Geeniruokakeskustelussa on tavallista antaa suurelle yleisölle tietämättömän ja herkkänahkaisen pelkurin osa: geeniruokaan kriittisesti tai varovaisesti suhtautuvalla enemmistöllä on vain pelkoja.

Sen sijaan siihen myönteisesti suhtautuvilla “asiantuntijoilla”, viranomaisilla, poliitikoilla ja yhtiömiehillä on tietoa. He ovat realisteja, kantavat vastuuta talouselämämme kilpailukyvystä, katsovat rohkeasti tulevaisuuteen ja ottavat uuden teknologian haasteen vastaan.

Kaikkia ihmisiä koskettavaa terveysriskiä ei oikeasti ole olemassa. Siksi geeniteknologian vastustus kuuluisi varsinaisesti vain pienelle vähemmistölle: ”viherpiipertäjille”, ”hipeille” ja idealisteille.

Todellisuudessa geeniruokaan vieroksuvasti suhtautuva suuri enemmistö koostuu realisteista. Heitä ei vaivaa tiedeidealismi ja he ymmärtävät, ettei kaikkien asiantuntijoiden väitteisiin voi luottaa. He tajuavat enemmän tai vähemmän selkeästi, että geeniruoan markkinoijien turvallisuusväitteet voivat olla pelkkää propagandaa.

Geenimanipulaation seurauksia koskevan tiedon tuotanto on lukuisilla tavoin vääristynyt. Tutkimukset jonkin yhtiön uuden geenilajikkeen terveysvaikutuksista ovat useimmiten yhtiön itsensä tekemiä. Ne ovat lisäksi salaisia, joten ulkopuoliset asiantuntijat eivät pääse niitä arvioimaan. Tieto lajikkeiden turvallisuudesta perustuu siis vain uskoon ja auktoriteettiin. Tällaista tietoa on yleensä pidetty tieteellisen tiedon vastakohtana.

Toisaalta meillä on runsaasti yleistä tieteellistä tietoa siitä, miten johonkin eliölajiin siirretty vieras geeni vaikuttaa: yksi geeni ei vaikuta vain yhteen eliön ominaisuuteen vaan moniin. Vaikutukset ovat riippuvaisia muista solussa olevista geeneistä. Näin ollen geenimanipulaatiolla voi olla lukuisia arvaamattomia seurausvaikutuksia, jotka selviävät vain pitkäaikaisilla tutkimuksilla. Lisää haitallisia vaikutuksia voi tulla siitä, että geenimanipulaation tekniikka vaurioittaa usein koko geenistöä.

Lisäksi silloin kun muutkin kuin yhtiöiden miehet ovat päässeet tekemään tutkimuksia geeniruoasta lukuisia haittavaikutuksia on havaittu: myrkytyksiä, immuunijärjestelmän heikentymistä, vakavia allergioita, elinten kasvuhäiriöitä ja syöpää.

Geeniruoan laaja tuotanto USA:ssa ja muutamissa muissa maissa ei perustu tietoon sen turvallisuudesta, vaan sellaiseen rakenteelliseen korruptioon, joka on tyypillistä rikkaille maille. Ratkaisevaa oli se, että USA:n elintarvikevirastoon FDA:han solutettiin Monsantolta tukea saavien poliitikkojen myötävaikutuksella Monsanton miehillä. Näin viraston geeniruoalle kriittiset äänet saatiin vaiennettua.

Geenimanipulaation eteneminen perustuu myös naiiviin tiedeidealismiin, jota esiintyy tiedemiesten, tiedetoimittajien ja myös tavallisten ihmisten keskuudessa. Heidän epäpoliittiseen maailmankuvaansa ei sovi se, että vallan likainen koura tarttuu aika ajoittain tieteen soihtuun. Siksi he sivuuttavat järjestelmällisesti suurten yhtiöiden ja muiden vallanpitäjien harjoittaman tiedemanipuloinnin.

Tästä joukosta Monsanto ja kumppanit saavat arvokkaan huutokuoron, joka leimaa geenimanipulaation kritiikin epätieteelliseksi.

Monsanton, Novartiksen ja muiden geeniyhtiöiden johdossa ei sen sijaan ole naiiveja idealisteja. Nämä ihmiset tietävät geeniruoan riskit, mutta eivät kyynikkoina välitä niistä: viis terveydestä ja ympäristöstä, jos vain rahaa tulvii yhtiön kirstuihin. Ja elleivät he jo valmiiksi ole kyynikoita, modernin yhtiön luonne pakottaa heidät toimimaan täysin kyynisesti.

Nimittäin jos yhtiö olisi ihminen, psykologit luokittelisivat hänet ilman muuta vakavasti häiriintyneeksi sosiopaatiksi, jolle muut ihmiset ovat vain välineitä oman edun tavoitteluun ja joka on valmis täysin kylmästi, ilman tunteen häivähdystäkään manipuloimaan ja vahingoittamaan läheisiään ja muita ihmisiä.

Jos Monsantoa ja kumppaneita johtavat ihmiset uskoisivat itse omaan propagandaansa geeniruoan vaarattomuudesta, he eivät pyrkisi kaikin keinoin estämään geeniruoan vaikutuksia koskevia tutkimuksia.

Yhdysvalloissa on käynnissä suurimittakaavainen koe, jossa valtaosa väestöstä on altistettu geenisoijalle, -maissille ja -rapsille. Tämän altistuksen vaikutuksia ei voi kuitenkaan tutkia, koska altistuneita ei voi erottaa altistumattomista. Tämä taas johtuu siitä, että Monsanto-yhtiö on toistaiseksi onnistunut estämään geeniruoan merkitsemisen syytämällä miljoonia aggressiiviseen kampanjointiin ja lobbaukseen.

Viime kuukausina paljon huomiota herättänyt ”Monsanton suojelulaki” osoittaa myös, miten vähän Monsanton johto uskoo itse väitteisiinsä tuotteidensa turvallisuudesta. Kyse on USA:n kongressin maaliskuussa hyväksymän 235 sivua ja 3004 pykälää sisältävän budjettilain pykälästä 735. Monet lain hyväksyneet senaattorit ja kongressiedustajat eivät edes tienneet tästä pykälämereen upotetusta säädöksestä. Pykälän lakiin ujuttanut senaattori Roy Blunt kirjoitti sen yhdessä Monsanto-yhtiön kanssa.

Hyvin vaikeatajuisella lakikielellä kirjoitettu pykälä tarkoittaa käytännössä sitä, että oikeusistuimet eivät voi estää geenimuunneltujen siementen myyntiä tai kylvämistä, vaikka niiden todettaisiin aiheuttavan vakavia sairauksia.

Seuraavassa vielä yksi esimerkki siitä, kuinka Monsanton omassa piirissä geeniruoan riskit kyllä tiedetään: vuonna 1999 brittiläinen laatulehti The Independent raportoi, että Monsanton tehtaan työmaaruokalassa oli kyltti, jossa luki: ”Niin pitkälle kuin mahdollista geenisoija ja geenimaissi on poistettu kaikista ruoista, joita tarjotaan ravintolassamme. Olemme tehneet nämä toimenpiteet varmistaaksemme, että te asiakkaat voitte luottaa ruokaan, jota tarjoilemme.”

Teksti perustuu Olli Tammilehdon puheeseen, jonka hän piti viime lauantaina Helsingissä Monsantoa ja geeniruokaa vastustaneessa mielenosoituksessa. Katso myös Fifin kuvareportaasi Kuvissa: Mitä sinä haluat syödä? mielenosoituksesta.

Olli Tammilehto on vapaa tutkija ja tietokirjailija, jonka uusin kirja on Kylmä suihku, Ilmastokatastrofin torjunta ja nopea yhteiskunnallinen muutos. Mutta kahden pienen lapsen isänä nämä viralliset roolit usein unohtuvat, ja hän on ennen kaikkea epävirallisen talouden iskurityöläinen.