Miten öljyn hinta vaikuttaa talouden kehitykseen?

Teksti Rauli Partanen

Öljyn korkean hinnan väitetään haittaavan talouskasvua. Miksi näin? Yksittäisten tekijöiden osoittaminen on hankalaa, sillä öljyn hinnalla on monia mekanismeja, joilla se vaikuttaa talouden kehitykseen. Nämä mekanismit myös kertautuvat ja voimistavat kokonaisvaikutusta huomattavasti.

Elämme maailmassa, jota pyörittää öljy. Maailman nykyisenkaltaisen talousjärjestelmän aikana talouskasvu ja sen avulla luotu hyvinvointi ja elintaso ovat kulkeneet käsi kädessä maailman energiankäytön kanssa.

Tämä johtuu siitä, että mitään ei tapahdu, jos ei ole ensin energiaa tapahtuman aikaansaamiseksi. Vasta fossiilisten polttoaineiden löytymisen myötä ihmiskunnan energiankäyttö on räjähtänyt ja mahdollistanut nykyisen, joskus turhauttavankin monimutkaisen yhteiskuntamme.

Länsimaisella ihmisellä on jopa satojen ihmisten työpanosta vastaava määrä ”energiaorjia” käytössään polttoaineiden ja sähkön muodossa, ja olemme tulleet näistä sekä yksilöinä että yhteiskuntana täysin riippuvaisiksi. Tämän riippuvaisuuden voi hahmottaa kuvittelemalla hetken tilannetta, jossa esimerkiksi liikenteen polttoaineet otettaisiin pois käytöstämme, tai sähköt katkeaisivat pysyvästi. Kaaos olisi melkoinen.

Noin kolmannes maailman käyttämästä primaarienergiasta on öljyä, eli se on suurin yksittäinen energianlähteemme, heti sen perässä tulevat hiili ja maakaasu. Fossiiliset energianlähteet vastaavat yhdessä noin 80 prosenttia maailman primaarienergiasta. Lisäksi lähes kaikkien muiden energianlähteiden käyttöönotto ja hyödyntäminen ovat tavalla tai toisella riippuvaisia öljyn käytöstä.

Jotta hiilikaivoksesta saadaan hiili käytettäväksi, täytyy se ensin louhia ja kuljettaa voimalaan. Samaten esimerkiksi tuuli- ja vesivoimaloiden rakentaminen ja materiaalihankinnat ovat riippuvaisia öljystä. Tämä johtuu siitä, että lähes kaikki kalusto ja logistiikka toimii nykyisin öljyn jalosteilla.

Öljyn kokonaistuotannon lisääntyminen tavanomaisen raakaöljyn tuotantohuipun jälkeen (vuonna 2006) on ollut varsin vaisua öljyn satojen prosenttien hinnannoususta huolimatta. Tämä johtuu sekä kysynnän että tuotannon joustavuuden puuttumisesta. Yhteiskunnan logistiikan polttoaineen ja sitä tukevan infrastruktuurin vaihtaminen vie vuosikymmeniä, ja toisaalta epätavanomaisen öljyn ja vaihtoehtoisten polttoaineiden tuotannon kasvattaminen on sekin sekä hidasta että kallista.

Esimerkiksi, mikäli perheellä ei ole bensan kalliin hinnan takia varaa ajaa vanhalla paljon kuluttavalla autollaan, heillä ei ole myöskään varaa vaihtaa sitä uuteen vähän kuluttavaan autoon tai muuttaa lähemmäs kaupunkia joukkoliikenteen piiriin. Perhe onkin pakotettu tinkimään muusta kulutuksestaan ja jatkamaan ajoa vanhalla autollaan.

Vaikka julkisuudessa on ollut puhetta energiankäytön kasvun ja talouskasvun irtikytkemisestä, ei meillä ole juurikaan todisteita siitä, että tämä olisi pienehköä hienosäätöä lukuun ottamatta mahdollista. Öljynkäytön tehostaminen eli käytön vähentäminen samalla kun talous yhä kasvaa, ei tarkoita sitä että olisimme vähemmän riippuvaisia öljystä, vaikka tämä fantasia helposti tuleekin mieleen. Päinvastoin, öljy kannattelee harteillaan yhä suurempaa joukkoa aktiviteetteja, ja mikäli öljy poistetaan, romahtaa aina vaan suurempi osa järjestelmäämme. Olemme enemmän riippuvaisia, mutta pienemmästä määrästä, joka on tietysti lohtu sinänsä.


Ruoan hinnat ovat seuranneet öljyn hintoja historiallisesti liikuttavalla uskollisuudella. Tehomaatalous ja siten valtaosa maailman ruoan tuotannosta on koneilla ja lannoitteilla tapahtuvaa toimintaa, jonka kustannukset nousevat öljyn hinnan noustessa. Typpi-lannoitteet ja torjunta-aineet valmistetaan usein maakaasusta, ja fosforia louhitaan kaivoksissa polttomoottori-käyttöisellä kalustolla. Ravinnoksi kelpaavia kaloreita laitetaan myös autojen tankkeihin rikkaissa maissa. Länsimaisten ihmisten on sanottu käyttävän keskimäärin 5–10 kaloria pääosin fossiilista energiaa jokaista syötyä kaloria kohden.

Lisäksi noin 95 prosenttia kaikista kuluttamistamme hyödykkeistä on tavalla tai toisella sidoksissa öljyyn joko kuljetusten, materiaalien, raaka-aineiden tai tuotantotapojen välityksellä. Niinpä öljyn hinta vaikuttaa käytännössä kaiken ostamamme hintaan, johonkin enemmän, johonkin vähemmän. Niinpä kun öljyn hinta nousee, se aiheuttaa nostopaineita lähes kaikkiin hintoihin, mutta ei nosta vastaavasti useimpien meidän palkkoja, öljysheikkejä ja öljy-yhtiöiden osakkaita ja johtajia lukuun ottamatta.

Kun öljyn hinta nousee, kotitaloudet ja yritykset joutuvat maksamaan välttämättömyyksistään (ruoka, energia) enemmän. Tällöin niille jää vähemmän rahaa niin sanottuun vapaa-ehtoiseen kuluttamiseen tai investointeihin. Näistä ravintola-palvelut, kaukomatkailu ja muu luksus karsiutuvat yleensä ensimmäisinä. Tämä kehitys puolestaan näkyy vapaa-ehtoisesta kulutuksesta riippuvaisten yritysten tuloksessa: ne vähentävät työvoimaa, lykkäävät investointeja tai ajautuvat rahoitusvaikeuksiin. Työvoiman ja investointien väheneminen näkyy kansalaisten ja muiden yritysten ostovoimassa edelleen negatiivisesti, joka johtaa pienentyneeseen kulutukseen ja niin edelleen.

Samaan aikaan valtioiden verotulot rapautuvat ja sosiaaliturvan kulut kasvavat, joten edessä on joko lisävelkaantuminen, verojen nostaminen tai sosiaaliturvan alasajo. Velkaantuminen johtaa velanhoitokulujen kasvuun jatkossa ja rajoittaa siten tulevia elvytystoimia entisestään. Verojen nostaminen johtaa verotettavien sektoreiden kulutuksen vähenemiseen tai niiden lisävelkaantumiseen. Sosiaaliturvan alasajo tekee saman, lisää yhteiskunnan levottomuutta sekä vähäosaisten kurjistumista tuloerojen kasvaessa.


Kun kallistuvat hyödykkeet luovat inflatorisia paineita, keskuspankit tyypillisesti pyrkivät hillitsemään niitä nostamalla korkoja. Äärimmilleen viritetyssä ja hauraaksi osoittautuneessa globaalissa velkataloudessamme tämä näkyy kuitenkin automaattisesti velanhoitokulujen kasvuna. Korkojen nosto onkin osoittautunut kiusallisen vaikeaksi toimenpiteeksi viime vuosina, kun käsissämme on ollut samanaikaisesti hintojen nousu sekä matala talouskasvu.

Ja kaikki tämä lähti liikkeelle kalliista öljystä? Toki talouskasvussa on paljon muitakin komponentteja öljyn ja energian lisäksi, mutta öljy ja sen hinta näyttävät muodostavan pullonkaulan, josta parhainkaan luottavaisuus tulevaisuuteen ei pääse läpi. Halpa öljy toimii talouskasvun mahdollistajana, mikäli muut tekijätkin ovat kohdallaan. Kallis öljy puolestaan toimii talouskasvun rajoittimena, vaikka muut tekijät olisivatkin kohdallaan.

Lähihistoriassa öljyn hintapiikit ovat usein edeltäneet länsimaissa talouden laskusuhdanteita. Laskusuhdanne on alentanut öljyn kysyntää ja siten laskenut markkinahintaa, jolloin talous on halvan energian myötä päässyt jälleen kasvamaan helpommin. Vuoden 2011 kevään arabimaiden vallanvaihdosten jälkeen öljyn hinta on kuitenkin talousvaikeuksista huolimatta asettunut tukevasti yli sataan dollariin tynnyriltä. Se on historiallisesti täysin ennennäkemätöntä, josta juuri kukaan alan asiantuntija ei olisi osannut uneksia pahimmissa painajaisissakaan muutama vuosi sitten. Miksi maailman talouden alamäki ei ole painanut öljyn hintoja alas?

Pääasiallisena mekanismina lienee Kiinan ja muutaman muun kehittyvän talouden (BRICS-maat) edelleen jatkuva vahva talouskasvu, joka on huomattavasti OECD-maiden talouksia öljytehokkaampaa. Vaikka Kiina onkin merkittävä öljyn kuluttaja, sen kulutus henkilöä tai tuotettua BKT-dollaria kohden on huomattavasti esimerkiksi Yhdysvaltoja pienempi. Niinpä sen kansantalous kykenee maksamaan öljystä OECD-maita korkeampaa hintaa, sillä öljyn osuus BKT:stä jää useita länsimaita pienemmäksi. Kiinan vientiriippuvaisessa taloudessa maailmantalouden ja länsimaiden talousongelmat tulevat kuitenkin näkymään, mutta viiveellä ja pehmennettyinä Kiinan vahvalla kotimaan investoinnilla.

Lisäksi BRICS-maissa on valtava määrä ihmisiä, jotka ovat siirtymässä köyhyydestä kohti keskiluokkaan. Se merkitsee öljynkäytön merkittävää kasvua ensimmäisen henkilöauton hankkimisen myötä. Kiina onkin nykyisin maailman suurin henkilöautojen markkinapaikka.

Kiinalaisten ja muiden kehittyvien talouksien öljyjano siis kasvaa, joten öljyn kysyntä, ja siten hinta, ei muun maailman talousvaikeuksista huolimatta ole päässyt laskemaan. Hintaa pitää korkeana myös tuotantokapasiteetin ja kysynnän tiukkuus, sillä öljyn tuotantomäärä ei ole 2005 jälkeen noussut kuin muutaman prosentin, vaikka hinta on samaan aikaan noussut satoja prosentteja. Tiukoilla markkinoilla pienetkin kriisin uhat saavat markkinat reagoimaan voimakkaasti.

Edessämme voikin olla ajanjakso, jona globaali talous ei kykene voimakkaaseen pitkäaikaiseen kasvuun, kunnes se on kytketty irti öljyn kulutuksesta. Huolestuttavaa on se, että velkapohjainen pankkijärjestelmämme ei näytä kykenevän toimimaan kunnolla ilman melko reipasta talouskasvua, ja ilman pankkijärjestelmää myös yhteiskunta nykymuodossaan pysähtyy.

Toinen huolestuttava asia on se, että meillä ei ole moniakaan toimivaksi havaittuja työkaluja öljynkäytön ja talouskasvun irtikytkemiseen. Ongelman havaitseminen ja myöntäminen yhteiskunnallisella tasolla olisivat tärkeät ensiaskeleet tarvittavien toimenpiteiden suunnittelemisessa.

Kirjoittaja on öljystä ja ylipäätään resurssiniukkuudesta, ympäristöasioista ja hyvinvointivaltion kohtalosta kiinnostunut riippumaton blogisti, joka kirjoittaa paraikaa tietokirjaa työnimellä ”Suomi öljyn jälkeen”.

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu