Teksti Jari Hanska
Finanssialankeskusliiton toimitusjohtaja Piia-Noora Kauppi ja Tampereen yliopiston journalistiikan vierailuproffa Tuomo Pietiläinen kävivät pörssiomistusten julkisuudesta tiukan väittelyn viime perjantaina.
Hallintarekisteröinnin laajentaminen Suomeen eli arvopaperien omistusten piilottaminen nousi viime perjantaina 8. helmikuuta Helsingissä järjestetyssä Suuressa väittelyillassa debatin aiheeksi. Kauppi haluaa laajentaa hallintarekisterien käytön myös Suomeen. Pietiläinen puolestaan haluaisi pitäytyä avoimessa nykyjärjestelmässä.
Kauppi haikailee Ruotsin mallia, joka tarkoittaa, että arvopaperien, kuten osakkeiden, omistukset julkistetaan vain kerran tai kaksi vuodessa. Suomessa omistukset päivittyvät jokaisena päivänä eli järjestelmä on lähes reaaliaikainen. Näin toimittajilla ja viranomaisilla on mahdollista saada ajantasainen tieto omistuksista.
Kaupin mukaan Ruotsissa ei haikailla Suomen mallin perään.
”Me ollaan kysytty ruotsalaisilta journalisteilta ja ei sieltä tällaista kritiikkiä tule”, Kauppi toteaa.
Mustanmakkaran, maksalaatikon ja homogenoimattoman maidon voimin väittelyyn lähtenyt Pietiläinen ei usko Kaupin väitettä.
”Minkä nimisiltä ruotsalaisilta toimittajilta te olette kysyneet ton asian?”
”No kuule Håkan Perssonilta ja Gunnar Thorvaldsonilta, en muista niitä nimiä”, Kauppi vastaa ironisesti.
Omistusten julkisuuden takaamiseksi Kauppi esittää listaa, jossa määritellään ketkä henkilöt joutuvat poliittisen vaikutusvallan vuoksi julkistamaan omistuksensa jatkuvasti.
”Tällainen lista on olemassa eurooppalaisessa direktiivissä rahanpesun estämisestä. Miksei tähän [arvopaperien omistukseen] voitaisi luoda semmoista”, Kauppi ehdottaa.
”Mun mielestä on väärin, että viranomaiset rupeis yhtäkkiä määräämään siitä, ketkä ovat julkisuuden ja journalistien kannalta tärkeitä ihmisiä, joita pitäisi seurata”, Pietiläinen kritisoi.
Kaupin mukaan nykyinen henkilökohtaisiin arvo-osuustileihin perustuva järjestelmä on jopa 40 prosenttia kalliimpaa kuin hallintarekisterien kautta junailtu omistaminen. Luku kuulostaa korkealta, mutta se on Pietiläisen mukaan suurimmalle osalle sijoittajista mitätön.
”Jos suomalainen tekee osakekauppaa ehkä noin kerran vuodessa, sen selvityskustannuksen hinta on ehkä 20 senttiä”, Pietiläinen laskee.
Yleisö yltyy aplodeihin.
Myös Pietiläinen tuo väittelyyn oman ehdotuksensa. Hän haluaisi nähdä suomalaisen järjestelmän avoimuuden vientituotteena, jota pitäisi markkinoida muualla Euroopassa.
”Valtiovarainministeriön Tuija Taos kertoi aika yllättävän tiedon: Yhdysvalloista on tulossa paineita, että koko Euroopassa siirryttäisi suomalaistyyppiseen omistusten avoimuuteen”, Pietiläinen paljastaa.
Kauppi hämääntyy Pietiläisen avauksesta ja sekoittaa, mitä mallia Finanssialan keskusliitto on markkinoinut Brysselissä.
K: ”Me ollaan ajettu että tämmöinen malli, jossa sijoittaja saa valita, tulisi käyttöön myöskin Euroopassa. Me ollaan viety Euroopan parlamenttiin tällainen muutosesitys, jolla on pyritty nimenomaan siihen, että tää Suomen malli…”
P: ”Mut eihän se ole Suomen malli. Suomen malli on se, joka on läpinäkyvä.”
K: ”Suomalainen malli, joka pitäisi olla, niin se että saa valita eli Ruotsin… Sama systeemi kuin Ruotsissa.”
P: ”Eli se onkin ruotsalainen malli?”
K: ”Kyllä, se mitä finanssiala vie on valinnan mahdollisuutta.”
Väittely päättyy ja yleisön ratkaistavaksi jää kumpi on merkittävämpää: sijoittajan mahdollisuus valita hieman edullisempi hallintarekisteri vai omistusten mahdollisimman suuri avoimuus ja läpinäkyvyys. Molempia kun ei voi saada.
