Lauantai 31.3. oli Euroopan laajuinen kapitalismin vastainen toimintapäivä – M31, jolloin tuhannet ihmiset kerääntyivät kaduille. Ihmisiä kehotettiin osoittamaan mieltä mielivaltaista talouspolitiikkaa ja kansallishallitusten ja Euroopan unionin, Euroopan keskuspankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston palkkatyöläisiin, siirtolaisiin ja työttömiin kohdistamia työllisyysreformeja vastaan.

Toimintakutsussa julistettiin, ettei vastaus ongelmiin löydy kapitalismista, vaan että siitä seuraa ainoastaan loputon liuta uusia kriisejä. Nyt ei siis puhuta kapitalistisen järjestelmän pelastamisesta, vaan sen voittamisesta, uusliberaalia ideologiaa vastaan tappelemisesta ja Euroopan laajuisen kapitalismin vastaisen liikkeen vahvistamisesta.

”Teollisuusmaat ovat leikanneet tukia, vähentäneet työläisten oikeuksia, yksityistäneet julkisia palveluja ja lisänneet sosiaalista kontrollia.” Tällä erää kutsuun vastasi 30–40 kaupunkia Euroopassa.

Suurin mielenosoitus lienee ollut Saksassa, jossa kuutisentuhatta ihmistä kerääntyi Frankfurtiin osoittamaan mieltään. Vaikka poliisi oli näyttävästi läsnä, ihmiset hyökkäsivät kivin, maalipommein ja ilotulittein kapitalismin symboleja kuten pankkeja, paikallista ”jobcenteriä”, kauppoja, poliiseja sekä poliisiasemia vastaan.

Viikonvaihteen aikana Saksan talouskeskukselle aiheutuneet vahingot ovat miljoonan euron luokkaa.

”Menin paikalle, koska mielestäni meidän täytyy osoittaa solidaarisuutta niille, joita EU:n talouspolitiikka eniten koskee, ja jotka taistelevat tätä politiikkaa vastaan. Minusta M31 oli mielenkiintoinen konsepti, koska eri ryhmät yrittivät järjestää toimintaa samanaikaisesti eri puolilla Eurooppaa”, saksalainen aktivisti Matthias kertoo.

”Suuret ammattiliitot ja Saksan vasemmistopuolue järjestivät kolme vuotta sitten mielenosoituksen Frankfurtissa, mutta liitot ja puolueet vain haluavat ´parantaa kapitalismia´, ei kukistaa sitä. Nyt ei mukana ollut puolueita tai suuria liittoja, vain radikaaleja antikapitalistisia ryhmiä.”

”Ihmiset ilmaisivat mielipiteensä rikkomalla paikkoja. Monet osanottajat olivat hyvin vihaisia, he tulivat paikalle valmiina näyttämään vihansa ja ottivat tilannetta mielenosoituksessa aktiivisesti haltuunsa symbolisilla omaisuusvahingoilla. Minusta se, että ihmiset eivät alistuneet poliisin mielivallan edessä osoitti solidaarisuutta niille mielenosoittajille, joille poliisiväkivalta on jokapäiväistä.”

Ateenassa, jossa yleensä kapitalismin vastaisiin tapahtumiin perinteisesti odotetaan paljon osanottajia, tapahtuma käytännössä floppasi matalan osanottajamäärän takia. Paikallisten anarkistien kerrotaan nähneen eri tahot, jotka kansainvälisessä toimintakutsussa olivat koollekutsujina ja päättäneen olla osallistumatta mihinkään toimintaan kommunistien kanssa.

Kreikan kommunistinen puolue KKE on – eikä ensimmäistä kertaa – törmäyskurssilla radikaalien antiautoritaaristen vasemmistoryhmien kanssa, tällä kertaa asetuttuaan lokakuun yleislakon aikaan puolustamaan maan parlamenttitaloa poliisin tavoin ja väitettyään mellakoitsijoita pelkiksi poliisiprovokaattoreiksi.

Ateenassa oli jälleen levotonta sen jälkeen, kun eräs talouskriisin uhreista, 77-vuotias Dimitris Christoulas ampui itsensä. Hautajaisia vietettiin huhtikuun 7. päivä.

Espanjassa vietettiin 29. maaliskuuta, pari päivää ennen laajempaa kapitalisminvastaista toimintapäivää, teemaan vahvasti linkittynyttä yleislakkoa. Luvut vaihtelevat eri lähteiden mukaan, mutta yhteensä jopa sadattuhannet ihmiset marssivat Madridissa ja Barcelonassa. Madridissa 1,6 miljoonaa työntekijää ei mennyt töihin. Lisäksi muun muassa Valenciassa, Bilbaossa ja Alicantessa kymmenettuhannet ihmiset ottivat osaa lakkopäivän mielenosoituksiin.

Espanjan suurimman ammattiliiton, CCOO:n, tilastosta selviää, että 29. päivän aikana yhteensä jopa yli kymmenenmiljoonaa Espanjan työtätekevistä jätti menemättä töihin. Kuljetusalalla 850 tuhatta, teollisuus- ja rakennusalalla 3,5 miljoonaa ja palvelualalla yli neljä miljoonaa pidättäytyi työstä.

Lakkoilulla oli eniten vaikutusta Espanjan teollisuuteen, kun useat tehtaat halvaantuivat lakon myötä. Lukuisat tukku- ja vähittäiskauppiaat olivat toimintakyvyttömiä, kun joko kuljetuksia tai asiakkaita estettiin pääsemästä kauppoihin. Sairaaloissa toimittiin kuten pyhäpäivinä. Jotkin radio- ja televisioasemat lähettivät nauhoitettuja ohjelmia livelähetysten sijaan.

Ainoastaan poliisi lienee ollut täysilukuisena työtehtävissä. Nyt huhtikuun lopussa on selvinnyt, että kuun aikana Espanjassa on tehty useita kiinniottoja liittyen yleislakon mellakointiin.

Madridissa anarkosyndikalistisen liiton CNT:n edustaja sanoi vuorokauden mittaisen lakon olevan hyvä alku, mutta jotta systeemi tuntisi työväen tyytymättömyyden nahoissaan, lakon tulisi olla paljon pidempi.

Katalonian alueella lähes kaksimiljoonaa työntekijää jätti työpäivän väliin, mutta varsinkin Barcelonassa nähtiin tämän lisäksi erilaista suoraa toimintaa. Mielenosoittajat ja lakkovahdit sulkivat liiketiloja ja estivät tavarakuljetuksia. Lukuisia liiketiloja rikottiin ja osaan niistä sytytettiin tulipaloja. Ihmiset myös sulkivat katuja ja hyökkäsivät mellakkapoliiseja vastaan.

Telecincon uutistenlukija ei säästellyt sanojaan, kun hän kuvaili päivän tapahtumia Barcelonassa. Uutisissa sanottiin mielenosoittajissa olleen enemmän radikaaleja ja järjestäytyneitä ihmisiä kuin ikinä ennen. Nämä tiedot ovat peräisin paikalliselta poliisilta, joka on tunnetusti väkivaltainen ja provosoiva, ja joka nytkin käytti runsaasti kyynelkaasua ja kumiluoteja mielenosoittajia vastaan.

Pian Espanjan yleislakkopäivän jälkeen maan sisäministeri alkoi puhua erilaisten protestimuotojen kriminalisoimisesta. Maan hallinto on kuulemma ”tietoinen siitä, että sosiaaliset leikkaukset ja työuudistus provosoivat mielenilmauksia kaduilla, kuten on nähty M15-liikkeen protesteissa ja yleislakon aikana”

Protesteihin ja muihin ”häiriöihin” maan hallinto haluaa vastata koventamalla rangaistuksia, joita jopa väkivallattomasta vastarinnasta ja mellakoinnin sivusta seuraamisesta voi saada. Puhumattakaan poliisin vastustamisesta ja omaisuutta vastaan hyökkäämisestä.

Katalonian sisäisistä asioista vastaava ministeri Felip Puig totesi, ettei ”halua enempää ihmisiä vankilaan, vaan että ihmiset pelkäisivät systeemiä, eivätkä olisi niin pelottomia virkavallan edessä”.

Vielä mainittakoon, että Tanskassa, Århusissa 31. päivänä maaliskuuta vajaa pari sataa uusnatsia yritti kokoontua ”puhumaan sharia-laista, maahanmuutosta sekä ´islamisoituvasta´ Euroopasta”. Maahanmuutto- ja islaminvastaisen English Defense Leaguen (EDL) järjestämä tempaus sai teemalleen sopivan nolon lopun, kun 20-kertainen vastamielenosoittajajoukko sekä antifasistien ja fasistien väliin pyrkineet poliisit lopettivat tilaisuuden lyhyeen.

Briteistä matkaan lähti viitisentoista natsia, kun aiemmin britit olivat uhonneet sadoilla osanottajilla. Suomesta kokoontumisessa mukana oli ainakin Finnish Defense Leaguen jäseniä.

”EDL yritti saada ison porukan demoon, ja kun yritys epäonnistui niin he väittivät, että kyseessä oli pienen porukan verkostoitumistapaaminen. Vastademossa oli jopa viisituhatta ihmistä, jonka jälkeen antifasistiset ryhmittymät ja siirtolaisryhmät lähestyivät natsien kokoontumispaikkaa”, Århusissa ollut, Euroopan äärioikeiston kehitystä vuosia seurannut Dan kertoo. Hänkin matkusti paikalle Suomesta.

”Laajempi strategia on nähdäkseni yhdistää jopa liberaaleina esiintyvät sisäsiistit maahanmuuttokriitikot ja selkeät arvokonservatiivit militantimpien fasisti-, huligaani- sekä natsiryhmien kanssa kuten ovat osittain onnistuneet Englannissa”, Dan arvioi EDL:n pyrkimyksiä.

Kovin suureksi tai uskottavaksi ei kokoontuminen tällä kertaa osoittautunut.

Sen sijaan tapaamisen takia kaupunkiin kerääntyneen neljän–viidentuhannen osanottajan mielenosoituksen arvellaan olevan suurin Tanskassa järjestetty rasisminvastainen mielenosoitus viiteentoista vuoteen.

Kevään tapahtumat saattavat ennakoida mielenkiintoista vappua, joka on muutenkin tunnetusti ollut tapahtumarikas eri puolilla Eurooppaa.

Kirjoittajan nimi on pseudonyymi.