Yhteiskunta

Mystinen tšetšeenivierailu

Lukuaika: 3 minuuttia

Mystinen tšetšeenivierailu

Teksti Oksana Tšelyševa

Eräiden tietojen mukaan Suomeen olisi tulossa ryhmä Tšetšenian parlamentaarikkoja tapaamaan suomalaisia kollegoitaan. Kutsujana on kuulemma Euroopan neuvosto. Kukaan ei tiedä asiasta mitään. Mistä on kyse?

Tšetšenian hallitus julkaisi 5. toukokuuta nettisivuillaan hämmentävän tiedon: ryhmä Tšetšenian parlamentaarikkoja tulee tapaamaan suomalaisia kollegoitaan. Kutsujana on kuulemma Euroopan neuvosto.

Tšetšenian parlamentin lehdistöpalvelu ilmoitti, että heidän delegaationsa vierailee Suomessa 9.–17. toukokuuta. Virallinen syy vierailuun on osallistuminen koulutusseminaariin, jossa käsitellään eurooppalaisia kokemuksia kunnallishallinnosta.

Venäjän oikeusasiamiehen Vladimir Lukinin kerrotaan kutsuneen muutamia Tšetšenian aluehallintojohtajia muun muassa Kurtshaloista, Nadteretshnista, Sunzhasta ja Shatoista. Seurueeseen kuuluu myös Tšetšenian parlamentin varapäämies Idris Usmanov, joka johtaa Kadyrovin hallinnon edustajia.

Lehdistöpalvelun mukaan ryhmä tapaa suomalaisia kansanedustajia, Helsingin kaupungin edustajia sekä konsultteja Finnish Consulting Group -yrityksestä. Delegaatio kuulemma osallistuu myös eduskunnan täysistuntoon.

Ryhmään ilmoitetaan kuuluvan myös Ramzan Letshkhadijevin, Tšetšenian parlamentin lakivaliokunnan puheenjohtajan. Kuitenkaan Suomen eduskunnan lakivaliokunnan puheenjohtaja Heidi Hautala ei ollut kuullutkaan vierailusta.

Venäläinen uutistoimisto Regnum kertoi tänään, että tšetšeenidelegaatio matkustaa Suomeen Venäjän ja Euroopan neuvoston yhteishankkeen puitteissa. Hanketta johtaa Vladimir Lukin.

Tšetšenian oikeusasiamiehen toimiston johtaja Umar Jumaliev lausui Regnumille: ”Ohjelmamme on hyvin tiivis. Vierailemme useissa Suomen kaupungeissa […] Suunnitteilla on useita paikallishallintoa ja kansalaisyhteiskuntaa käsitteleviä seminaareja. Vierailu on erityisen tärkeä, koska Tšetšeniaan on tulossa paikallisvaalit.”

Tšetšeniassa asuvat sukulaiset ovat kertoneet tulevasta vierailusta joillekin Suomessa asuville tšetšeenipakolaisille, jotka ovat olleet kauhuissaan. Eräs heistä kertoi: ”Jouduin pakenemaan Venäjältä Puolaan. Kun Kadyrovin miehet alkoivat uhkailla meitä siellä, toin perheeni Suomeen. Toivoin etteivät kadyrovilaiset tavoittaisi meitä täältä. Nyt se näyttää turhalta toivolta.”

Otin yhteyttä useisiin Venäjällä ja Tšetšeniassa toimiviin kansalaisyhteiskunnan edustajiin. Stanislav Dmitrievski, lakkautetun Venäläis-tšetšenialaisen ystävyysseuran johtaja Nizhny Novgorodista, kommentoi: ”Euroopan neuvostoon ei ole luottamista! Hehän voisivat kutsua vaikka Pohjois-Korean johtajan samanlaisen ohjelman puitteissa. Sepä olisi villiä! Eurooppa ei tiedä, että nämä delegaatiot ovat pelkkiä rosvojoukkoja, jotka vähät välittävät Euroopan demokratiasta. Aikookohan kukaan Suomessa protestoida vierailua? Toisin kuin Venäjällä, suomalaiskansanedustajat ovat vastuussa äänestäjilleen. Seuraava askel olisi kutsua vieraaksi pari mukavaa venäläisparlamentaarikkoa: Adam Demilhanov, jota epäillään useista Ramzan Kadyrovin käskystä suoritetuista salamurhista, ja Andrei Lugovoj, joka mieluusti tarjoaisi teetä kenelle hyvänsä.”

Eräs tunnetuimmista tšetšenialaisista ihmisoikeuspuolustajista sanoi: ”En halua nimeäni julkisuuteen edes Suomessa nyt kun suomalaiset ovat päättäneet kutsua tämän ryhmän Helsinkiin. Henkeni ei olisi sen jälkeen penninkään arvoinen. Jopa kaikkein autoritaarisimpienkin hallintojen alaisuudessa saattaa muodollisesti toimia demokraattisia instituutioita kuten parlamentti tai paikallishallinto. Silti hallitsijat eivät ehkä anna ihmisten mielipiteille mitään arvoa. Tämä on tilanne Tšetšeniassa. Meillä on presidentti, parlamentti ja jopa joitakin kansalaisjärjestöjä. Mutta ne eivät ole todellisia. Presidenttiä ei valita äänestämällä, hänet valitsee Venäjän presidentti. Sitten tämä nimitetty presidentti nimittää parlamentin. Kaikki Tšetšenian parlamentin jäsenet ovat Ramzan Kadyrovin henkilökohtaisesti valitsemia. Tätä demokratiaa eurooppalaiset siis tahtovat tukea. Mitä muutakaan heiltä voi odottaa, ovathan he sulkeneet silmänsä Tšetšenian raa’oilta ihmisoikeusrikoksilta ja siviilien vapaudenriistoilta monien vuosien ajan.”

Haastateltavani pyysi etten paljasta hänen nimeään. Siinä lienee todistetta Euroopan tukemasta ”demokratiasta”.

Suomalaiset kollegani yrittivät samaan aikaan selvitellä kaikista Tšetšenian hallinnon ilmoittamista suomalaistahoista, tiesivätkö nämä tulevasta vierailusta. Helsingin kaupungin hallintokeskuksessa ei asiasta tiedetty, mutta puhelimeen vastannut henkilö kertoi, ettei hän pääse tapaamiskalenteriin käsiksi ennen maanantaita. Eduskunnan kansainvälinen osasto ei tiennyt asiasta. 

Lopulta tavoitimme Finnish Consulting Groupin edustajat puhelimitse. Ensin he kielsivät tietävänsä vierailusta mitään. Sitten Anu Harjun onnistui puhua yhden johtajan, Martti Paasikallion, kanssa. Hän kieltäytyi kuitenkin kommentoimasta ja kehotti odottamaan, että ”suurempi johtaja” soittaa. Tämä soittikin, mutta ei juuri malttanut puhua vaan ilmoitti ”teidän toimittajien vain etsivän skandaaleita”. Sen verran selvisi, että delegaatio vierailisi ainakin Järvenpäässä ja Helsingissä (jossa siis ei tiedetty asiasta).

Soitin sitten itse samoille pomoille esitellen itseni venäläiseksi toimittajaksi, mikä olenkin. Minut käännettiin Martti Paasikalliolle, joka kuulosti huojentuneelta kuultuaan, että olen venäläinen toimittaja. Hän kertoi, että Euroopan neuvoston työntekijä Vesna Atanasova oli ottanyt heihin yhteyttä kuukausi sitten ja ehdottanut, että FCG hoitaisi tšetšeeniryhmän vierailun muodollisuudet. Vesna Atanasova ei vastannut puhelimeen.

Selvittelemme yhä tätä mystistä vierailua. Jos vierailukutsu on todellinen, voimme vain todeta, että Eurooppa esittelee taas kerran lyhytnäköisyyttään. Euroopan neuvosto välttelee näkemästä ilmiselviä tosiasioita. On yhtä mahdotonta tehdä Ramzan Kadyrovista demokraattia kuin krokotiilista kasvissyöjää. Euroopan neuvosto ei kuitenkaan tästä välitä. 

Kirjoittaja on Suomessa asuva venäläinen toimittaja ja PEN-järjestön turvakaupunkikirjailija.

Lue myös Anu Harjun artikkeli Takaisin Tšetšeniaan sekä blogikirjoitukset Hei Dmitri! Hei Ramzan!, Kuka voitti toisen Tšetšenian sodan ja Tapaus Zubair Zubairajev.

  • 8.5.2011