työ- ja elinkeinoministeriön nettisivuilla.

Valtiona Suomi on sitoutunut noudattamaan teollistuneiden maiden taloudellinen yhteistyöjärjestö OECD:n ohjeistoa. Tämä tarkoittaa sitä, että hallitus valvoo, noudattavatko suomalaiset suuryritykset OECD:n määrittelemää hyvää toimintatapaa ulkomailla.

Yritykset eivät itse ole virallisesti sitoutuneet noudattamaan ohjeita, joten niitä ei voida rangaista sääntöjen rikkomisesta. Työ- ja elinkeinoministeriö voi ainoastaan antaa lausunnon, jossa se toteaa yrityksen toimineen OECD:n ohjeiden vastaisesti.

15 kansalaisjärjestöä olisivat halunneet antaa tällaisen kielteisen lausunnon Pöyrylle, jonka ne epäilivät rikkoneen OECD:n ohjeistusta.

Vaikka kielteinen lausunto ei olekaan lainvoimainen sanktio, on se silti ikävä bränditahra yritykselle. Eettisyys on nimittäin kilpailuvaltti. Epäeettiseksi leimautuminen saattaa tuottaa ongelmia esimerkiksi julkisen rahan hankkeiden saamisessa. Pelkästään Suomessa Pöyry on osallisena lukuisissa eri ministeriöiden rahoittamissa hankkeissa.

Vantaalta lähtöisin oleva konsultti- ja suunnitteluyhtiö Pöyryllä on nykyisin toimipiste 49 maassa ja toimintaa ympäri maailmaa. Yksi kohteista on Kaakkois-Aasiassa sijaitseva Laos. Se on 6,8 miljoonan asukkaan sosialistinen diktatuuri.

Kansalaisjärjestöt syyttivät Pöyryä siitä, että se rikkoi useaa OECD:n ohjeiston kohtaa, kun se teki Laosin hallitukselle konsulttiselvityksen Mekong-joen suuresta patohankkeesta (lue kainalosta, miten tapaus eteni).

Kansalaisjärjestöjen mielestä Pöyry on vähätellyt padon aiheuttamia ympäristö- ja ihmisoikeusvaikutuksia. Järjestöjen mukaan Pöyry on ohittanut lisätutkimusten tarpeen ja siten käyttänyt väärin vaikutusvaltaansa yhtenä maailman johtavista konsulttiyrityksistä.

Kantelun käsittelystä vastasi työ- ja elinkeinoministeriön yhteydessä toimiva Yhteiskunta- ja yritysvastuun neuvottelukunta YHVA. Vuonna 2008 perustettu neuvottelukunta on työ- ja elinkeinoministeriön sivujen mukaan ”neuvoa-antava ja hallinnon päätöksentekoa tukeva elin, jonka tehtävänä on vahvistaa kansallista ja kansainvälistä yhteiskuntavastuupolitiikkaa”.

Sillä on kuitenkin myös toinen tehtävä: se toimii yhdessä ministeriön kanssa OECD:n kansallisena yhteyselimenä. Tämä tarkoittaa sitä, että jos jonkin yrityksen epäillään toimineen OECD:n kansainvälisten ohjeistusten vastaisesti, YHVA ottaa kantelun käsittelyynsä.

Pöyryn tapaus on ensimmäinen kantelu, joka YHVAn toiminnan aikana on suomalaisyrityksestä tehty. Se on siis tärkeä ennakkotapaus.

Vuoden kestäneen käsittelyn jälkeen YHVA päätti, että Pöyry on toiminut OECD:n ohjeistusten mukaisesti. Kukaan ei kuitenkaan tiedä, pitääkö YHVAn johtopäätös paikkansa. Tämä johtuu siitä, ettei tapausta edes tutkittu. Niinpä Finnwatch, joka on yksi neuvottelukunnan 14 jäsenestä, jätti eriävän kannanoton ja sanoutui jyrkästi irti lausunnosta. Sen mielestä lausunto ei perustunut mihinkään.

Finnwatchin toiminnanjohtajan Sonja Vartialan mukaan lausunto koostettiin ilman, että kaikkia olennaisia kysymyksiä tutkittiin huolellisesti.

Kansalaisjärjestöt syyttivät Pöyryä muun muassa siitä, että yhtiö oli konsultoinut Laosin hallitusta patohankkeen ympäristövaikutuksista, vaikka yhtiössä tiedettiin jo, että se olisi itse mukana padon rakentamisessa. Tästä ei koskaan saatu selvää, koska mitään tutkimusta ei tehty.

”Jos tutkimuksessa, joka neuvottelukunnan ja ministeriön olisi pitänyt tehdä, olisi esimerkiksi käynyt ilmi, että Pöyry oli valittu Laosin insinööriksi jo vuonna 2011, ja että sillä ei ollut mitään prosesseja ihmisoikeusriskien vähentämiseksi, yritys olisi mielestäni ehdottomasti rikkonut ohjeistoja”, Vartiala sanoo.

YHVAn edustajistossa istuvat Finnwatchin lisäksi muun muassa palkansaajajärjestöt, EK, evankelisluterilainen kirkko, Maailman luonnonsuojelusäätiö WWF, kansainvälinen kauppakamari ICC ja virkamiehiä eri ministeriöistä. Neuvottelukunta kokoontuu noin viidesti vuodessa.

Voima tutki, pitävätkö Finnwatchin väitteet käsittelyn puutteellisuudesta paikkansa. Näyttää siltä, että kantelun käsittelyssä suurin piirtein kaikki mahdollinen on mennyt pieleen.

Järjestöjen tekemän kantelun ja Pöyryn siihen tekemän vastineen väitteet todella jätettiin tutkimatta. Työministeriön virkamiehet eivät pyytäneet lausuntoja riippumattomilta asiantuntijoilta tai tutkijoilta, vaikka Pöyryn tapaus on monimutkainen ja neuvottelukunnan omissa asetuksissa määritellään, että asiantuntijoita voi käyttää päätösten tueksi.

YHVAn sihteeri, työ- ja elinkeinoministeriön erityisasiantuntija Linda Piirto sanoo, että osapuolten omat selvitykset olivat riittäviä lausunnon tekemistä varten. Hänen mukaansa neuvottelukunnan työ perustuu luottamukseen. ”Täytyyhän meidän voida luottaa siihen, että osapuolet puhuvat totta.”

YHVA oletti siis kantelua käsitellessään, että Pöyry puhuu aina totta. Vuosi sitten samainen yritys jäi kiinni korruptiosta. Pöyry lahjoi Vietnamissa Maailmanpankin työntekijän ja pääsi Maailmanpankin mustalle listalle, jossa on Pöyryn lisäksi vain neljä muuta yritystä.

Työministeriön virkamiesten ja neuvottelukunnan mielestä tämä ei vähennä Pöyryn luotettavuutta, sillä kyse on kahdesta eri hankkeesta.

YHVAn puheenjohtaja on työministeri Lauri Ihalaisen valtiosihteeri Janne Metsämäki. Hän vetoaa siihen, että tapaus laitettiin lausuntokierrokselle ulkoministeriöön ja ympäristöministeriöön.

”Katson, että siellä on pätevää asiantuntemusta”, hän sanoo.

Ulkoministeriön virkamiehet ovat eri mieltä. Ulkoministeriö sanoo lausunnossaan, että se ei pysty käytettävissä olevan aineiston perusteella arvioimaan, onko Pöyry laiminlyönyt OECD:n toimintaohjeita vai ei. Sen mielestä Pöyryltä pitäisi pyytää lisäselvitystä.

Työministeriön virkamiehet eivät tätä tehneet.

Neuvottelukunnan haastateltujen jäsenten mukaan yksi suurimmista ongelmista on se, että YHVAlla ei ole omaa budjettia. Toisin sanoen sillä ei ole rahaa tutkia esimerkiksi Pöyry-kantelun yksityiskohtia.

SAK:ta neuvottelukunnassa edustava kansainvälisten asioiden asiantuntija Pekka Ristelä puoltaa Pöyryn vapauttavaa lausuntoa, mutta myöntää, että se perustui rajallisiin tietoihin.

Hänen mukaansa neuvottelukunnan resurssipulasta voi päätellä, että ”työministeriö ei ole pitänyt yritysvastuusta läheskään niin tärkeänä, kuin hallitusohjelmaan on kirjattu”. Samaa mieltä on Finnwatchin Sonja Vartiala.

Neuvottelukunnan puheenjohtaja Janne Metsämäki kuitenkin torjuu puheet rahoituksen puutteesta: ”Neuvottelukunnalle on palkattu työntekijä”, hän sanoo. ”Aiemmin sihteeri oli määräaikainen, nyt vakinaistettu.”

YHVAn asetuksen toisessa pykälässä sen tehtäväksi määritellään ”julkisuutta lisäävillä toimenpiteillä edistää OECD:n toimintaohjeiden tehokasta soveltamista.”

Silti työ- ja elinkeinoministeriö otti salauskäytännöissä äärimmäisen linjan. Pöyryn vastine salattiin jopa valituksen tehneiltä kansalaisjärjestöiltä.

Yksi kantelun osapuolista oli Siemenpuu-säätiö. Säätiön Mekong-ryhmän edustaja Liisa Uimonen kertoo, että he yrittivät jatkuvasti saada Pöyryn vastinetta nähtäväkseen. ”Vetosimme OECD:n toimintaohjeisiin ja ennakkotapauksiin muissa yhteyselimissä.”

Kun järjestöt eivät saaneet vastinetta nähtäväkseen, ne eivät voineet reagoida Pöyryn väitteisiin jatkokäsittelyissä. Pöyry sen sijaan sai nähtäväkseen kaikki asiakirjat.

Neuvottelukunnan jäseniä kiellettiin näyttämästä vastinetta edes omille taustaorganisaatioilleen. Kun Voima alkoi tutkia kantelun käsittelyä, ministeriö ilmoitti, että myös kaikki virkamiesvalmisteluun liittyvät asiakirjat ovat salaisia.

YHVA perustettiin viisi vuotta sitten. Näiden viiden vuoden aikana kaikki ei ole mennyt niin kuin piti. Neuvottelukunnan perustaja Tarja Cronberg on nykyään Brysselissä europarlamentissa.

Kun hän kuulee kantelutapauksesta, neuvottelukunnan resurssivajeesta ja asiakirjojen salauskäytännöstä, hän ei ole uskoa korviaan: ”Sehän on täysin absurdia. Avoimuus on yritysten yhteiskuntavastuun lähtökohta.”

Hän on ajatellut Suomen edustavan hyvää keskikastia Euroopan yritysvastuuasioissa.

”Sitä paitsi nykyinen työministeri Lauri Ihalainen on sanonut, että Suomen tulisi olla yritysvastuun edelläkävijä”, Cronberg kertoo.

Ongelma onkin se, että Ihalaisen julkiset lausunnot ovat ristiriidassa hänen ministeriönsä toiminnan kanssa. Ihalainen puhuu yritysvastuun edistämisestä ylevään sävyyn, mutta käytännön toteutus ei näytä kiinnostavan häntä. Juuri siksi tämä aihe on hänelle arka.

Lukuisista haastattelupyynnöistä huolimatta Ihalainen ei suostunut vastaamaan Voiman kysymyksiin. Hän sanoi avustajansa välityksellä, ettei halua kommentoida, koska valtiosihteeri Janne Metsämäki oli jo kertonut ministeriön kannan. Näin työministeri siis piiloutui valtiosihteerinsä selän taakse.

Pöyryn tapaus osoittaa sen, että Ihalaisen aikana YHVAsta on tullut kumileimasin, joka antaa kevyin perustein suuryritykselle eettisen ”sertifikaatin”. Pöyrylle tämä sertifikaatti on kilpailuvaltti.

Vuoden kestäneen väännön voittaja on siis Pöyry. Yritys julkaisi kansainvälisillä sivuillaan lausunnon julkistamisen jälkeen tiedotteen: Suomen työ- ja elinkeinoministeriö ei näe Pöyryn toiminnassa moitittavaa.

Valtiosihteeri Janne Metsämäen mukaan kaikki uutisoivat YHVAn päätöksestä haluamastaan näkökulmasta.

”Esimerkiksi Vihreässä Langassa lausunnosta kirjoitettiin, että ministeriö ripittää Pöyryä”, Metsämäki puolustautuu.

Hän ei kuitenkaan osaa vastata siihen, kuinka moni Pöyryn kanssa liiketoimintaa harkitseva lukee Vihreää Lankaa.

Sen sijaan Pöyry vahvisti Voimalle, että YHVAn antama lausunto oli yritykselle mediavoitto. Muihin kysymyksiin patohankkeesta ja lausunnosta Pöyryn viestinnästä ei haluttu vastata.

Artikkelin taustatutkimus Susanna Kuparinen, Jari Hanska, Teemu Muhonen & Kati Pietarinen. Editointi Teemu Muhonen.

______________

Näin tulvii Mekong

Lokakuu 2010: Mekongin jokikomission tilaama strateginen ympäristöarviointi yhdentoista patohankkeen yhteisvaikutuksista julkaistaan. Arvio on tähän mennessä kattavin Xayaburin padon rakentamista koskeva riippumaton tutkimus. Arvion mukaan Mekongin patojen rakentamista tulisi lykätä vähintään kymmenellä vuodella koska ne vaarantavat miljoonien ihmisten toimeentulon ja ruokaturvan. Suomi osallistui arvion rahoittamiseen.

Huhtikuu 2011: Joen alajuoksulla sijaitsevat Laosin naapurimaat Vietnam, Kambodža ja Thaimaa vaativat lisäselvityksiä suurpadon vaikutuksista. Laos taipuu Mekongin pääuomaan suunnitellun Xayaburin patohankkeen lykkäämiseen. Rakennustyöt jatkuvat tästä huolimatta.

Toukokuu 2011: Laosin hallitus palkkaa Pöyryn tekemään arvion Xayaburi Power Companyn suunnitteleman padon vaikutuksista. Pöyryn tehtävänä on selvittää, täyttävätkö yrityksen suunnitelmat Mekongin jokikomission suositukset.

Kesäkuu 2011: Pöyry kertoo Laosin hallitukselle, että naapurimaita on kuultu riittävästi. Mekongin jokikomissio, kansalaisjärjestöt, paikalliset asukkaat ja naapurimaat ilmoittavat, että kuuleminen ei ole vielä päättynyt eikä tietoa patohankkeen vaikutuksista ole riittävästi.

Elokuu 2011: Pöyryn Laosin hallitukselle toimittama raportti (compliance report) tulee julki. Siitä käy ilmi, että Pöyry on Laosin hallituksen vastaava rakennusvalvontakonsultti Xayaburin patohankkeessa.

Kesäkuu 2012: Viisitoista kansalaisjärjestöä jättää valituksen työ- ja elinkeinoministeriölle Pöyryn ja sen sveitsiläisen tytäryhtiön Pöyry Energy AG:n toiminnasta Laosin patohankkeessa.

Marraskuu 2012: Xayaburin padon peruskivi muurataan. Kaksi päivää myöhemmin Pöyry ilmoittaa virallisesti olevansa patohankkeesta vastaava rakennusvalvontakonsultti, vaikka on tiennyt asiasta ainakin vuoden 2011 elokuusta lähtien. Hankkeen kesto on kahdeksan vuotta.

Kesäkuu 2013: Työ- ja elinkeinoministeriö antaa Pöyryn toiminnasta vapauttavan lausunnon. Lausunnosta käy ilmi, että Pöyry kiistää valituksen sisältämät syytökset. Pöyry mukaan sen tehtävänä ei ole ollut arvioida, onko Laosin hallitus täyttänyt velvollisuutensa muita maita kohtaan. Ympäristö- ja ihmisoikeusvaikutusten osalta Pöyry toteaa ettei se ollut hankkeen suunnittelija tai päätöksentekijä.

Kansalaisjärjestöt vastasivat, että Pöyry on ymmärtänyt valituksen väärin tai yrittää siirtää pois huomion asemastaan patohankkeessa. Lisäksi järjestöt huomauttivat, että Pöyryllä on ollut hankkeen etenemisessä ”huomattava vaikutus” ja Laosin hallitus on patohanketta edistäessään tukeutunut nimenomaan Pöyryn selvityksiin.

Jari Hanska & Kati Pietarinen

______________

Patosanastoa

Xayaburin patoa rakentaa Ch. Karnchang, yksi Thaimaan suurimmista rakennusyhtiöistä, ja sitä rahoittaa kuusi thaimaalaista liikepankkia. 95 prosenttia padon tuottamasta energiasta on tarkoitus myydä Thaimaahan.

Pöyry Oyj on viidelle toimialalle keskittynyt konsultti- ja suunnitteluyhtiö. Pöyryllä on toimipisteitä 49 maassa ja toimiii metsäteollisuuden, energiantuotannon, kuljetuksen, rakentamisen palveluiden sekä vesi- ja ympäristösektorin hankkeissa. Konsernin toimitusjohtaja on sveitsiläinen Alexis Fries ja hallituksen puheenjohtaja Henrik Ehrnrooth.

Mekongin jokikomissio on perustettu Mekong-joen valuma-alueen kestävää hallinnointia varten. Jäseninä ovat joen alajuoksun maat eli Vietnam, Thaimaa, Kambodža ja Laos. Suomi on komission yksi suurimmista rahoittajista. Yli 4 300 kilometriä pitkä Mekong virtaa kuuden maan halki ja on maailman suurin sisävesillä sijaitseva kalastusalue.

OECD:n kansallinen yhteistyöelin on työ- ja elinkeinoministeriön ja yhteiskunta- ja yritysvastuuneuvottelukunnan, YHVAn, yhdessä muodostama toimielin, joka vahtii, noudattavatko suomalaiset yritykset OECD:n ohjeistuksia yritysten eettisistä toimintatavoista.

Jari Hanska

______________

Ihalainen: en kommentoi

Voiman toimituspäällikön Susanna Kuparisen työministeri Lauri Ihalaiselle viimeisen kerran 23. kesäkuuta lähettämät kysymykset, joihin ministeri kieltäytyi vastaamasta:

Hallitusohjelma s. 40

”Hallitus tukee hankkeita yritysvastuuta koskevien kansainvälisten normien ja ohjeistojen vahvistamiseksi ja edistää vastuullisuusnäkökohtien parempaa huomioimista elinkeinopolitiikassa ja julkisissa hankinnoissa. Tavoitteena on suomalaisten yritysten toimiminen edelläkävijänä yritysvastuuasioissa.”

Ministeri Ihalainen korostaa samaa myös työ- ja elinkeinoministeriön nettisivuilla.

Tätä taustamatriisia vasten kysyn seuraavat kysymykset:

1. Mikä status OECD:n kansallisella yhteistyöelimellä ja sen neuvottelukunnalla YHVAlla on valtion yritysetiikan valvonnassa?

2. Miksi neuvottelukunnalla ja yhteistyöelimellä ei ole omaa budjettia? Eräs neuvottelukunnan jäsen kertoi, että hänellä ei ole kritisoitavaa virkamiestyöskentelystä, ja hän itsekin asettui lausunnon taakse. Silti ko. jäsen katsoo, että neuvottelukunta antoi lausuntonsa puutteellisten tietojen pohjalta, koska ei ollut resursseja tutkia. Näetkö tässä ongelmaa?

3. Koetko, että ministeriölle ja ministerille on annettu riittävät työkalut vahtia suomalaisten yritysten etiikkaa?

4. Millä tavalla YHVA ja TEM voisivat vastuuttaa suomalaisia yrityksiä ja valvoa, että ne noudattavat omia eettisiä koodejaan? Millä konkreettisilla keinoilla?

5. YHVAlla ei ole sanktio-oikeutta. Miten valtio voi vaikuttaa suomalaisiin yrityksiin eettisissä kysymyksissä, kuten due diligensin ja ihmisoikeus- ja ympäristöohjeistusten noudattamisessa?

6. Läpinäkyvyys ja avoimuus ovat hallituksen kärkiarvoja. Miksi Pöyry sai salata vastineensa jopa valittajalta? Miksi virkamiesvalmistelu ja siihen liittyvät asiakirjat ovat salaisia?

7. Se estää julkisen ja riippumattoman arvioinnin lopputuloksesta, ja ehkäisee julkista keskustelua, johon YHVA käsittääkseni arvojensa puolesta pyrkii. Oletko samaa vai eri mieltä YHVAn arvoista?

8. Miksi ministeriö ottaa annettuna sellaisen yhtiön vastineen, joka on muun muassa Maailman pankin boikottilistalla lahjonnan vuoksi? Listalle on hankala joutua, siinä on vain viisi yritystä, joista kaksi yhdestä maailman korruptoituneimmasta maasta Laosista, yksi Intiasta, yksi yhdysvalloista ja yksi – Pöyry, Vantaalta Suomesta.

9. Millä tavalla virkamiesvalmistelu valitustapauksissa tehdään? Kuullaanko riippumattomia asiantuntijoita ja tutkijoita, esimerkiksi?

Jos ei:

10. Miksi tyydytään osapuolten kertomuksiin ilman, että niitä tutkitaan tai annetaan arvioitavaksi riippumattomille asiantuntijoille ja tutkijoille?

Esimerkiksi ulkoministeriö omassa lausunnossaan totesi, että se ei annettujen tietojen perusteella voi ottaa kantaa onko OECD-määräyksiä rikottu, koska tiedot ovat riittämättömiä.

Eikö ole kohtuutonta olettaa, että jos edes ulkoministeriö ei pysty esittämään valistunutta kantaa, kuinka esimerkiksi ev.lut kirkon tai Akavan edustaja voisi muodostaa kantansa oman asiantuntemuksensa pohjalta siitä, onko Pöyry oikeassa puolustaessaan omia tutkimuksiaan, tai ovatko kansalaisjärjestöt oikeassa kritisoidessaan niitä?

11. Miksi YHVAn jäsenille sanottiin, että Pöyryn vastine on henkilökohtainen ja salattava? Se estää esimerkiksi kommunikaation oman taustaorganisaation kanssa. Miten se sopii avoimuuspolitiikkaan ja ”avoimeen dialogiin”? Onko tällainen vaatimus edes laillinen?

12. Mikä on ministerin kanta: eikö ennemmin kannattaisi säätää lakeja kuin jättää esimerkiksi ihmisoikeuksien ja ympäristöarvojen noudattaminen vapaaehtoistoiminnaksi, etenkin kun ainoa elin on käytännössä kykenemätön antamaan edes sanktiota.

13. Miksi TEM otti omassa tiedotteessaan Pöyryn toimintaan vielä positiivisemman kannan kuin YHVA?

14. Pöyry käyttää nyt TEM:n kantaa eräänlaisena sertifikaattina nettisivuillaan. Yritys on jättänyt pois lausunnon sisältämän kritiikin. Pöyryn viestinnästä sanottiin Voima-lehden haastattelussa, että lausunto on Pöyrylle mediavoitto. Mitä ministeri ja ministeriö tästä ajattelee, kun prosessi on ollut näin epäselvä?

_______________

Lue myös Susanna Kuparisen artikkeli Pöyry way on askel pois mukavuusalueelta.