Suomessa on käyty keskustelua siitä, pitäisikö muun muassa seksuaali- ja väkivaltarikollisten rangaistuksia koventaa. Kokoomuksen kansanedustaja Pertti Hemmilä on äskettäin esittänyt aiheesta kirjallisen kysymyksen hallitukselle. Myös vihreiden Tuija Brax oli oikeusministerikautensa aikana sitä mieltä, että viharikoksista määrättävä kova rangaistus vähentäisi niiden määrää.

Rangaistusten koventamista on perusteltu muun muassa sillä, etteivät lievät rangaistukset riitä ehkäisemään rikollisuutta. Tutkimusten mukaan on kuitenkin kiistanalaista, onko rangaistuksen koventamisella rikollisuutta ehkäisevä vaikutus. Suomella on nyt oiva mahdollisuus tarkkailla, mitä Pohjois-Amerikassa tapahtuu. Yhdysvalloissa rangaistuksia on jo kovennettu, ja Kanadassa rikoslain muutos on ajankohtainen.

Bill C-10, tuleva The Safe Streets and Communities Act, on Stephen Harperin johtaman Kanadan hallituksen läpiviemä uudistus maan rikoslakiin. Konservatiivihallitus lupasi saattaa sen voimaan sadassa päivässä valintansa jälkeen, mikä kertoo poikkeuksellisesta kiireestä. Lakiluonnos esiteltiinkin syyskuussa 2011, jolloin hallitus oli istunut kolme kuukautta. Lainvoimaa Bill C-10 ei kuitenkaan ole vielä saanut.

Lakiuudistus on saanut Kanadassa osakseen paljon kritiikkiä muun muassa harhaanjohtavaksi katsotusta nimestään. Tilastojen mukaan kanadalaiset kadut ovat nimittäin turvallisempia kuin pitkään aikaan. Myös lakiuudistuksen mukanaan tuomaa rangaistusten kovennusta on kritisoitu, koska samaan aikaan rahaa vedetään pois ohjelmilta, jotka auttavat vapautuvia vankeja sopeutumaan uudestaan yhteiskuntaan.

Uusi laki koventaa rangaistuksia niin, että yhä vähäpätöisemmistä rikoksista seuraa vankeusrangaistus. Tämä johtaa vankien määrän kasvuun ja vankiloiden täyttymiseen. Vankiloiden ahtaus on Kanadassa ongelma jo nyt. Vankien määrän kasvu lisää vankiloiden järjestyshäiriöitä entisestään.

Oppositio on kritisoinut lakiuudistusta epädemokraattisuudesta. Lain sorvaamisessa ei ole kuultu esimerkiksi kansalaisjärjestöjä, asiantuntijoita tai alan työntekijöitä. Lakiin on koottu aineksia useista vanhoista lakiesityksistä, ja esitys on kirjoitettu erittäin nopealla aikataululla konservatiivisen ideologian mukaiseksi.

Lakitekstiin on sisällytetty huumausainerikoksia koskeva lainsäädäntö, ja lisäksi lakitekstissä on osio terrorismin uhrien oikeuksista ja strategia ihmiskaupan ehkäisyyn. Keskustelua on herännyt siitä, onko viimeksi mainitun paikka lainkaan rikoslaissa, vai kuuluisiko se ennemminkin työlainsäädäntöön. Laki myös tulkitsee tietyistä maista saapuvat maahanmuuttajat suoralta kädeltä potentiaalisiksi ihmiskaupan uhreiksi riippumatta näiden sosioekonomisesta taustasta.

Opposition lisäksi monet kansalaisjärjestöt ja muun muassa juristien etujärjestö Canadian Bar Association ovat ahkerasti kritisoineet lakiesitystä julkisuudessa. Canadian Bar Association syyttää hallitusta tutkimustiedon sivuuttamisesta. Tutkimustiedon perusteella ei ole lainkaan selvää, että rangaistusten koventaminen ja vankeusrangaistusten lisääminen auttaa ehkäisemään rikollisuutta. Päinvastoin on näyttöä siitä, että kovat rangaistukset helposti syrjäyttävät rikoksentekijän yhteiskunnasta.

Muun muassa lapsiköyhyyden vähentämisen ja palvelujen tarjoamisen psyykkisistä ongelmista kärsiville on todettu ennaltaehkäisevän rikollisuutta kovia rangaistuksia tehokkaammin. Myös vapautuville vangeille ja nuorille rikoksentekijöille suunnatut ohjelmat on todettu tehokkaiksi toimintamalleiksi.

Uuteen rikoslakiin on sisällytetty myös nuoria rikoksentekijöitä koskeva lainsäädäntö. Canadian Bar Association on ilmaissut huolensa nuorista rikoksentekijöistä, koska se katsoo lakiuudistuksen kohtelevan heitä kaltoin. Vankeusrangaistuksen määrääminen nuorelle rikoksentekijälle luo pahimmillaan nuoren elämään rikollisen elämäntavan, ja kierteen katkaiseminen saattaa olla vaikeaa.

Oikeusministeri Nicholson vastasi National Post -lehdessä 30.12.2011 nuorisorikollisuuden torjuntamallia kohtaan esitettyyn kritiikkiin. Hän toteaa, että kovat keinot on suunnattu rikollisjengejä, ei tavallista nuorisoa vastaan. Teinit ja college-opiskelijat eivät ministerin mukaan ole vaarassa joutua vankilaan marijuanasätkän jakamisesta ystävien kesken. Merkillepantavaa konservatiivi Nicholsonin puheenvuorossa on, että hän ottaa ymmärtäväisemmän kannan opiskelijanuorison kuin syrjäytyneiden nuorten huumeidenkäyttöön.

Yhdysvalloissa kovien vankeusrangaistusten määrääminen on johtanut vankiloiden ahtauteen, järjestyshäiriöihin ja kurjistumiseen. Se on johtanut myös vankeinhoidon kustannusten kasvuun. Rikollisuutta ei tällä tavoin ole onnistuttu torjumaan. Kanadassa ollaankin nyt huolestuneita siitä, että Kanada seuraa tässä Yhdysvaltain huonoa esimerkkiä.

Vaatimus rangaistusten koventamisesta näyttäytyy usein poliitikoille helppona keinona kalastella suosiota. Suomessa käytävän keskustelun yhteydessä olisi hyvä pitää esillä sitä seikkaa, että Yhdysvalloissa kovien rangaistusten politiikka ei ole johtanut toivottuun lopputulokseen. Harjoitetun politiikan seurauksena on pikemminkin ollut yhä useampien nuorten joutuminen rikoskierteeseen.

Seuraavaksi lakiesitys etenee Kanadan senaatin eli ylähuoneen käsittelyyn. Näillä näkymin uusi rikoslaki astuu voimaan maaliskuun puoliväliin mennessä.