Miten Suomessa joutuu syytetyksi avunannosta sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan esittävän kuvan levittämiseen? Epäilemättä ainakin niin, että pitää hallussaan törkykuvaa ja jakelee siitä tehtyjä kopioita. Toinen tapa on kritisoida poliisin toimintaa.

Tietojenkäsittelytieteen opiskelija ja kansalaisaktivisti Matti Nikki teki jälkimmäisen virheen. Viime talvena Nikki julkaisi pystyttämällään lapsiporno.info-mielipidesivulla keskusrikospoliisin kokooman salaisen internetsivujen suodatuslistan. Listaa on jaettu internetoperaattoreille ja sen tarkoitus on yrittää estää surffailijan pääsy lapsipornoa sisältäville sivuille. Lista perustuu lakiin, joka tuli voimaan vuonna 2007. Se käsittää noin 1700 internet-osoitetta.

Salaiseksi tarkoitetun listan julkaiseminen oli keskusrikospoliisille liikaa. Heidän mielestään Nikki on syyllinen avunantoon lapsipornon levityksessä. Nikin ylläpitämä mielipidesivu päätyi samalle estolistalle, jonka Nikki alunperin sivuillaan julkaisi.

Tapauksesta on aikaa melkein vuosi ja käsittely tuntuu kestävän. Esitutkinta on saatu päätökseen ja paperit odottavat syyttäjän pöydällä. Kysyn Matti Nikiltä sähköpostitse, mitä nyt kuuluu.

”Vähän tässä turhauttaa, kun tuntuu että mitään ei voi tehdä ja on pakko odottaa. Erityisesti nyppii sekin, että poliisi voi tosiaan tällälailla syyttää ketä tahansa lapsipornon levityksestä ilman että näistä väitteistä täytyy ottaa mitään vastuuta. Kertakaikkiaan ahdistavaa vain odottaa kuukausitolkulla.”

”Olin jotenkin naiivisti kuvitellut, että asiat selvitetään oikeudessa jos on pakko, ja sitten homma on selvä. Kun ei ole juuri kokemusta oikeusjärjestelmästä, en tajunnut että tässä pitää istuskella vuosi ’lapsipornon levittäjän’ leiman alla ennenkuin edes saa tietää syytetäänkö mistään vai ei.”

Hiukan omituista logiikkaa soveltaen poliisi syyttää Nikkiä samasta rikoksesta, jonka estämiseen käytettyjä keinoja hän kritisoi.

”Koko hommassa on teennäisyyden tuntua, kun sivustoni tosiaan on saanut olla kaiken aikaa olemassa ja pystyssä. Jos poliisi itse uskoisi omiin väitteisiinsä, luulisi että sivustoa olisi yritetty jo saada alas.”

Vastalauseena sivunsa lisäämisestä suodatuslistalle Matti Nikki epäilee poliisia kunnianloukkauksesta.

”Lain mukaan tuo lapsipornon estotoimia koskeva lista on lista ’lapsipornosivustoista’, joten minun sivuni asettaminen listalle tarkoittaa että sen on tosiasiallisesti katsottu olevan lapsipornosivusto. Listallehan ei pitäisi laittaa mitään josta pelkästään epäillään jotain, vaan ainoastaan sivuja jotka todellakin ovat lapsipornosivustoja niinkuin laki sen määrittelee. KRP on ruvennut tuomariksi, ja tässä on rikottu lakia. Poliisilla ei ole eikä kuulu olla tämmöisiä oikeuksia.”

”Estotiedote on harhaanjohtava eikä se kerro, että se voi tulla eteen myös muustakin kuin lapsipornosisällöstä. Poliisi on vastuussa sekä tiedotteesta että listasta sivuista, joilla tiedote näytetään. Siksi on kyse tahallisesta kunnianloukkauksesta.”

Nikin lapsiporno.info oli aluksi yksi pieni projekti muiden joukossa.

”Listan julkaisu lähti siitä kun irc-keskusteluissa useammat tahot rupesivat ihmettelemään, kun ihan tavalliset lailliset aikuisviihdesivut rupesivat antamaan estotiedotetta eteen. Kyse oli suurista, tunnetuista ja hyvämaineisista sivustoista, joissa ei varmasti ollut mitään laitonta sisältöä.”

Tämä polkaisi käyntiin projektin, jonka tarkoitus oli selvittää, miten paljon estettyjä sivuja todellisuudessa oli. Ensin niitä löytyi kymmenittäin ja sitten sadoittain.

”Alkuun katsottiin porukalla kaikki löydetyt osoitteet läpi, eikä yhdestäkään löytynyt mitään lapsipornoon viittaavaakaan. Tässä vaiheessa totesin, että lista olisi pakko julkaista jotta kaikki näkisivät itsekin mistä on kyse. Nettisensuuria kohdistettiin täysin vääriin sivustoihin, ja mitä ilmeisimmin laittomasti.”

Vaikka lopulta selvisi, että listalta löytyi linkkejä rikolliseenkin materiaaliin, Nikki toiminnallaan osoitti, että nykyisessä muodossaan suodatuslistat eivät täytä sitä tehtävää mikä niille on annettu.

”Lapsipornon suodatuslistalla on suuressa määrin laillista materiaalia, listan salassapito ei estä listan tietoja leviämästä ja esitettyihin tilastoihin suodatuksen tehokkuudesta ei voi luottaa. Sivustot ovat yhä olemassa ja suhteellisen helposti saatavilla.”

Internetin suodatuslistojen laatiminen ei vähennä lasten seksuaalista hyväksikäyttöä. Ne vain antavat vaikutelman, että netin synkimmssä kolkissa muhivalle ongelmalle on edes yritetty tehdä jotain. Kriitikoiden mielestä estolistat ovat vain tapa lakaista ilmiö maton alle puuttumatta sen syihin.

Matti Nikin syyttäminen lapsipornon levittämisestä internetissä vaikuttaa huomion kääntämiseltä toisaalle poliisin käyttämien estotoimien tehottomuudesta. Ehkä keskusrikospoliisilla ei ole riittäviä resursseja tai tietotaitoa taistella internetin lapsipornoa vastaan, mutta poliisin nykyisten menetelmien jälkeenjääneisyyden osoittaneen henkilön pamputtaminen kielii vakavasta turhautumisesta.

Kentällä keskusrikospoliisi on saanut paljon enemmän hyvää aikaan lasten seksuaalisen hyväksikäytön estämiseksi. Tästä esimerkkinä on suomalaisen pedofiilirenkaan äskettäinen paljastuminen, mikä nousi julkiseen keskusteluun suomalaismuusikon pidätyksen myötä. Matti Nikki toivookin, että suodatuslistojen toimimattomuus tunnustetaan ja huomio kiinnitetään sinne, missä tarvetta on.

”Kaiken taustalla oli, ja on yhä, toive siitä, että tämä järjettömyys lopetettaisiin turhana ja keskitettäisiin vähät voimavarat johonkin, josta on oikeasti hyötyä.”