Alkaneena vuonna 2009 kaikki Venäjän tiedotusvälineet poikkeuksetta ovat joutuneet vaikeaan tilanteeseen. Eivätkä vain ne. Konkurssin uhka leijuu Venäjällä lähes koko kansantalouden yllä. Talous kuitenkin näyttää rämpivän kuiville, vaikkakin melkoisin menetyksin. Median tilanne on vaikeampi, sen menetykset voivat olla peruuttamattomia. Vuodesta 2009 voi tulla riippumattoman venäläismedian olemassaolon viimeinen.

Joulukuun lopussa 2008 hallitus julkaisi luettelon ”järjestelmän kannalta ratkaisevista” yrityksistä, joita valtio tukee välttääkseen niiden kaatumisen. Siinä on noin 300 valtiollista ja yksityistä yhtiötä hyvin erilaisilta aloilta: energia (mm. Gazpromin ja Lukoilin kaltaisen jätit), metallintuotanto, koneenrakennus, rakennustoiminta, kuljetukset, elintarviketeollisuus, maatalous-teollinen kompleksi, kauppa jne.

Luetteloon pääsi myös muutama tiedotusväline. Sillä ovat uutistoimistot Itar-Tass ja Novosti sekä valtion radio- ja tv-yhtiö lukemattomine tv- ja radiokanavineen (kaikkiaan yhtiö saavuttaa 98,5% Venäjän asukkaista). Mukaan pääsivät myös tv-yhtiöt Pervyi kanal (Ykköskanava), Peterburg-Pjatyi kanal (Pietarin viitoskanava), tv-kanava Russia Today ja radio Golos Rossii. Viimeksimainitut lähettävät vieraskielisiä ohjelmia ulkomaille.

Listan logiikka on päivänselvä. Valtio haluaa tukea niitä tiedotusvälineitä, jotka muodostavat ”oikeaa” Venäjä-kuvaa sekä maan sisällä (kaksi uutistoimistoa, joilla on ”valtuudet ilmoittaa”, sekä maan suurimmat kansalliset tv-kanavat ja radioasemat) että ulkomailla.

Koko maata koskevasta luettelosta puuttuu paljon sellaisia paikallisia tiedotusvälineitä, jotka saavat julkista tukea paikallishallinnolta – jos ne ovat paikallishallinnon ylläpitämiä tai erityisen lojaaleja sille. Kaikki muut joutuvat luottamaan puhtaasti omiin voimiinsa. Niiden kohdalla todennäköinen kehitys ei valitettavasti näytä ruusuiselta.

Tiedotusvälineet kärsivät rahapulasta. Syyt ovat selvät: mainosmarkkinat ovat romahtaneet, samoin investoinnit. Osakkeenomistajat, investoijat ja sponsorit ovat rahapulassaan tuntuvasti vähentäneet rahoitustaan tai lopettaneet sen kokonaan. Samaan aikaan julkaisujen mainosbudjetit eivät toteudu. Kriisitilanteessa mainostajat eivät käytä rahaa sellaisten tavaroiden markkinointiin, joilla nyt ei voi olla kysyntää.

Jo viime syksynä monet Venäjän tiedotusvälineet ilmoittivat budjettileikkauksista ja niin ollen myös henkilöstön vähentämisestä. Syksy 2008 oli kuitenkin vasta alkua. Keväälle 2009 odotetaan todellista vyöryä.

Lähes ensimmäisenä joutui viime syksynä kriisin hyisen henkäyksen kokemaan mediayhtiö Rosbizneskonsalting (RBK), jossa toteutettiin huomattava menojen leikkaus ja työntekijöiden vähennys. Heti sen jälkeen alkoivat loka-marraskuussa dominoperiaatteen tavoin kaatua muut mediatoimijat – jopa sellaiset, jotka olivat vaikuttaneet vahvoilta ja olleet vallanpitäjille lojaaleja.

Budjettisupistuksista ilmoitettiin valtion tv- ja radioyhtiössä, NTV:ssä, Peterburg-Pjatyi kanal -yhtiössä. Viitoskanava ilmoitti leikkaavansa kaksi kolmannesta paikallisista toimipisteistään. Joukko ohjelmia lakkautettiin, noin 15% työntekijöistä irtisanottiin ja se oli sitä paitsi vasta alkua, sillä puhutaan, että suunnitellaan joka kolmannen työntekijän irtisanomista. Myös valtion sanomalehti Rossijskaja Gazeta on vähentänyt paikallistoimituksiaan.

Poikkeuksetta kaikki tiedotusvälineet tarkistavat budjettejaan ja leikkaavat menojaan. Joku pienentää julkaisun kokoa vähentämällä sivumäärää, toinen lakkauttaa liitteitä ja muita viime vuosina aktiivisesti kehittyneitä mediaprojekteja. Useimmat supistavat jyrkästi tai lakkauttavat kokonaan alueellista verkostoa ja paikallistoimituksia. Osa vähentää väkeä, toiset alentavat palkkoja, jossain taas lopetetaan kokonaan palkanmaksu ja kehotetaan työntekijöistä kiristämään nälkävyötä ja selviämään jotenkin vaikean ajan yli yhdessä lehden kanssa.

Rahoitusvaikeuksia on myös monilla liberaaleista katsomuksistaan tunnetuilla lehdillä, esim. sellaisilla kuin Kommersant, Nezavisimaja gazeta ja Novaja gazeta.

Vaikka eivät puhukaan asiasta suoraan, monet epäilevät, että heidän lehtensä saattaa lähitulevaisuudessa joutua lopettamaan ilmestymisen. Sellaisista aavistuksistaan on blogissaan kertonut esimerkiksi Nezavisimajan gazetan entinen varapäätoimittaja Anton Trofimov. Hän kirjoittaa, että lehti voi millä hetkellä hyvänsä joutua vähentämään väkeä 30%:lla. Tätä taustaa vasten, ja kun lehden irtonumeroiden sivumäärä lisäksi alenee, eivät hänen mielestään lehden lakkauttamista koskevat huhut tunnu niinkään mielikuvituksellisilta.

Jo vuoden 2008 lopussa tuli tieto useiden sanomalehtien kaatumisesta. Ensimmäisenä lakkautettiin paljon kärsinyt lehti Moskovski korrespondent; se oli suljettu jo kerran aiemminkin sen jälkeen, kun se oli aiheuttanut skandaalin julkaisemalla uutisen, että muka Vladimir Putin on ihastunut entiseen voimistelijaan, nykyiseen duuman jäseneen Alina Kabaevaan. Viime syyskuussa lehti alkoi ilmestyä uudelleen toisenlaisena formaattina ja uuden toimituksen tekemänä. Se kuitenkin ilmestyi vain noin kuukauden, minkä jälkeen sen omistaja, oligarkki Aleksandr Lebedev, sulki kriisin takia lehden lopullisesti.

Samainen Lebedev on myös Venäjän tunnetuimman oppositiolehden Novaja gazetan osakkeenomistaja. Tunnetuista syistä tämäkään julkaisu ei voi näinä hankalina aikoina täysin laskea sen varaan, että saa pelastusrenkaan, siis lisää rahaa osakkaaltaan. Tämä tilanne on jo pakottanut lehden supistamaan mediaprojektejaan ja henkilökuntaa.

Kaikesta huolimatta monet Venäjän mediajohtajista yrittävät säilyttää kasvonsa. Asioista ei puhuta suoraan: toimia kutsutaan ”optimoimiseksi”, ”uudelleenjärjestelyiksi”. Julkisissa lausunnoissaan he ovat hyvin optimistisia: kriisi muka panee kunkin omalle paikalleen, vahvat selviävät ja menestyvät, heikot painuvat pohjaan. Samanaikaisesti monet puhuvat yksityiskeskusteluissa suoraan Venäjän tiedotusvälineiden romahtamisesta lähitulevaisuudessa.

Vladimir Sungorkin varoo sanojaan. Hän on päätoimittaja ja toimitusjohtaja Komsomolstaja pravdassa, eräässä Venäjän laajalevikkisimmistä lehdistä. Hänen mukaansa lehdistössä ei ollut romahdustilannetta vuodenvaihteessa. Mainostulot vain ovat alentuneet. Niinpä lähitulevaisuudessa todennäköisesti Komsomolskajassa leikataan budjettia ja supistetaan toimitushenkilöstöä; jokunen on jo joutunutkin lähtemään.

Samaa toistaa arvovaltaisen Kommersant-sanomalehden päätoimittaja Andrei Vasiljev, joka tunnustaa myös, että he valmistautuvat tapahtumien kehittymiseen kriisin suuntaan, siis budjetin ja henkilöstön supistuksiin.

Pavel Gusev on Moskovski komsomolets -lehden päätoimittaja ja duuman kansankamarin lehdistöasiainvaliokunnan puheenjohtaja. Hän tuo julki huolensa sen johdosta, että suuret mainostajat ovat jyrkästi supistamassa mainosbudjettiaan ja monet pankit ovat kokonaan luopuneet mainostamisesta. Se taas tekee monien Venäjän tiedotusvälineiden toiminnan uhanalaiseksi.

Ehkä pessimistisimpiin kuuluu NTV-kanavan tunnetun tv-juontajan Vladimir Solovjovin arvio nykytilanteesta.

”Tämä kriisi tekee mediastamme lopun. Puhtaasti taloudellisessa mielessä: ei ole mainoksia eikä mainostajia. Sen huomaa jo nyt. Vaikkemme olekaan vielä kunnolla tunteneet tämän kriisin vaikutuksia, olimme jo lähellä pohjaa. Tammikuusta alkaen me kaikki tunnemme sen nahoissamme, kunhan koko lehdistö romahtaa.”

Kaikki eivät tietenkään ole yhtä syvän pessimismin vallassa. Venäjän reaalinen tilanne ei kuitenkaan anna toistaiseksi perusteita tunnetun tv-juontajan synkän ennusteen kumoamiselle.

Erityisen huolestuttava on tendenssi, joka ilmenee tarkasteltaessa kriisin kaatamien tiedotusvälineiden ennenaikaista kuolemaa. Esimerkiksi Pietarissa kaatui v. 2009 ensimmäisenä liberaaleista näkemyksistään tunnettu sanomalehti Delo, jonka ohjelmana koko 13 vuoden olemassaolonsa ajan oli johdonmukainen kritiikki vallanpitäjiä kohtaan.

Samaisessa Pietarissa suljettiin siellä sijaitsevalla valtakunnallisella tv:n viitoskanavalla joukko ohjelmia. Lopetuskäskyn saivat ensimmäisenä ne ohjelmat, joihin oli jostain kumman syystä ilmestynyt viime vuoden loppupuoliskolla jonkinmoista sensuroimatonta glasnostia, julkisuutta: niihin oli alettu kutsua ihmisiä, jotka olivat jo kauan olleet ei-toivottuja maamme tv-kanavilla.

Esimerkkinä ohjelma Protiv techenija, ”Vastavirtaan”. Siihen kutsuttiin oppositiopoliitikko Boris Nemtsov, joka on kauan ja tiukasti ollut maamme televisiokanavien mustalla listalla.

Minulle voidaan tietysti vastata perustellusti, ettei ohjelmien, lehtien ja televisiokanavien lopettamisella ole mitään tekemistä politiikan kanssa, se on pelkkää taloutta. Ei tietenkään, kukapa muuta väittäisikään. Muistelen, että pelkästä puhtaasta taloudesta oli kyse myös silloin, kun hajotettiin aiempi Kremlin kannalta epämieluisa NTV. Silloin sitä kutsuttiin taloudellisten toimijoiden kiistelyksi. Nyt talouskriisiksi. Pitää vain osata kääntää kriisi oikeaan uomaan.

Se ei olekaan vaikeaa. Voi hieman keskustella julkaisun omistajien tai julkaisijoiden kanssa, vihjata, että kriisi saattaa jossain tilanteessa levitä myös heidän pääliiketoimintaansa, joka ei liity mediaprojekteihin. Kukapa omistajista haluaisi joutua puille paljaille tai vielä vähemmän seurata Mihail Hodorkovskin jalanjälkiä; hänhän rahoitti poliittista oppositiota ja päätyi sen tuloksena kalterien taakse.

Voi myös korottaa tuntuvasti toimitustilojen vuokria tai painatusmaksuja, heitellä kapuloita lehtien jakelun rattaisiin – kaikki tämä on rahapulan vallitessa yhtä kuin loppu.

Voidaan myös ottaa käyttöön panssarinkova hallintomme, kiusata julkaisu hengiltä takertumalla pikkuseikkoihin ja tekemällä tarkastuksia. Riittää kun on poliittista tahtoa. Siinä tapauksessa rahoituskriisin tarkoin suunnatut täsmäiskut tekevät tehtävänsä ja puhdistavat informaatiokentän. Sinne jäävät vain käytännössä luotettaviksi osoittautuneet ”oikeat” tiedotusvälineet. Kriisi tekee selvää ”vääristä”.

Niinpä ei ole mahdotonta, että vuodesta 2009 tulee viimeinen, jolloin Venäjällä oli olemassa muutama harva vielä valtiosta riippumaton tiedotusväline. Sen me pystymme havaitsemaan luultavasti jo keväällä. Silloin, kun vuoden 2008 tulosten arviointi saadaan lopulliseen päätökseen, viimevuotisten mainosbudjettien rippeetkin on käytetty loppuun eikä uusista ole havaintoa, ja maassamme vyöryy taas kerran tuotannonsupistusten ja joukkoirtisanomisten aalto.