Senegalin uusi hallitus perui toukokuun alussa kalastuslisenssit 29 ulkomaiselta troolialukselta. Viikkoa aiemmin myös naapurimaa Mauritania lakkautti ulkomaisten troolareiden kalastusoikeuksia aluevesillään.



Senegalin kalastusministeri Pape Dioufin tekemä päätös on vastaus kansan kasvaneeseen tyytymättömyyteen sekä liikakalastusta kohtaan että edellisen hallinnon korruptoituneeseen tapaan myydä lisenssejä ulkomaisille yhtiöille. Päätöksen toivotaan rauhoittelevan paikallisia kalastajia, jotka uhkasivat keväällä 2011 hallitusta suorilla toimilla.

Vuoden ajan Senegalin pienkalastajat ovat järjestäneet suurimmillaan 10 000 hengen kokoisia mielenosoituksia. Kalastajajärjestöjen johtajat uhkasivat, että kalastajat häätävät ulkomaiset troolarit aluevesiltään omin käsin, ellei hallitus lakkauta kalastussopimuksia.

Kalastussektori työllistää 12-miljoonaisen väestön Senegalissa arviolta 600 000 tuhatta, Greenpeacen arvion mukaan kaikki väliportaat mukaan laskien jopa miljoona ihmistä.

Kalastuslupansa menettäneet 10 000 tonnin kokoiset jättitroolarit ovat rekisteröityneet muun muassa Venäjän, Liettuan, Marokon, Ukrainan, Mauritiuksen, Kiinan ja Belizen lipuilla. Troolialukset käyttävät saalistuksessa satelliittia avukseen ja saattavat pyytää ja käsitellä yhdessä päivässä 200–250 tonnia kalaa. Määrä vastaa FAO:n mukaan vähintään 9 000 senegalilaisen vuosittaista kalankulutusta.

Paikallisten 30-jalan mittaiset käsin rakennetut puuveneet pyytävät vain muutaman tonnin kalaa vuodessa rannikkoalueilta.



Ulkomaisten troolarien tyhjentämä meri pakottaa paikalliset kalastajat suuntaamaan entistä pidemmälle avomerelle. Saaliiksi jää entistä pienempi ja ruotoisempi kala. Senegalissa nälkä kasvaa: yhä useammat perheet syövät enää vain kerran tai kaksi päivässä, ja yhä harvempi kalastajaperheen lapsi pääsee kouluun.



Greenpeacen Arctic Sunrise -alus on partioinut Senegalin ja Mauritanian edustalla muutaman kuukauden ajan. Suurin osa Greenpeacen havaitsemista troolareista oli eurooppalaisia: kolmasosa oli rekisteröity eurooppalaisella lipulla ja noin 90 prosenttia oli yhdistettävissä Eurooppaan esimerkiksi emoyhtiön kautta.

“Tämän kaltaiset kalastussopimukset ovat suora uhka miljoonien senegalilaisten työllisyydelle ja ruokaturvalle”, Greenpeacen merikampanjoitsija Raoul Monsembula sanoo. 


Länsi-Afrikan kalakannat ovat olleet jo vuosikymmenien ajan pääosin eurooppalaisten, sekä myös aasialaisten ja venäläisten tehotroolareiden ylikalastamia. Vuonna 2006 Senegalin ja EU:n kahdenvälinen kalastussopimus lakkautettiin, kun Senegalin kalakannat olivat romahtaneet. Samaan aikaan siirtolaisuus kohti Kanarian lomasaaria yli kuusinkertaistui vuodessa.

Kymmenet yksityiset toimijat kuitenkin ovat jatkaneet kalanpyyntiä. Yksityisten kalastussopimusten lisäksi aiempi – Senegalia 12 vuotta hallinneen Abdoulaye Waden – korruptoitunut hallinto solmin salaisia sopimuksia muun muassa Ukrainan, Georgian ja Venäjän kanssa, jolloin rahat menivät suoraan hallituksen liiveihin. Aluevesillä on myös kalastettu laittomasti ilman minkäänlaisia sopimuksia.



Tällä hetkellä EU:n suurin, 86 miljoonan euron kahdenvälinen kalastussopimus on solmittu Senegalin naapurimaahan Mauritaniaan. Sopimus umpeutuu heinäkuun viimeinen päivä, eikä jatkosta ole varmuutta. EU:n toiseksi suurin kahdenvälinen kalastussopimus on arvoltaan 7,5 miljoonaa euroa epävakaassa Guinea-Bissaussa.
 Ruokakriisin syventyessä Senegalissa nähtiin presidentin vaalien aikaan tammi–maaliskuussa mittavia mielenosoituksia, joissa kuoli kuusi ihmistä. Senegalin uusi presidentti Macky Sallin johtama hallinto vaati aluksia myös tyhjentämään saaliinsa maan pääkaupunkiin Dakarin satamaan ennen Senegalin aluevesiltä poistumista.

Vielä ei ole tietoa kuinka pitkään yksityisten kalastussopimusten kumoaminen Senegalissa kestää. Päätös antaa paljon toivoa, että Afrikan maissa kehittyisi uusi, luonnonvaroistaan välittävä vallan sukupolvi, joka asettaa kansan hyvinvoinnin pienen eliitin yltäkylläisyyden edelle.

Lue myös: EU kalavarkaissa (Voima 3/2011), Kuvissa: Kalastus on julmaa kauppaa (Fifi 24.3.2011)
 & Somalian kaksi piratismia (Voima 6/2009).