Arabilehdistö pursuaa juttuja turkkilaisesta televisiosarjasta Nur, jota esittää arabimaailmaan saudiarabialainen tv-asema MBC-4. Sen pitäisi olla saippuasarja siinä missä muutkin sarjat arabiankielisillä satelliittikanavilla. Mutta se ei ole. Se on ilmiö, jopa sosiaalinen liike. Naiset eivät voi jättää mistään hinnasta katsomatta, mitä tapahtuu Nurille ja hänen miehelleen Muhannadille. Sarja jättää politiikan varjoonsa kaikissa keskusteluissa.

MBC-4 mukaan kolme neljä miljoonaa Saudi-Arabian 28 miljoonasta kansalaisesta katselee sitä päivittäin.

Juoneltaan sarja ei ole epätavallinen. Muhannadin tyttöystävälle Nihalille sattuu onnettomuus, sen jälkeen Muhannad vajoaa syvään masennukseen. Hänen isoisänsä päättää, että hänen pitäisi naida Nur, nuori maalaistyttö, jota Muhannad rakasti lapsena. Tätä seuraavat normaalit saippuaoopperan juonenkierteet: kidnappaaminen, vangitseminen ja salamurhayritykset.

Mikä tekee tästä latteasta tv-tuotannosta – joka Turkissa on aloituksestaan vuonna 2005 lähtien saanut vain vähäisiä katsojamääriä – hitin arabimaissa? ”Al-atf wal romansiyya wa Muhannad” on vastaus – tunteet, romanssit ja Muhannad. Yllätys on Muhannad, Kivant Tatlitug, 24, miesmalli joka osaa näytellä, arabimaailman Brad Pitt. Hän on vaalea sinisilmäinen pitkä mies, jolla on suhde ”vaimonsa” kanssa, mikä taas on saanut naiskatsojat pauloihinsa.

Nuria näyttelevä Songul Oden edustaa modernia, riippumatonta ja sisukasta naista. Yhdessä he ovat esimerkillinen pari: he kommunikoivat, osoittavat keskinäistä arvostusta ja tekevät myönnytyksiä. Arabilehtien haastattelemat naiset sanovat samaa: heidät hurmaa unelmasuhde, joka on niin kaukana todellisuudesta.

Muhannad on täydellinen aviomies, jota he kaikki etsivät.

”Aviopari ilmaisee romanttista rakkautta, joka puuttuu meidän kulttuuristamme”, nuori saudiarabialainen nainen kertoi Washington Postissa. ”Vaikka sarja on liioiteltu, on hyvä että miehet näkevät tämänkaltaista rakkautta, vaikka vain televisiossa.”

Naiset ovat alkaneet vaatia, että heidän miehensä seuraisivat Muhannadin esimerkkiä. Osa miehistä ottaa haasteen tosissaan.

”Meidän yhteiskunnassamme miehiä pidetään parempina kuin naisia, mutta meidän täytyy tehdä myönnytyksiä, jotka tekevät normaalin elämän mahdolliseksi”, jemeniläinen naimisissa oleva taksikuski Hamdan, 24, sanoo.

Tv-sarja on alkanut määritellä, kuinka avioliitoa pitäisi ajatella.

Nur-mania ja naisten ihastuminen sen komeaan sankariin kodeissa luo jännitettä, johon arabilehdistö tarttuu hanakasti. Sen ansioista voi kirjoittaa otsikoita kuten ”Nur synnyttää jännitteitä ja avioeroja arabimaailmassa” ja ”Muhannad – mies josta naiset unelmoivat – on rajan ylittänyt rettelöitsijä”.

Saudi-Arabiassa, Syyriassa, Bahrainissa ja Jemenissä avioerojen syyt on on alettu liittää tv-sarjaan. Jordanissa Nur on päässyt parlamentin koulutuskomitean agendalle, jossa pyritään määritellä strategiaa ”ei-islamilaista kulttuuria” vastaan. Kaupunkilegendan mukaan nykyään saudinainen tulee tapaamaan sukuaan ja kysyy ensimmäisenä suuren surun valtaamana television paikkaa, jotta häneltä ei jäisi päivän jakso näkemättä.

Saippuasarjan henkilöt ovat kulttuurisesti lähellä sen yleisöä. ”Nimet kuten Maria ja Mercedes eivät merkitse minulle mitään”, sanoo saudinuori Dania Nugali viitaten latinalaisamerikkalaiseen sarjaan, jota lähettää MBC. ”Meksikolaisen saippuasarjan katsominen on kuin seuraisi arabialaisen kirjallisuuden kurssia. Sen sijaan Nur viihdyttää.”

Tämä johtuu siitä, että meksikolaiset sarjat on dubattu klassiseksi arabiaksi, mutta turkkilainen saippuasarja on dubattu syyrialaisella murteella. Valinta on kiistanalainen.

1990-luvulla syyrialaiset saippuasarjat saapuivat pitkään egyptiläiset sarjojen hallitsemille markkinoille. Se merkitsi älykkäämpää ja hienovaraisempaa tuotantotyyliä, parannusta iänikuiseen egyptiläiseen rakkauden ja koston melodraamaan. Syyrialaiset tuotannot saivat oman leimansa sarjasta nimeltä Bab al-Hara (Naapuruston portti), joka epäsuorasti avitti Nurin riemusaattoa. Bab al-Haran innostuneet katsojat tottuivat syyrialaiseen murteeseen: samalla rakentui intiimi suhde murteen ja arabimaailman katsojien välille. Nurin nopeasti kasvava yleisö sai nauttia uuden murteen, shamin, löytämisestä.

Turkkilainen saippuasarja on luonnollisesti lähempänä arabeja kuin latinalaisamerikkalainen. Nur keskittyy muslimiperheeseen, joka asuu muslimimaassa. Se heijastelee elämäntapaa, arvoja ja tapoja, jotka väreilevät Istanbulista Jemenin Sana’aan. Perheen tärkeys kolmen sukupolven kotitalouksissa, kunnioitus vanhempia kohtaan, järjestetyt avioliitot – kaikki tämä yhdistää yleisöä. Jaettu kulttuuri tarkoittaa sitä, että katsojat identifioituvat henkilöhahmoihin, mutta konservatiiviset kriitikot raivostuvat Turkin kulttuurin maallisuudesta.

Nur esittelee ramadania, mutta sarjan kuvat sokeeraavat tiukkoja muslimeja: näyttelijät juovat alkoholia ja harrastavat seksiä ennen avioliittoa. Tutun ja eksoottisen sekoitus tuottavat Nurille sen kiinnostuksen ja pelottaa uskonnollista valtaa. Turkkilaisten ja arabialaisten läheiset kulttuuriset siteet saattavat katsojat kyselemään eroja itsensä ja sarjan hahmojen välillä.

Nuori saudinainen sanoi: ”Kun ihmiset näkevät muslimeja harrastamassa esiaviollista seksiä tai saavan lapsia avioliiton ulkopuolella on paljon vaarallisempaa kuin se, että länsimaalaiset tekevät samaa.”

Islah Jad, opettaja Bir Zeit yliopistossa Palestiinan Länsirannalla, sanoo: ”Tämä sarja osoittaa, että on olemassa muslimeja, jotka elävät erilaisesti.” Niin, mullahit paasaavat ja fatwat lentävät: ”epätervettä”, ”muslimiyhteiskunnan arvojen ja periaatteiden vastaista”, ”turmiollista”.

Toiset ovat tyytymättömiä poliittisemmista syistä. Sameh Asi, palestiinalaisen verkkolehti Al-Watanin journalisti pohtia asiaa artikkelissa ”Ovatko turkkilaiset saippuasarjat onnistuneet parantamaan maansa mainetta arabimaailmassa?” Hän vastaa, että kyllä, mutta kutsuu arabikansojen maanmiehiä ajattelemaan arabi-turkkilaista suhteita: ”Jos katsomme Ottomaanien valtakuntaa löydämme kyllä syitä, miksi arabiyhteiskunta jäi jälkeen kulttuurisesti ja teknologisesti… Onko tämä ilmiö todella onnistunut muuttamaan näkemyksemme turkkilaisista ja heidän tekemistään rikoksista esivanhempiamme vastaan?”

Sarja on lisännyt Turkin kiinnostavuutta turistikohteena. Washington Postin lainaaman turkkilaisen diplomaatin mukaan saudituristien määrä ampaisee viimevuotisesta 40 000:sta tämänvuotiseen 100 000:een. Turkin konsulaatti Sana’assa sanoo, että ”useita kertoja päivässä jemeniläiset tulevat toimistolle ja kertovat haluavansa vierailla sarjan kuvauspaikoilla ja tavata Muhannadin.”

Sana’an matkailutoimisto kertoo: ”Juuri eilen järjestin matkan perheelle Turkkiin ja saippuasarjalla oli keskeinen vaikutus heidän valinnassaan.” Muhannadin ”koti” Bosborin äärellä on vuokrattu turistikierroksia varten ja muuttunut pyhiinvaelluspaikaksi.

Ohjelmoinnissa ei ole jätetty mitään sattuman varaan. Lähetykset keskeytyivät 200:n jakson jälkeen elokuun lopussa, juuri ennen ramadania, sesonkia joka on täynnä saippuasarjoja. Ne pyrkivät käsittelemään sosiaalisia asioita huumorin kautta välttäen sensorien vihat. Viimeisin ramadanin aikana näytetty arabisaippuasarja on alkanut keskittyä naiskysymyksiin. Monien liian hurjien sarjojen esittämistä on siirretty.

”Oli ehkä liian aikaista odottaa, että kaikki uudet ideat näkisivät päivänvalon,” kertoo blogissaan Yves Gonzales-Quijano, joka opettaa nykyaikaista arabialaista kirjallisuutta Lyon-2-yliopistossa. Hän odottaa, että ”yleisön toiveet naisten todellisuuden kuvaamisesta tunnustetaan arabimaailmassa paremmin ensi vuoden ramadaniin mennessä”.

Julkaistu lokakuun Le monde diplomatiquessa. Suomentanut Kimmo Jylhämö.