Teksti Reetta Nousiainen
Kaupungin siivoaminen oli vancouverilaisten tapa näyttää muille, että jääkiekkomellakat eivät kuulu kaupunkiin. Arviolta 15 000 vapaaehtoista osallistui tuhojen korjaamiseen.
”Tosi surullista.” 11-vuotias Ramtin Fatoorechi kiteytti monen vancouverilaisen ajatukset omassa lyhyessä viestissään torstaina. Niin kuin tuhannet muutkin vancouverilaiset, hän halusi kirjoittaa omat tuntemuksensa rikottua näyteikkunaa peittävälle puulevylle.
Kymmenien liikehuoneistojen ikkunat rikottiin hävityn jääkiekkofinaalin jälkeisissä mellakoissa keskiviikkoiltana 15.6.2011, 15 autoa poltettiin ja yli sata mellakoitsijaa pidätettiin.
”On surullista, että Vancouver hävisi ottelun, mutta vielä surullisempaa oli nähdä televisiosta, kuinka kaupunkia tuhottiin”, Ramtin Fatoorechi kertoi.
Torstaina vancouverilaiset tulivat kaduille katsomaan tuhoja, siivoamaan mellakoiden jälkiä ja tekemään yhteistä surutyötä. Kaupungissa vallitsi miltei harras tunnelma, kun kaupungistaan ylpeät vancouverilaiset yrittivät ymmärtää edellisillan tapahtumia.
Rikottuja ikkunoita peittävät levyt peittyivät pian tuhansista viesteistä. Kirjoitusten sanoma oli selvä. ”Tämä ei ole meidän Vancouverimme.” ”Me emme ole tällaisia.” ”Mellakat eivät ole Vancouveria.” ”Ei mellakoita, kunnioittakaa kaupunkiamme.”
Kaupunkilaiset halusivat osoittaa joukolla, että mellakat olivat vain pienen joukon tarkoitushakuista provokaatiota.
”Mellakoinnilla ei ollut mitään tekemistä jääkiekon kanssa. Kaikki oli ennalta suunniteltu ja järjestetty. Jääkiekko oli vain tekosyy ilkivallalle”, koko ikänsä Vancouverissa asunut Fiona Sinclair sanoi.
Hän muistaa myös vuoden 1994 mellakan, joka niinikään alkoi hävityn NHL-finaalin jälkeen. Se ei kuitenkaan koskaan yltynyt yhtä pahaksi kuin keskiviikkoiltana nähty.
Fiona Sinclair oli tullut muiden tavoin siivoamaan torstaina kotikaupunkiaan tuhon jäljiltä. Hän ei ollut kaduilla yksin: eri arvioiden mukaan noin 15 000 vapaaehtoista kiersi siivoamassa kaupunkia.
Vapaaehtoiset keräsivät roskia, puhdistivat töhryjä seinistä ja patsaista ja siivosivat lasinsiruja.
Ensimmäiset vapaaehtoiset tulivat siivoamaan katuja jo aamuviideltä. Iltapäivään mennessä kaupunki oli jo miltei kokonaan puhdistettu töhryistä ja lasinsirpaleet oli siivottu kaduilta.
”Tuntuu siltä, että meidän on tehtävä jotain, jotta kaupungistamme tulee taas se, jollaisena sen tunnemme. Tämä mitä nyt näemme ei ole meidän kaupunkimme. Haluamme osoittaa, että emme hyväksy sitä, mitä eilen tapahtui.”
Sinclair oli myös huolissaan tulevaisuuden joukkotapahtumien puolesta. Vuoden 1994 mellakoiden jälkeen kaupungissa ei pitkään aikaan sallittu minkäänlaisia joukkotapahtumia.
”Meillä oli juuri olympialaiset ja kaikki oli hyvin, ihmiset saivat taas nauttia joukkotapahtumista. Pelkään, että se loppuu nyt”, Sinclair sanoi.
16.6. torstai-iltana paikallista aikaa Vancouverin pormestari Gregor Robertson kuitenkin lupasi, että kaupungissa järjestetään ulkoilmatapahtumia myös jatkossa. Mellakoiden aiheuttamien vahinkojen suuruutta ei vielä pystytä arvioimaan. Joka tapauksessa kustannukset nousevat miljooniin.
