Tänä keväänä Berliinissä kuohuu.

Kaupunkia halkovan Spreejoen rannalle rakennetaan tornitaloa, jonka asuntojen neliöhinnat ovat päätä huimaavia. Niin ovat näkymätkin.

Uuden talon edessä sijaitsee East Side Gallery -nimellä tunnettu 1,3 kilometrin mittainen pätkä historiallisesta Berliinin muurista, jonka ympäri maailmaa tulleet taiteilijat ovat koristelleet. Tästä pätkästä haluttiin tänä keväänä purkaa kymmeniä metrejä rakenteilla olevan luksustalon pihan ajoväylän takia.

Muuri erotti Länsi-Berliinin Itä-Berliinistä ja sitä ympäröivästä Saksan demokraattisesta tasavallasta vuosina 1961–1989. Tänä aikana muurilla kuoli 136 ihmistä, heistä suurin osa länteen yrittäneitä loikkareita.

Loput 155 kilometrin mittaisesta muurista on purettu pikku hiljaa Saksojen yhdistymisen jälkeen.

Nobelin rauhanpalkinnon saanut Länsi-Saksan liittokansleri Willy Brandt kutsui sitä aikoinaan ”häpeän muuriksi”.

”Tämä on vapauden muistomerkki”, sanoo Berliinin muuria koristellut taiteilija Thierry Noir, joka on tänä keväänä osallistunut moniin mielenosoituksiin muurin vierellä. Hänen jo 1980-luvulla muuriin maalaamansa värikkäät jättiläispäät riisuivat muurista turhan arvokkuuden ja tekivät siitä jopa naurettavan.

”Kun muutin Ranskasta Berliiniin 1980-luvulla, muuri symboloi lännelle vihaa ja idälle fasismia. Kaikille se symboloi sotaa. Mutta East Side Gallery on rauhan ja rakkauden muistomerkki.”

Mielenosoitukset pakottivat Berliinin kaupungin osittaiseen kompromissiin: aiotun 22 metrin sijaan muurista purettiin maaliskuussa 12 metriä. Puretun pätkän kohdalla oli tanskalaisten taiteilijoiden Karina Bjerregaardin ja Lotte Haubardin teos ”Himlen over Berlin”.

Se on liikaa Noirille ja muille mielenosoittajille. Tornitaloa rakennetaan vanhan muurin keskivyöhykkeelle, kohdalle, jossa neljätoista ihmistä menetti kylmän sodan aikana henkensä. Muutamat juuri tämän muurin kohdan uhreista olivat Spreejokeen hukkuneita lapsia: lännen puolelta joki koukkasi ei-kenenkään-maalle, ja virta vei vedessä leikkivät lapset. Pelastajien ei sallittu mennä apuun.

”Tuohon ei saisi rakentaa asuntoja. Siinä on kuollut ihmisiä. Se luksustalo on häpeällinen, eikä tämä muurinpätkä.”

”Herra Gorbatshov, repikää tuo muuri”, huusi USA:n presidentti Ronald Reagan Länsi-Berliinin-vierailullaan kesällä 1987.

Yhdysvaltalaisia tukijoita on myös nykyprotesteissa: Baywatch- ja Ritari Ässä -tähti David Hasselhoff kiipesi maaliskuussa East Side Gallerylle ja osallistui mielenosoituksiin. ”The Hoff” konsertoi muurilla jo vuonna 1989, jolloin hän lauloi biisin Looking for Freedom. Siitä tuli itäpuolella kulttiklassikko.

”Muuri on tärkeä monille tuhansille ihmisille. Se on sinnikkyyden ja rauhan muistomerkki, ja se on myös hautamuistomerkki”, Hasselhoff kommentoi lehdistötilaisuudessa.

Thierry Noir on the Hoffin visiitistä innoissaan:

”Hasselhoff teki oikein! Hän ymmärtää miten tärkeä tämä muuri on. Hänen takiaan paikalle tuli tv-kameroita kaikkialta maailmasta. Voi kun kaikki saksalaisetkin ymmärtäisivät tämän.”

Muuri pitää säilyttää myös turisteja varten, Noir toteaa.

”Muuri kertoo omaa tarinaansa. Ei Berliinin muuri ole maailman vaarallisin muuri eikä viimeisin. Kalifornian ja Meksikon muuri ovat vain piikkilankaa, mutta sen liepeillä autiomaassa saattaa yhdessä yössä kuolla yhtä paljon ihmisiä kuin mitä Berliinin muurilla kuoli koko sen olemassaolon aikana. Ja Israelin muurit ovat varmasti synkempiä.”