Kainuun länsiosassa sijaitsevan Paltamon kunnan täystyöllistämiskokeilu vuosina 2009–2013 oli kunnianhimoinen. Se työllisti lähes kaikki kunnan 16–64-vuotiaat.

Kokeilun viimeisenä vuotena työllistetylle maksettiin päivittäisestä 4,5 tunnin työstä 1 050 euroa, joka koostui sosiaaliturvamaksujen yhdistämisestä.

Pitkäkestoinen työllistäminen ja työhönvalmennus kyllä aktivoivat työnhakua, motivoivat työntekoa ja sitouttivat työmarkkinoille, mutta siirtymistä avoimille työmarkkinoille ei tapahtunut sen enempää kuin vertailukunnan Sonkajärven hankkeissa.

Kokeiluun työllistetyistä vain joka seitsemäs, eli 66 henkilöä 404:stä, siirtyi töihin avoimille työmarkkinoille.

Kuitenkin harvat ”pakkotyöhön” pakotetut lähtivät pois kokeilusta, vaikka heille tuli siihen mahdollisuus. Kokeilun alussa työllistetyt kutsuivat hanketta pakkotyöllistämiseksi, mutta kokeilun viimeisenä vuotena useat halusivat jatkaa hankkeessa.

Sama kokemus on myös esimerkiksi työttömien yhdistysten työllistämisyhteisöistä.

Vuoden 2013 alussa kaikille työllistetyille ilmoitettiin, että halukkaat saavat lähteä kokeilusta, jonka osa oli kokenut alussa pakkotyöksi. Vapaaehtoisia lähtijöitä löytyi vain alle 20 henkilöä 250 työllistetystä, selviää raportista Työllisyys, terveys ja hyvinvointi – Paltamon työllistämismallin vaikutusten arviointitutkimus.

Paltamon kokeilu oli poikkeuksellinen täystyöllistämisyritys, varsinkin, jos sitä vertaa vallalla olevaan ”tasapainotyöttömyys-ajatteluun”, joka tarkoittaa sitä, että työttömyyttä siedetään, kunhan inflaatio ei kasva.

Selkokielellä tämä tarkoittaa sitä, että valtio voi sietää hyvinkin korkeaa työttömyysprosenttia. ”Tuottamattomat” ihmiset päätetään pitää reservissä tai ohjata työkyvyttömyyseläkkeelle.

Tosin Paltamossakaan ei kyse ollut varsinaisesti täystyöllisyydestä.

”Puolet porukasta teki päivässä 4,45 tuntia ja sai Saksan malliin noin tonnin kuussa käteen. Työtkään eivät aina oikein täyttäneet monen työllistetyn mielestä muuta kuin oleskelun kriteerit”, sanoo THL:n köyhyystutkija Jouko Karjalainen.

Kuitenkin itse palkkamalli oli Karjalaisen mielestä Paltamon kokeilun kiinnostavin asia terveyshuollon järjestämisen lisäksi.

”Täystyöllisyydestä kun ei ihan oikeasti voi mielestäni puhua, ja työterveyshuoltoa on ollut monessa muussakin hankkeessa”, Karjalainen toteaa.

Aikaisemman sosiaaliturvan varaan perustunut työpalkka on johtanut monenkirjavaan palkkatasoon.

”Nyt jäi kokonaan auki, kuinka kauan tuolla perusteella voi palkan määrittää.”

Karjalaisen mukaan kokeilu ei ollut varsinainen läpimurto tai malli muualle, vaikka se olikin monessa mielessä hyödyllinen:

”Kokeilun suhteellinen halpuus liittyy siihen, että osa työllistetyistä tyytyi osapäivätyöhön. Osa olisi halunnut pidempää päivää tai parempia ansioita.”

Avoimille työmarkkinoille suuntautumisen vähäisyys johtui myös siitä, että moni oli haluton lähtemään työllistämistalolta, jossa työtä tehtiin.

”Joku voisi puhua lukkiutumisilmiöstä”, Karjalainen sanoo.

Loppupäätelmä kokeilun kuluista on hieman epäselvä, vaikka se antaakin osviittaa.

”Kokeilu lisäsi kustannuksia 3,7 miljoonaa euroa vuosina 2009–2012”, Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) tutkija Kari Hämäläinen kertoo.

Noin 4 000 asukkaan Paltamossa kustannukset täystyöllisyydelle olivat noin työllistettyä kohden 5 000 euroa.

Tosin kokeilu ei ollut täysimääräisenä voimassa koko aikaa, vaan täystyöllisyys saavutettiin vasta kokeilun loppuvaiheessa. Täystyöllisyys tarkoittaa noin 4 prosentin työttömyysastetta.

”Vuonna 2012 kokeilun todelliset lisäkustannukset per työllistetty olivat noin 4 800 euroa vuodessa ja per asukas 360 euroa vuodessa”, sanoo VATTin Hämäläinen.

Mitään suoria johtopäätöksiä siitä, mitä kokeilusta seuraisi valtion tasolla, ei voi vetää. Erityisen vaikea on arvioida, miten malli toimisi pääkaupunkiseudulla.

Kari Hämäläinen huomauttaa, että jos kaikki Suomen työttömät työllistettäisiin erikokoisiin työvoimataloihin, se luultavasti vaikuttaisi yleisesti palkkatasoon ja yksityisen sektorin toimintaan.

”En myöskään usko ammattiyhdistysliikkeen innostuvan ansiosidonnaisella työttömyysturvalla olevien jäseniensä ’pakkotyöllistämisestä’”, Hämäläinen tiivistää kokeilun ongelman.

Riitta-Liisa Kokko, Tellervo Nenonen, Tuija Martelin & Seppo Koskinen (toim.): Työllisyys, terveys ja hyvinvointi – Paltamon työllistämismallin vaikutusten arviointitutkimus 2009–2013. Katso raportti.

Lue myös Voimassa 10/2013 julkaistu haastattelu Paula Risikosta: Risuja, prkl. Osallistavasta sosiaaliturvasta voi lukea lisää artikkelista Osallistu… tai kuole nälkään.