big_fimage.jpg

Näkökulma: Saamelaisopetukseen tarvitaan kulttuurisensitiivisyyttä

Teksti Pigga Keskitalo

”Länsimainen koulukulttuuri hallitsee saamelaiskoulujen opetusta”, Pigga Keskitalo kirjoittaa. Hänen tutkimuksensa ydin kietoutuu kysymyksiin alkuperäiskansan asemasta, kielestä ja kulttuurista koulutuksessa. Myös Suomessa on tarpeellista kehittää saamelaisten koulutustilannetta ja luoda oma monikulttuurisen kontekstin huomioiva opetussuunnitelma.

Norjassa on oma saamelaiskoulujärjestelmä ja saamelainen opetussuunnitelma valtakunnallisen norjalaisen koululaitoksen ja opetussuunnitelman lisäksi. Suomessa vastaavaa saamelaista koululaitosta ei ole, vaan saamelaiset seuraavat valtakunnallista suomalaista koulujärjestelmää opetussuunnitelmineen kunnallisessa itsehallinnossa.

Saamelaiskoulun tulisi huomioida oppilas eri tavoin kuin valtaväestöön kuuluvan koulun oppilas. Nykyisellään koulun aikataulu, tila-, paikka- ja tietokäsitys vieraannuttavat saamelaisoppilaat oman kulttuurinsa lähtökohdista. Koulun tehtävänä olisikin ottaa keskiöön saamelainen maailmankuva ja saamelainen lähtökohta entistä enemmän koulun sisältöihin ja opetussuunnitelman tekstin sekä koulun arjen käytännön toteutuksessa. Saamelaisen koulun tulisi kiinnittää huomiota tiedonhankintatapoihin.

Saamelaiskoulun lähtökohtana on assimilaation historia, politiikka, länsimaisen koulukulttuurin vaikutus ja saamelaiskoulun moninaiset ja kollektiiviset piirteet. Saamelaiskoulu näyttää kehittäneen oman koulukulttuurin valtakulttuurin ja saamelaiskoulutuksen rajapinnoille. Tutkimukseni mukaan saamelaiskoulussa on kehittämistarpeita tätä taustaa vasten.

Miten kulttuurisensitiivistä koulua tulisi kehittää? Kulttuurisensitiivisyydellä tarkoitetaan sitä, että koulu toimii paikallisen kulttuurin ja oppilaiden taustojen arvojen ja lähtökohtien mukaisesti. Ongelma yleismaailmallisesti on pysyttäytyminen perinteisessä koulun tavassa järjestää opetus ainejakoisuuden, lukujärjestyksien ja luokkahuoneiden varaan. Vastaus onkin länsimaisen kasvatuksen perinteen ja alkuperäiskansakoulutuskysymysten diskurssien yhteensovittamisessa.

Makrotasoa tulisi kehittää, jotta mikrotaso koulussa voisi vapautua normatiivisuudesta. Yksi keino on koulutuksen itsemääräämisen lisääminen sekä yhteiskunnan ja koulun kielipolitiikan nostaminen keskiöön. Vaikeus kielenoppimisessa ei näytä olevan monikielisyydessä, mikäli kielen oppimiseen ja sen esillä oloon ja merkityksellisyyteen panostetaan.

Päivät tutkimuskouluissa noudattivat seuraavaa esimerkkiä:

Koulu alkaa kello 8.30. Oppilaat saapuvat ulkoa, riisuvat ulkovaatteet luokan ulkopuolella olevaan pitkään naulakkoon ja odottavat, kunnes opettaja avaa avaimella luokan oven. Ensimmäisenä otetaan tuolit pulpetilta. Sitten seuraa aamurukous ja muut aamutoimet. Oppitunnilla ollaan joko oman pöydän ääressä tai ryhmäpöydän luona. Työskennellään joko koko luokan kesken tai yksin. Opettaja opettaa taululla. Välitunnit seuraavat jokaista 45 minuutin pituista oppituntia.

Kyseinen esimerkki ilmentää perinteisen koulukulttuurin rituaalia. Tämä tarkoittaa käytännössä esimerkiksi jonottamista lukittujen ovien takana. Koulun aikataulutukset, koulun seinien sisäpuolella oleminen ja auktoriteetin kuunteleminen tuottavat saamelaisoppilaille toiseutta ja koulukulttuurille ominaisten rituaalien omaksumista.

Tarkastelin Norjan Koutokeinossa toimivan saamelaisen korkea-asteen oppilaitoksen rahoittamassa väitöskirjatutkimuksessani saamelaisopetusta määrittäviä piirteitä, saamelaiskoulua järjestelmänä ja saamelaisopetussuunnitelman kehitystä ja sisältöä saamelaisten alkuperäiskansastatuksen ja -politiikan puitteissa. Tutkimustulokseni ovat sovellettavissa Suomeen.

Tutkimustuloksissa tarkastelin koulun tila- ja paikkakäsitystä visuaalisen oppimisympäristön, luokkahuoneiden fyysisen muodon ja koulun sijainnin kautta. Myös käytössä olleet lukujärjestykset ja koulun työtavat olivat mielenkiinnon kohteina.

Nämä tekijät määritellään usein tekijöiksi, joiden avulla koulun käytännön arkea voi helposti muuttaa perinteisestä koulukulttuurista poikkeavaan avoimemman oppimiskäsityksen suuntaan. Saamelaisopetuksen kulttuurisia erityispiirteitä tarkastelin koulun rituaaleihin ja opetuksen kehittämisnäkökulmiin pohjautuen.

Peilasin myös saamelaisopetuksen kielellisiä erityispiirteitä kielisosiologiseen näkökulmaan verraten. Tutkimuksessani tuodaan esiin välittäviä rakenteita, jossa voidaan yhdistää saamelainen maailmankuva, arvot ja lähtökohdat saamelaiskoulun opetukseen. Saamelaiskoulu näyttäytyy rajan, välitilan, inkluusion, vallan ja dekolonisaation käsitteiden kautta. Tutkimuksen johtopäätökset ovat spiraalimaisesti yhteydessä alkuperäiskansojen kokeman assimilaation historiaan, koulun yleismaailmalliseen tehtävään ja saamelaisten asemaan kansallisvaltiossa.

Pigga Keskitalo työskentelee 1. amanuenssina Sámi allaskuvlassa (Sámi University College) Norjan Koutokeinossa opettajainkoulutuksen parissa. Hänen väitöskirjansa Saamelaiskoulun kulttuurisensitiivisyyttä etsimässä kasvatusantropologian keinoin tarkastettiin Lapin yliopistossa 8. lokakuuta 2010.

Kommentoi Facebookissa
Antropos-seminaari
Helsinki liikkuu