Osa artikkelista on julkaistu Voimassa 2/2012.

Yli tuhannen neliön marketit kattavat Suomen päivittäistavaramarkkinoista lähes 65 prosenttia. Vuonna 2010 Suomessa marketteja oli 3 351 kappaletta, niistä hypermarketteja on 141.

Ingvar Palménin kuvailu suomalaisesta lauantaipäivästä kuulostaa kauhealta: mennään autolla automarkettiin ostoksille, sitten käydään syömässä ja vietetään koko päivä marketissa.

Ingvar ja hänen veljensä Stig pitävät Vantaan Nikinmäessä Palménin pientä, mutta viihtyisää ruokakauppaa. Toisinaan on säpinää, mutta välillä 15 kilometrin päässä sijaitseva Jumbon kauppakeskus hiljentää kaupan. Palménin kauppa ja sen kauppiasveljekset ovat pääosassa Paula Korvan ohjaamassa dokumenttielokuvassa Hypermarket Nation.

Paula Korva selittää törmänneensä elokuvansa aiheeseen, kun oli ystävänsä muuttoapuna Pohjois-Helsingissä. Muuttoauto piti kesken kaiken mennä siirtämään, kun naapuri odotti sen takana citymaasturillaan ja tuli huutamaan muuttajien tukkivan tien.

”Kun naapuri pääsi autolla kolmen metrin matkan ovelleen, hän kantoi Jumbon kauppakeskuksen Citymarketista tekemänsä ostoskassit sisälle. Mietin, että näinkö naapurit nykyään kohtaavat toisensa.”

Kaupunginosissa ei enää ole omia lähikauppoja, vaan ostokset on tehtävä hypermarketeissa, jonne on matkustettava autolla.

”Yhteisöllisyys rapistuu. En ymmärrä, miten isojen ketjujen annetaan rakentaa yhä isompia kauppakeskittymiä. Kuluttajilta ei kysytä, että minkälaisissa kaupoissa he todella haluaisivat käydä.”

Korva sanoo, ettei hänen mielestään vastuuta pidä sälyttää ainoastaan kuluttajien niskoille. ”Esimerkiksi Tanskassa taajamien ulkopuolelle ei saa rakentaa muuta kuin tilaa vieviä erikoiskauppoja kuten huonekalukauppoja. Taajamiinkaan ei saa rakentaa yli 3 500 neliön kauppoja.”

Korva sanoo, ettei hypermarkettien olemassaoloa pidä ajatella luonnonvoimana, jota ei voisi vastustaa. ”Ohjataanhan lainsäädännöllä ja verotuksella ihmisiä muutenkin terveempien elämäntapojen pariin.”

S-ryhmä ja K-kaupat pitävät hallussaan lähes 80 prosenttia päivittäistavarakaupasta. Korvaa ihmetyttää, miten ne ovat saaneet rakentaa hallejaan niin vapaasti ympäri Suomea. Korva taivastelee myös propagandaa, jota kauppojen edustajat saavat läpi.

”Keskon johtaja Matti Halmesmäki kirjoitti Helsingin Sanomissa mielipidekirjoituksen, jossa hän väitti, että kauppakeskukset aiheuttavat vain vähän ylimääräistä autoilua. Hänen mukaansa ostokset hoidetaan tehokkaasti työmatkojen yhteydessä. Kirjoituksen jälkeen tutkijoilta tuli vastine, että höpölöpön. Neljä viidestä kauppamatkasta ajetaan edestakaisin kotiovelta. Miten Halmesmäellä voi olla pokkaa väittää muuta?”

Korva sanoo, että tietenkin kauppiaat säästävät kuljetuskustannuksissa, kun tavaramassat kuljetetaan yhteen halliin. Mutta se, että ihmisten on pakko hoitaa ruokaostoksensa jättimarketeissa, samalla ohjataan ihmisten ajankäyttöä. ”Eivätkä kauppakeskusten tilat ole samalla tavalla julkisia kuin torit.”

Kauppoihin ja kauppakeskuksiin houkutellaan spektaakkelinomaisuudella, ”Euroopan suurin Prisma” -mainoksilla. ”Ihmiset menevät ihmettelemään uutuuksia. On ehkä hankala hahmottaa, että omilla teoilla on vaikutusta. Jos haluaa, että kävelymatkan päässä oleva lähikauppa säilyy, siellä pitää käydä ostoksilla, eikä autoilla markettiin.”

Palménin kaupan lähelle ollaan rakentamassa Citymarketia, eikä ole tietoa, miten kyläkaupalle käy. ”Stigu ja Jonne ovat jäämässä muutaman vuoden päästä eläkkeelle, eivätkä ilmeisesti heidän lapsensa ole kauppaa jatkamassa. Mutta eihän sitä tiedä, vaikka kauppa jatkuisikin.”

Pikkukauppojen, luomupuotien ja maatilatorien uutta tulemista Korva pitää vain pääkaupunkiseudun innostuksena.

”Olen asiassa vähän pessimistinen, on hienoa, että luomupuoteja on tullut, mutta voivat pärjätä vain Helsingin Kalliossa ja keskustassa. Valitettavasti muu Suomi tuntuu kulkevan aivan päinvastaiseen suuntaan. Kehitys pitäisi saada suuremmassa mittakaavassa käännettyä.”

Paula Korvan Hypermarket Nation Tampereen elokuvajuhlilla kotimaisen kilpailun sarjassa, 7.–11.3. www.tamperefilmfestival.fi