Sonja Hyppänen raportoi Sea Shepherdin taistelusta Färsaarten pallopäävalaiden pyyntiä vastaan jutussa Merten paimenet (Voima 9/2011). Haluaisin oikaista muutamia jutussa esiintyneitä asiavirheitä sekä ilmaista toisenlaisen näkemyksen Sea Shepherdin toiminnasta Färsaarilla. Itse työskentelin kesinä 2010 ja 2011 Färsaarten ympäristökeskuksessa, jossa tutkitaan valaisiin kertyneitä myrkkypitoisuuksia. Esittelemäni näkemykset ovat omiani.

Hyppänen mainitsee International Whaling Commissionin (IWC) kieltäneen kaupallisen valaanpyynnin ja viittaa Färsaarten rikkovan tätä kieltoa. Tosiasiassa Färsaarilla pyydetyt valaat jaetaan vanhan perinteen mukaan pyyntiin osallistuneiden kesken tai koko kylän väelle. Jos valaita on pyydetty paljon kerralla, voi lihaa ja rasvaa olla myös ravintoloissa tai kaupoissa, mutta sillä ei käydä kansainvälistä kauppaa.

Kuva tapetuista pallopäävalaista on otsikoitu tekstillä ”kalateollisuuden uhrit”. Färsaarilla tapahtuvaa pyyntiä ei ole syytä liittää kalateollisuuteen. Hyppänen myös kirjoittaa Färsaarten rikkovan EU:n valaanpyynnin kieltoa. On totta, että Tanska tukee saariryhmää, mutta Färsaaret itse eivät kuulu EU:hun.

Färsaarten mediassa käydään jatkuvaa keskustelua pallopäävalaiden pyynnistä. Keskustelin monen färsaarelaisen kanssa aiheesta ja heistä usea oli itsekin pyyntiä vastaan. Siitä huolimatta he olivat ärsyyntyneitä Sea Shepherdin toimintatavoista.

Aktivistien provosoivat ja jopa vääristelevät lausunnot herättivät maassa paljon enemmän huomiota ja keskustelua kuin itse asia. Keskustelu valaiden pyynnistä kääntyi useimmiten vain aktivistien kritisoimiseksi. Muutamia tapauksia mainitakseni Paul Watson muun muassa vertasi pyyntiä Utöyan verilöylyyn.

Aktivistit myös rynnäköivät keskelle regattaa, tapahtumaa, jossa veneet kokoontuvat yhdessä satamaan, heidän luullessaan sitä grindadrápiksi. Pöyristyneisyyden herättäminen ja tahaton komiikka tuntuvat melko tehottomilta vaikuttamisen keinoilta. Tällaisten tapausten kaltainen huomio ei ollut omiaan edesauttamaan aktivistien asiaa, jolle löytyy hyviä argumentteja ilman provokaatiotakin. Pääasiassa Sea Shepherdin tämän kesän toiminta näyttäytyi saarilla ihmeellisenä show’na. Tämä ei varmastikaan ole ollut tarkoituksena.

Sea Shepherdin strategia valaanpyynnin estämisessä tuntuu olevan kansainvälinen huomio, jotta saariryhmää boikotoitaisiin ja näin painostettaisiin lopettamaan pyynti. Tämä on toisaalta ymmärrettävä strategia, mutta jopa Tanskan valtamediassa grindadráp jää lähes huomiotta. Kuinka monta otsikkoa aihe on meillä Suomessakaan poikinut?

Paul Watsoniin liittyvä henkilönpalvonta taas on ainakin Färsaarten tapauksessa ongelmallista. Hän on esillä niin paljon, että edes rakentavaa tai keskustelevaa kritiikkiä on vaikea tuoda esille ilman että puhe kääntyy Watsoniin. Tarvitseeko aktivismille todella antaa kasvot?

Toisenlainen ja varmasti valaiden suojelua tukeva strategia voisi olla yrittää vaikuttaa pyynnin estämiseen sisältä päin. Hyppänen kirjoittaakin aktivistien käyneen keskusteluja paikallisten kanssa. Tässäkin toiminnassa Sea Shepherdilla on hiomista. Eräs monta vuotta Sea Shepherdille työskennellyt miehistön jäsen kysyi ystävältäni, miten pyynti oikeastaan tapahtuu. Samainen aktivisti ei tiennyt Färsaarten kuuluvan Tanskalle.

On ristiriitaista, että joku taistelee antaumuksellisesti asian puolesta, josta ei ole ottanut kunnolla selvää. Färsaarilla valaiden pyyntiä ei peitellä, ja siitä löytyy paljon tietoa englanniksikin. Jos haluaa vaikuttaa paikallisten mielipiteisiin, olisi mielestäni hyvä osoittaa kiinnostusta heitä ja heidän kulttuuriaan kohtaan.

On välttämätöntä, että esimerkiksi Japanissa pyydettävien uhanalaisten valaslajien suojeluun käytetään suoraa toimintaa. Färsaarilla pyynti ei perustu kaupallisuuteen eivätkä valaat ole vaarassa kuolla sukupuuttoon. Siellä pyynnin estämiseen vaaditaan toisenlaisia, kaukokatseisempia keinoja. Näihin kuuluu mielestäni paikallisten kanssa keskusteleminen asiallisin perusteluin.

Lehtien palstoilla käytiin kesällä 2011 aktiivista keskustelua valaiden pyynnistä, ja siihen olisi ollut helppo osallistua, onhan pyyntiä vastaan argumentteja, jotka eivät vaadi tuekseen yhtään provokaatiota tai faktojen vääristelyä. Ensinnäkin valaiden pyynti on tarpeetonta luksusta niin kuin minkä tahansa lihan syönti. Toiseksi, pallopäävalaiden pyynti on kaukana perinteistä, tapahtuuhan se nykyään moottoriveneiden avulla.

Sea Shepherdin ”ovelat keinot” estivät kyllä valaiden pyynnin heinä- ja elokuussa 2011. Syyskuun toisena päivänä, aktivistien lähdettyä, pyydettiin Vestmannan kylässä noin sata valasta.

Kirjoittaja opiskelee biologiaa Joensuussa, Itä-Suomen yliopistossa.

Sonja Hyppänen vastaa Tähti Oksaselle blogissaan Sea Shepherd ei kohella.